Kotihäpeä

[Bella Swan]

Koetteko kotihäpeää?
Meillä on vieläkin lajittelematonta ja purkamatonta tavaraa muuttojen jäljiltä banaanilaatikoissa, paljon roinaa, koirankarvoja ja vanhaa huonekalua, jotka eivät sovi yhteen. Kyllä koen häpeää, enkä puolituttuja ota kylään kun ahdistaa. Voimavaroja pitäisi jostain keksiä lajitteluun, mutta eipä semmoista ole näkyvissä, kun arki on niin kaaosta ja terveyskin pettää. Välillä pää tuntuu hajoavan tavarapaljouteen ja vaikeuttaahan se siivoamistakin.

 

[Emp]

Kyllä koen, asun vanhassa talossa jota on rempattu suunnilleen nollabudjetilla ja sen kyllä huomaa. Kuulemma edellinen asukki oli erittäin pihi. Ja meillä ei oo varaa remontoida kaikkea. Lisäksi siellä on paha haju joka tarttuu vaatteisiin. Ei home koska en saa homeoireita mutta vanhan talon haju. Huoneet on pieniä ja roinaa näyttää olevan paljon. Kalusteista kuitenkin pidän ja jos jaksais panostaa hiukan enemmän vaikka taulujen paikkoihin (oon laittanut nauloihin mitä oli valmiina) ja verhoihin, ja olis huonekasveja niin viihtyvyyttä saisi kyllä lisää. Ja lisää säilytyskoreja pikkutavaralle niin ei ois tasot aina täynnä niitä.

 

[Pilkki24]

En jaksa potea sellaista. Meillä on kyllä aina perussiistiä, ei kuitenkaan mitään sisustuslehtitasoa. Yleensä siivoan vain vessat ennen vieraiden tuloa. Muuten en erityisemmin siivoa ennen vieraita vaan yritän pitää kotona siedettävän siisteystason. Meillä eletään niin kuin meillä eletään ja muut elävät tavallaan.

Ja miulla on kavereita, joilla on sotkuisempaa ja kavereita, joilla on aina kaikki viimeisen päälle, eikä ole mitään väliä kumpaa laatua tulee kylään. Eiköhän se yhdessä vietettävä aika ole pääosassa kaikilla, eikä niinkään ne puitteet.

 

[Kyfi7]

En sanoisi että häpeää, se on liian voimakas sana, mut myönnän et siivoan aina ennen kuin tulee vieraita eli en halua et ihmiset tulee meille peruskaaoksen keskelle mut olen kääntänyt sen niin et kutsun tyyppejä kylään niin se motivoi itseäni siivoamaan, koska itseäni ei peruskaaos haittaa mut pitemmän päälle se voisi muuttua liialliseksi kaaokseksi jos ei ikinä saa aikaan siivota.

Haaveilen kyllä tavaroiden rajusta karsimisesta, jotta joka paikka ei olisi täynnä ja olisi tyhjiä tasojakin, mut ei se vielä ole häpeällinen määrä tavaroita pursuamassa, kun niitä kyllä koko ajan karsin myymällä ja viemällä kierrätyskeskukseen, mut sit tulee hankittua asioita tilallekin.

 

[bandoo]

Ei ja joo. En ole mikään sisustaja, mutta yritän pitää paikat sillee suht siistinä. Toki varmaan monen mielestä meillä on sotkua, kun lapsen vaatteita eteisen tasoilla yms. Mut en mä tuollaista häpeä. Mikä hävettää, on noi koirat ja niiden karvat. Ne työntyy aina siliteltäviksi ja sitten vieraiden vaatteet on karvassa ja sitä karvaa on muutenkin kaikkialla. Ja kyllähän niistä lähtee sellainen koiran haju. Aina jos joku uusi ihminen on meille tulossa, niin koen etukäteen tarvetta selitellä, että älä sit laita mitään tärkeitä vaatteita, kun meillä ne karvaantuu.

