On ollut puhetta, jos Suomeen tulisi kouluun kännykkäkielto. Mitä mieltä?
Minulla eka ajatus on kyllä, että hyvä. Jos sillä saisi työrauhaa kaikille.
Minulla eka ajatus on kyllä, että hyvä. Jos sillä saisi työrauhaa kaikille.
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: this_feature_currently_requires_accessing_site_using_safari
Kännykät pitäisi koulupäivän ajaksi laittaa pakolliseen kännykkäparkkiin, jotta ne olisivat koulumatkoilla saatavina mutta eivät lainkaan koulupäivän aikana, edes välitunneilla. Harva lapsi urheilee sen vaaditun 2 tuntia päivässä, ja välituntien viettäminen puhelinta tuijottaen on hölmöyden huippu. Kyllä niitä älyruutuja kerkeää elämässä katsoa vuosikymmenien ajan.
Jos puhelinta ei voi ottaa pois, niin sitten koulujen seiniin on syytö asentaa sen verran rautaa, ettei kännykkäsignaali pääse koulurakennukseen ollenkaan, ja wifitaajuuksille koulun sisälle häirintä päälle, jotta mitään omatekoisia virityksiäkään ei onnistu tekemään. Opettajillahan on edeleen lankapuhelimet, joilla heidät saa kiinni, joten tässä ei ole ongelmaa.
Opettajahan saa materiaalinsa koneelle ethernetpiuhalla ihan yhtä helposti kuin ennenkin, ja ihan samalla tavalla se netti tulee ethernetpiuhalla oppilaidenkin käyttämiin koulun tietokoneisiin.Menis kyllä nykyopetus aika mahdottomaksi jos ei saisi nettiä käyttää lainkaan. Opettajien omat materiaalit on netissä, oppikirjakustantajien materiaalit on netissä, opetuspelit jne on netissä, sanakirjat on netissä, tietoa haetaan netistä, jotkut kokeet tehdään netissä.... Kyllä nykykoulun pitää opettaa myös nykyelämän taitoja, harvassa työpaikassa varmaan enää taaplataan pelkällä ruutupaperilla ja lyijykynällä.
Onpas vaikea tilanne! Luulisi, että noin vaikeahoitoiseen diabetekseen saisi jo avustajan, kun kerran verensokeria pitää noin paljon valvoa.Omat ei ole ihan vielä kouluikäisiä, mutta kun tuo esikoinen parin vuoden päästä koulutaipaleensa aloittaa, niin hänelle kyllä puhelin hankitaan ja se on ehdottomasti saatava pitää mukana. Sairastaa siis diabetestä ja puhelinsovelluksen kautta tiedot verensokereista tulee myös vanhempien puhelimiin. Tarvitsee varmasti tukea myös ruokailuihin, kun tarvii arvioida hiilihydraattimääriä ja insuliiniannosta. Varsinkin ekojen luokkien jälkeen oon kuullut, että aika huonosti tähän hommaan on kouluavustajaa saanut. Ja ei sekään varmaan välitunnilla koko ajan voi vahtia yhden lapsen verensokereita. Mielestäni alakouluikäinen on ihan liian pieni täysin omatoimisesti sairauttaan hoitamaan. Koulumatkaa myös se yli 20 km, jonka aikana on oman onnensa nojassa, jos ei puhelinta saa olla.
Mikä se ratkaisu sitten olisi. Varmaan puhelinparkki? Täyskieltoa en kuitenkaan hyväksy.
Onpas vaikea tilanne! Luulisi, että noin vaikeahoitoiseen diabetekseen saisi jo avustajan, kun kerran verensokeria pitää noin paljon valvoa.
Kun kävin koulua 40 vuotta sitten, paras ystäväni oli diabeetikko, ja hän mittasi verensokerit aamulla ja iltapäivällä kotona, ja muina aikoina söi ruokavalion mukaisesti. Koulussa ruoka sekä välipalat oli aina valmiiksi punnittu ja asetettu hänelle omalle tarjottimelleen. Vaikeaksi olisi mennyt, jos jatkuvasti kesken koulupäivän olisi pitänyt ottaa verikoetta sormenpäästä ja mitata tikuilla. Kumma, ettei nykyaikainen tekniikka ole tehnyt tätä yhtään helpommaksi.
