Oletteko miettineet kotisynnytystä tai synnyttäneet kotona? Mitä kaikkea tulee ottaa huomioon?
Kotisynnytys?
- Ketjun aloittaja Bella Swan
- Aloituspäivämäärä
Ajatus kotisynnytyksestä kävi kyllä mielessä, mutta se ajatus kaatui melkoisen nopeasti, kun kyseessä oli ensimmäinen lapsi ja ensimmäinen synnytys, niin olisi ollut kyllä aika riskialtista lähteä kokeilemaan kotisynnytystä. Lisäksi lähin synnytyssairaala oli kymmenien kilometrien päässä, ja ambulanssin tuloakin joutuu kiireellisenäkin odottamaan puolisen tuntia ja matka sairaalaan olisi kestänyt kiitokyydilläkin lähes tunnin, joten se lisäsi varmuuttani siitä, ettei kotisynnytyksessä ole mitään järkeä minun kohdallani.
Jälkeen päin ajateltuna ratkaisu sairaalassa synnyttämisestä oli oikea, koska poika oli perätilassa, mitä ei siis tiedetty etukäteen lainkaan. Vaikkei komplikaatioita tullutkaan perätilasynnytyksessä ja vauva oli hyvässä tarjonnassa, niin ainekset hankaluuksiin olivat olemassa, ja koin olevani turvassa sairaalassa osaavan henkilökunnan hoidossa.
En usko, että lähtisin kotisynnytykseen, vaikka olisikin mahdollisuus vielä tulla raskaaksi.
Jälkeen päin ajateltuna ratkaisu sairaalassa synnyttämisestä oli oikea, koska poika oli perätilassa, mitä ei siis tiedetty etukäteen lainkaan. Vaikkei komplikaatioita tullutkaan perätilasynnytyksessä ja vauva oli hyvässä tarjonnassa, niin ainekset hankaluuksiin olivat olemassa, ja koin olevani turvassa sairaalassa osaavan henkilökunnan hoidossa.
En usko, että lähtisin kotisynnytykseen, vaikka olisikin mahdollisuus vielä tulla raskaaksi.
En taida uskaltaa edes harkita vakavasti kotisynnytystä. Esikoisen huomattiin synnärillä olevan perätilassa ja yrityksestä huolimatta hän syntyi lopulta sektiolla. Vastaava tapaus olisi ollut kotona katastrofi. 
No ehkä ennen kotisynnytystä ultrataan jossain välissä? Onneksi sairaala on sentään lähellä.
No ehkä ennen kotisynnytystä ultrataan jossain välissä? Onneksi sairaala on sentään lähellä.
Ensimmäisen kohdalla pohdin tätä ihan vakavissa merkeissä ja neuvolan tätikin otti selvää että paikkakunnalla voi olla vaikea saada kätilöä kotiin. Nykyisin onnistuu saada. Toive kariutui kun jouduin sairaalaan rv 28 ja vauva syntyi ennenaikaisesti. Toisen kohdalla tiedostin riskit ennenaikaisuuteen ja ajattelin että katsellaan miten käy. Syntyi 11 viikkoa ennen la. Molemmat synnytykset syöksysynnytyksiä ja ekassa pelkkä ilokaasu, toka luomuna. Tällä historialla turha edes haaveilla kotisynnytyksestä, vaikka kokemuksena olisikin varmasti mahtava.
Ulkosuomalainen
Näppärä viestien naputtelija
Oma raskaus ja synnytys historiani on sen verran vaikea, että en koskaan missään tilanteessa uskaltaisi edes ajatella synnyttäväni kotona.
Sairaalassa on kuitenkin kaikki synnytykseni hoidettu hienosti hätätilanteissa myös, toivottavasti tämä viides ja viimeinen menee myös samalla lailla.
Sairaalassa on kuitenkin kaikki synnytykseni hoidettu hienosti hätätilanteissa myös, toivottavasti tämä viides ja viimeinen menee myös samalla lailla.
Ei kävisi mielessäkään. Pelkona on jos joskus toisen lapsen saamme jos synnytys on edellistä nopeampi että ehdin sairaalaan. En halua että mieheni joutuu kätilöksi, en kyllä usko että pystyisi edes. Enkä halua yksinkään synnytystä hoitaa. Saati jos jotain tapahtuisi minulle tai vauvalle. Ja kaiken kruununa jos oltaisiin esikoisen kanssa kaksin ja joutuisin synnyttämään kotona. Kaikkea kauhukuvaa sitä piirtää mielessään. Sairaalassa on hyvä synnyttää ja apu on lähellä.
Ennen lapsia kotisynnytys kiehtoi, perehdyin aiheeseen mutta sitten muutettiin metsään ja olisi mennyt vaikeaksi. Yksi ystäväni on kätilö ja häneltä olen myös kuullut tiukkaa faktaa aiheesta. Toinen ystäväni oli suunnitellut kotisynnytyksen esikoista odottaessaan, oli ammeet, kätilöt sun muut. Synnytyksen alussa sitten tuli poikkeamia sydänääniin joten lähtivät sairaalaan ja vauva syntyi lopulta siellä pitkän rupeaman päätteeksi. Toisaalta kolmas ystäväni synnytti normaalisti sairaalassa mutta melkein kuoli verenhukkaan kun istukka ei meinannut irrota. Eikä tämä ole ensi kerta kun tästä kuulen. Kätilöystävänikin sanoi että suurin riski ei ole itse syntymä vaan kontrolloimaton jälkivuoto joka on vaikea ennustaa ja saattaa muuttua nopeastikin kohtalokkaaksi. Mieheni sisko synnytti pari lasta kotona kunnes yksi ei mahtunutkaan syntymään ja molemmat lähes kuolivat, onneksi kaikki meni hyvin.