 

[Pilkki24]

Miun pitää tunnustaa, että elelin todella pitkään sellaisessa poikamiestyttöboksissa, jossa miulla ei ollut edes kunnollisia astioita. Söin enimmäkseen kertakäyttölautasilta, enkä omistanut oikeastaan yhtään mitään ylimääräistä. Silti miun kaverit kävivät mielellään kylässä istumassa iltaa. Ehkä se koruttomuus jopa kannusti rentoutumaan. Koirakin oli kaikkien kaveri ja löytyi usein nukkumasta aamulla jonkun yövieraan kainalosta. Karvoistakin pääsi eroon teippirullalla.

Saatoin toki toisinaan saada huvittuneita tokaisuja silittämättömistä verhoistani tai astiakaappini puutteista, mutta mitä väliä.

Nykyään meillä on astiakaapissa sentään kaikenlaisia astioita, mutta ne ovat kyllä aika sekalainen joukko erilaisia astioita. Vieraat kuitenkin syövät niiltä oikein mielellään miehen tekemää herkullista ruokaa.

Minä jaksan aina ihailla sukulaiseni liinavaatekaapin täydellistä järjestystä, mutta en jaksa hävetä meidän liinavaatekaapin sekasotkua. Elelkööt jokainen kodissaan tavallaan.

 

[problemsolved]

Kyllä ja ei. Kumpikaan meistä ei ole kovin siisti, ainakaan yhdessä ja meillä on kaksi koiraa, joista toinen iso. Kyllä mulla on aina stressi imuroida ja järjestellä, jos joku muu, kuin oma äiti tulee kylään, koska Kyllä meillä on aika sekaista. Yritän imuroida päivittäin, mutta todellisuudessa en koko ajan jaksa ja jos jää parikin päivää, niin karvakasat nurkissa on aika valtavat. Ja vaatekasoja on siellä täällä. Mutta tämmösessä olen itsekin kasvanut, joten se ei häiritse omaa arkea. Ja kalusteet on sillisalaatti, ilmaiseksi suurin osa saatu. Mutta tykkään siitäkin. Kuten myös astiasto niitä en häpeä. Olen vähän ehkä ylpeä. Sotkuisuutta häpeän ja sen piilotan

 

[Wellllu]

Välillä tuntuu, että ite olen kävelevä kaaos, mutta tutut tietää tämän jo.
Perus siisteyttä tottakai pyrin ylläpitämään.
Mutta esimerkiksi hyvin naperon synttärit vietetty jo kahteen kertaan, vaikka olohuoneesaa on vasta yksi kulma maalattu valmiiksi ja muu osa odottanut inspiraatiota (pitää samalla kertaa vetää sähköt uusiksi).

Vähän sitä aina yrittää ennen juhlia enempi siivota, kun itelläkin välillä nuo käsityövälineet tahtoo kasautua ja levitä, mutta yleisesti ei kuitenkaan estä kutsumasta ketään kylään.

Ja siis häpeän ja en. Periaatteessa tällainen nyt vaan olen, mutta hävettää kuinka helposti kaikki ryöpsähtää yli.

 

[AnnMarii]

