Itseäni kotisynnytys on aina kiehtonut ja selvittelin sit mahdollisuutta jo kauan ennen kuin lapsia edes suunniteltiin. Sitten muutettiin metsään ja ambulanssin vasteaika piteni huomattavasti enkä enää halunnut ottaa riskiä esikoista odottaessani. Sittemmin on tullut ystäville ja tutun tutuille niin paljon läheltä piti -tilanteita, etten enää haikaile kotisynnytyksen perään. Vauva saattaa syntyä normaalisti mutta istukka voi aiheuttaa nopean verenvuodon - yksi ystävä melkein kuoli tähän vaikka synnytti ihan sairaalassa. Samaten voi tulla äkillinen tarve hätäsektioon jolloin kotoa pitäisi päästä nopeasti sairaalaan. Tutut kätilöt ovat tämän trendin myös lytänneet juuri salakavalan verenvuodon vuoksi, itse synnytyksen kotikätilöt voivat yleensä hoitaa ongelmitta.
Mieheni sisko synnytti kaksi lastaan kotona (kolmannen ja neljännen), ammatiltaan sairaanhoitaja ja perehtynyt kotisynnytyksiin. Neljäs olikin yllättäen yli 5 kg, ei mahtunut syntymään vaan jäi jumiin ja kärsi hetken hapen puutteesta, pelättiin jo pahinta. Ambulanssi oli onneksi nopeasti paikalla ja pysyviltä vaurioilta lapselle ja äidille vältyttiin. Viides ja kuudes lapsi syntyivät sairaalassa.
Olen aina luonnonmukaisen ja aktiivisen synnytyksen puolesta, mutta riskit ovat minusta liian suuret. Sairaalassakin voi päästä hyvin kodinomaiseen tunnelmaan. Jos kolmannen vielä saan, haaveilen vesisynnytyksestä...
Sitten on näitäkin jotka eivät ehdi sairaalaan. Ystäväni synnytti kotinsa eteisessä. Kätilönä oma mies ja isä sekä liuta ambulanssimiehiä. Että onko sekään sitten se optimaalinen tilanne 