Näiden pelottavien tositarinoiden myötä olen alkanut puhua kotisynnytystä vastaan.
Näiden pelottavien tositarinoiden myötä olen alkanut puhua kotisynnytystä vastaan.
Ei oo käyny mielessäkään. En lähtisi riskeeraamaan millään tavalla vauvan vointia taikka omaani, ikinä kun ei voi tietää miten synnytys menee jne. Sairaalassa synnyttäessä se apu on tarvittaessa heti saatavilla, niin vastasyntyneelle kuin äidillekin.
Olen pakon edessä joutunut miettimään ja hieman valmistelemaankin mahdollista kotisynnytystä. Edellinen synnytykseni eteni niin nopeasti (avautuminen 39min), että oli hilkulla ettei vauva syntynyt autoon. Mielummin synnytän kotona kuin matkalla kuitenkin. Onneksi yleensä tälläiset todella nopeat synnytykset sujuvat hyvin ja ilman komplikaatioita.
Valmistellut olen vain niin, että pidän ensihoitajien kulkemisen mahdollisimman vaivattomana (turhat kamppeet pois eteisestä, kylppäristä ja kodinhoitohuoneesta ja piha siistinä että ampparin saa käännettyä), kylppäristä löytyy pyyhkeitä johon vauvan kääriä ja minulle kylpytakki, ööö... ei kai muuta ole ainakaan toistaiseksi. Ensihoitajilla on kuitenkin napavälineet, vaikka eipä sillä napanuoran sitomisellakaan mikään kiire ole. Puhelin kulkee käytännössä koko ajan mukana, että saan soitettua apua. Jos meille kotisynnytys tulisi, niin suunnittelematonhan se kuitenkin olisi, tarkoitus on ehtiä sairaalaan. Autoon laitan vielä kassin johon vauvalle huopa ja pari pyyhettä, ja kosteussuoja mun peffan alle, jos käy niin että ei sairaalaan asti ehditäkään.
Suunniteltua kotisynnytystäkin mietin yhdessä vaiheessa, mutta kotilon saaminen paikalle ajoissa voi olla haastellista, kun ihan lähellä ei sellaista ole. Meillä ei myöskään ole oikein paikkaa synnytysammeelle (jonka ehdottomasti kotisynnytykseen haluisin) enkä halua isompien lasten olevan paikalla kuulemassa saati näkemässä.
Valmistellut olen vain niin, että pidän ensihoitajien kulkemisen mahdollisimman vaivattomana (turhat kamppeet pois eteisestä, kylppäristä ja kodinhoitohuoneesta ja piha siistinä että ampparin saa käännettyä), kylppäristä löytyy pyyhkeitä johon vauvan kääriä ja minulle kylpytakki, ööö... ei kai muuta ole ainakaan toistaiseksi. Ensihoitajilla on kuitenkin napavälineet, vaikka eipä sillä napanuoran sitomisellakaan mikään kiire ole. Puhelin kulkee käytännössä koko ajan mukana, että saan soitettua apua. Jos meille kotisynnytys tulisi, niin suunnittelematonhan se kuitenkin olisi, tarkoitus on ehtiä sairaalaan. Autoon laitan vielä kassin johon vauvalle huopa ja pari pyyhettä, ja kosteussuoja mun peffan alle, jos käy niin että ei sairaalaan asti ehditäkään.
Suunniteltua kotisynnytystäkin mietin yhdessä vaiheessa, mutta kotilon saaminen paikalle ajoissa voi olla haastellista, kun ihan lähellä ei sellaista ole. Meillä ei myöskään ole oikein paikkaa synnytysammeelle (jonka ehdottomasti kotisynnytykseen haluisin) enkä halua isompien lasten olevan paikalla kuulemassa saati näkemässä.
Me oltaisiin mahdollisesti lapsen kanssa molemmat kuoltu, jos oltais kotona yritetty synnyttää minun esikoista. Meni siis ongelmitta aina ponnistusvaiheeseen, ja siinä sitten loppuvaiheessa suuret ongelmat, jotka kaksi kätilöä onneksi saivat hoidettua ilman minun tai lapsen vaurioita. Lisäksi lapsella oli heti synnyttyään jo infektio, johon aloitettiin sairaalassa samantien hoito, ja olisi varmasti kotisynnytyksessä viivästynyt hoidon aloitus mahdollisesti pitkäänkin, niin että infektio vakavampi ja tila vaikeampi/vaarallisempi. En IKINÄ voisi synnyttää kotona. En voisi elää sen riskin kanssa, että kotona voisikin tulla komplikaatio (mikä ihan luonnollistakin synnytyksessä, sehän on historiallisesti vaarallista äidille ja lapselle), ja sen seurauksena vauva mahdollisesti pahasti vammautuisi tai kuolisi ja sairaalassa tuo olisi todennäköisesti voitu estää. Lapsen etu ratkaisee tässä enemmän kuin äidin kokemus kodinomaisesta synnytyksestä imho. Toki yllättävät syöksysynnytykset joissa ei ehdikään sairaalaan sitten erikseen, onneksi nämä yleensä sujuvat muutenkin ilman komplikaatioita.