Toki, mutta hoito on mennyt vaikeammaksi, koska nyt tuloksia pitää seurata koko ajan.On tekniikka sentään sen verran mennyt eteenpäin, että tietääkseni monella on olkavarressa pieni laite, joka mittaa verensokerin automaattisesti. Luulen, että se lähettää tiedot sitten automaattisesti laitteelle (puhelimeen?).
Noo, diabeteksen hoito on luojan kiitos 40 vuodessa kehittynyt aika huimasti. Samoin diabeetikkojen eliniänodote, juuri tekniikan kehittymisen ansiosta. Eli siksi koska sokereita seurataan useammin kuin kaksi kertaa päivässä...Onpas vaikea tilanne! Luulisi, että noin vaikeahoitoiseen diabetekseen saisi jo avustajan, kun kerran verensokeria pitää noin paljon valvoa.
Kun kävin koulua 40 vuotta sitten, paras ystäväni oli diabeetikko, ja hän mittasi verensokerit aamulla ja iltapäivällä kotona, ja muina aikoina söi ruokavalion mukaisesti. Koulussa ruoka sekä välipalat oli aina valmiiksi punnittu ja asetettu hänelle omalle tarjottimelleen. Vaikeaksi olisi mennyt, jos jatkuvasti kesken koulupäivän olisi pitänyt ottaa verikoetta sormenpäästä ja mitata tikuilla. Kumma, ettei nykyaikainen tekniikka ole tehnyt tätä yhtään helpommaksi.
Vastaavassa tilanteessa pyytäisin lääkäriltä todistuksen siitä, että aikuisen tarvitsee valvoa lapsen verensokeria koko koulupäivän ajan. Lääkörintodistuksella luulisi löytyvän avustaja tuohon tehtävään. Eihän se vanhempien tehtävä pitäisi olla joutua hoitamaan lastaan omien töiden ohessa koko ryöpäivän ajan, vaan koulun pitöisi tämä hoitaa.
Lääkärintodistuksella kannattaa lähteä liikkeelle. En osaa kuvitella, että ainakaan meidän 7v olisi vielä kypsä ottamaan tuosta vastuuta. Monestihan kouluissa esim. ruoka-aineallergioiden tai syömishäiriöiden suhteenNoo, diabeteksen hoito on luojan kiitos 40 vuodessa kehittynyt aika huimasti. Samoin diabeetikkojen eliniänodote, juuri tekniikan kehittymisen ansiosta. Eli siksi koska sokereita seurataan useammin kuin kaksi kertaa päivässä...
Tyttö on monipistoshoidolla, eli ennen aterioita mitataan sokerit, arvioidaan ruuasta hiilihydraatit ja pistetään ateriainsuliini sen mukaan. Tai bolustetaan pumpulla, jos sellainen on. Ihan tavallista ruokaa syö ja herkkujakin silloin tällöin. Ja joo, on käytössä sensori, joten ei tarvitse sormenpäästä mitata, paitsi jos siihen tulee joku häikkä, tai haluaa varmistaa. Samainen sensori antaa myös hälytyksen korkeasta ja matalasta verensokerista, jotka sitten taas vaatii toimenpiteitä. Voi käyttää joko puhelinta tai lukulaitetta.
Mutta just tää, että minkä ikäiseltä voidaan vaatia, että osaa kaikki nämä asiat itsenäisesti ratkaista. Päiväkodissa ovat kyllä tosi hyvin hoitaneet, yksittäisiä kertoja ovat vanhemmille soittaneet. Toivon kyllä, että koulussakin sit aikanaan avustaja olisi, kunnes oppii iän myötä itse hoitamaan.
Siksipä se, että teknisillä keinoilla estetään kännykän toiminta koulurakennuksissa, on todennäköisesti paras.Jos koulussa opettajat ei saa pidettyä lasten kännyköitä poissa käsistä tunnilla, miten sitten ajatellaan niiden kännyköiden pysyvän kotona. Jos lapsi lähtee itsekseen kouluun, kukaan ei edes ole näkemässä ottaako lapsi kännykän mukaan. Vaihtoehto, ei kännykkää ollenkaan on huono. Teini jo tarvitsee kännykkää kaverien kanssa yhteydenpitoon. Pienemmällä kännykkä on tarpeen yksin koulumatkaa kulkiessa. Jolloin se ei taas auta mitään kotona.