En varsinaisesti koe häpeäväni. Ehkä yritän tietoisesti taistella sitä vastaan enkä esim. erityisemmin siivoa jos tulee vaikka kavereita käymään. Vessan lähinnä katson ja pesen että on kiva käyttää. Meilläkin on kissankarvaa ja lasten tahmatassujen jälkiä pitkin kotia. Eikä todellakaan imuroida päivittäin (ehkä kerran viikossa) tai kerätä lasten leluja joka ilta pois. Turhaa työtä. Huomenna ne kuitenkin leviää. Ja lähes aina on jonkin verran tiskiä tiskipöydällä. Sitä vaan tulee sen verran nopeaa tahtia. Tykkään kyllä jotenkin itse järjestellä ne jos vain ehdin että on muka siistimmän näköistä. Juhliin ym. tykkään kyllä siivota. Tulee itsellekin juhlavampi olo heti.
Ja noh sisustus ei noudata mitään uusimpia trendivirtauksia. Tykkään kyllä kauniista (ja oudoista) esineistä, joita tykkään laittaa esille ja taulujen ym. paikat on mietitty. Ja samoin löytyy jonkin verran kauniita astioita. Mutta se että kodin pitäisi olla kuin suoraan sisustuslehdestä ja asumattoman näköinen niin ei ole mun juttu. Mun mielestä on paljon kivempi nähdä ihmisten itsensä näköisiä koteja kuin kopioita siitä mitä "pitäisi" olla. Meiltä ainakin löytyy esimerkiksi kaikkia mahdollisia värejä kuten keltaista, vihreää, punaista, sinistä jne.
Ja kotihäpeä on mun mielestä tosi surullinen ilmiö. Kodin pitää kuitenkin olla ennen kaikkea koti viis siitä onko se jonkun mielestä trendikäs tms.

 

[Selah]

Kyllä varmaan koen häpeää, koska ärsyttää jos mies tuo yllätysvieraita. Tykkään aina sellaisen perussiivon tehdä jos tiedän että kuka vaan tulossa. En ole mikään merkki- tai tyyli-ihminen, mutta pyrin että kodin värit ja astiat ja sisustus on silmälle sellaisessa tasapainossa ja sitten koen ehkä tiettyä koti-ylpeyttä kun fiilis on sellainen harmoninen (huom ei mikään väritön tai minimalistinen). En häpeä yhtään lapsen leluja tai vaikka kenkiä eteisessä, mutta häpeän keräntyviä vaatepinoja, tiskikasoja, rojukasoja pöydällä, villakoiria ja roskaa lattialla. Tulee olo että nuo kertoo siitä että olen laiska tai en ole jotenkin hallinnassa kotioloista. Siis totuus monesti on etten olekaan kun noita keräntyy, mutta ei sitä tarvitse kaikille kertoa

Äiti meillä huomauttaa hiekasta eteisen lattialla ja pölystä hyllyillä. Itse en sellaisesta taas välitä yhtään kun ollaan asuttu monta vuotta remontin keskellä ison koiran kanssa ja noista ei vain päässyt eroon.

 

[Taateli88]

Varsinaista kotihäpeää en varsinaisesti tunne, enemmänkin jossain määrin siitä etten itse ole niin siisti kuin haluaisin olla. Nautin siitä, kun koti on siisti, mutten ikinä ole oppinut olemaan niin siisti kuin mitä se vaatisi Perussiistiä meillä kyllä on suurimman osan ajasta, jolloin periaatteessa voisi tulla vieras yllättäen oven taakse. Mutta toisaalta tykkään kyllä pienen siivouksen tehdä, vessan pesu ja kevyt imurointi, ettei vieras ole koiran karvan peitossa lähtiessään.

Se miltä meillä kodin pinnat näytää, millaiset huonekalut tai astiastot meillä on, eivät aiheuta mitään häpeän tunteita. Mielestäni meillä on kiva ja kaunis talo jossa tuntee tulleensa kotiin.

 

[AnnMarii]

Kaipa tuota voi laiskuudeksi sanoa mullakin ettei ole niin siistiä kuin voisi olla. Ja toki paha tapa välillä vain tipauttaa tavara ensimmäiseen sopivaan paikkaan. Mutta en kyllä pode siitä huonommuutta että en kaikkea lapsilta vapaata aikaa käytä kodin puunaamiseen varsinkin kun en edes pidä siivoamisesta. Sitä on vain pakko tehdä. Eli mieluummin pyhitän osan siitä vähäisestä vapaa-ajasta itselleni, jotta voin hyvin ja jaksan olla lasten kanssa.