Kotiäiti, kaipaatko töihin?

[Bella Swan]

Te ketkä olette tai olette olleet kotona lapsen kanssa, oletteko joskus kaivanneet töihin?

Mä aloin kuopuksen hoitovapaalla yllättäen kaipaamaan pois kotoa, piti olla kotona kunnes täyttää 3. Mutta nyt kaduttaa.. No, ei onneksi puhuta monesta kuukaudesta edes. Veikkaan, että mun yksinäisyys ja PMDD-sekoilut ja lääkekokeilut vaikutti siihen, että tuntui paremmalta mennä töihin. Ja sit se, kun joka paikasta toitotettiin, siis neuvolasta, puheterapiasta ja lastenneurolta, että lapsien olisi hyvä olla päiväkodissa.

Esikoisen aikaan palasin töihin hänen ollessa reilu 2v, ajatuksena että jos saadaan toinen lapsi, niin saadaan sama tai parempi raha vanhempainvapaalta, kuin jos olisin ollut kotona sen 3 vuotta. Silloin ei ollut hetkeäkään ikävä töihin ja oli ihanaa jäädä taas uudestaan perhevapaille siitä puolen vuoden päästä.

 

[Pikkupikkupikkunen]

Minä en kaivannu yhtään, mut oli pakko mennä ku taapero oli 1,5v. Pakko oli saada rahaa

 

[Nepeta Cataria]

Eipä oikeastaan. Kun töihin meno tarkoittaisi sitä et nuorimmat pitäisi viedä aamuisin hoitopaikkaan tai hoitopaikkoihin, haet heidät illalla kun ollaan kaikki väsyneitä, ja kotona odottaisi silti sama työmaa kotitöiden kanssa. Nopea ruoka ja nukkumaan. Viikonloppuisin sitten näkis muutakin kuin väsyneitä lapsia ja aikuisia.

 

[litranmitta]

Mä tykkään mun työstä niin hirveästi, että mun on sitä ikävä. Syksyllä takaisin mitä todennäköisimmin ainut mutta matkassa on se, että jos en saa lasta pph:lle tai ryhmikseen, niin sitten joko jatkan vielä kotihoidontuella tai teen esim 24 tuntia viikossa eli 60% työaikaa. Tehtävien hoidossa ei suoraan ole väliä viikonpäivällä, joten todnäk tekisin viikonloppuisin valtaosan ja loput mummon hoitoavulla yhtenä arkipäivänä, tai isä saisi lyhentää paria työpäivää jotta voin tehdä illalla vaikka 4-5 tuntia töitä ennen lapsen unille auttamista.

 

[Suski75]

En kaivannut sekuntiakaan töihin. Kaipasin kyllä ihmiskontakteja, koska vauvan kanssa keskustelu ei sisällä hirveän kiintoisia keskustelunaiheita, mutta niitä löytyy muutenkin kuin töistä.

En ole oikeastaan ikinä kaivannut töihin, ja jos olisin monimiljonääri, en kävisi töissä ollenkaan. Kaikkea voi harrastaa, ja mieluiten en sitoutuisi käyttämään yhteen asiaan lähes koko hereilläoloaikaani.

 

[Nepeta Cataria]

Töistä kaipaan kiireettömiä kahvitaukoja, jolloin sai oikeasti möhiä omissa oloissaan. Ja järkeviä keskusteluita, aikuista käytöstä lähellä olijoilta. Kotiäitinä olen oppinut ottamaan omaa aikaa pitkin päivää, aina kun vain tulee tilaisuus. Ja onneksi kotona teini ja mies tarjoavat jonkin verran aikuisempaa juttuseuraa, ja ehkä sitä virittelee vapautuneemmin small talkkia muiden vanhempien kanssa kun odotellaan lapsia harrastuksesta.

 

[Sudensylin]

En kaipaa töihin ollenkaan, osittain työstä johtuen, mutta nykyään nautin aivan suunnattomasti kotiäiteilystä ja toivon, että on varaa jatkaa näin vielä pitkään. ❤ Mun haave olis olla kotona mahdollisimman pitkään ja keskittyä omaan uraan joko opiskelun tai yrittäjyyden merkeissä sitten, kun lapsiluku on täysi ja pikkulapsiaika taputeltu. Nykyiseen työhöni en haluaisi palata enää ollenkaan.

 

[MinnaM]

Toisaalta kaipaan takas töihin, toisaalta en. Esikoisesta ja keskimmäisestä ei oikeastaan ollut vaihtoehtoja, koska oltiin niin nuoria ja mä olin ainut perheestä, jolla ammatti niin oli vähän pakko mennä töihin vanhempainvapaiden jälkeen (lapset olleet 10kk) ja mies jäi kotiin. Nyt olin ajatellut, että olisin ollut kotona mahdollisimman pitkään, jopa pari vuotta, koska viimeinen vauva. Mutta koska miehellä ei ole vakkariduunia niin todennäköisesti olenkin vaan reilun vuoden kotona, koska työni on sen luonteista, että on paras palata joko elokuussa tai tammikuussa. Nyt uralleni kuitenkin bongahti myös mielenkiintoinen mahdollisuus ja se alkaisi jo elokuussa, joten olen nyt harkinnut, jos sittenkin palaisin takaisin töihin jo silloin (eli vauva olisi silloin 10kk). Haluaisin olla vielä kotona, mutta sitten toisaalta unelmaduuni menisi ohitse. Olen siis todella vaikean päätöksen edessä. Yksi mahdollisuus olisi, että palaisin takaisin töihin lyhennetyllä työajalla ja tekisin ensimmäisen vuoden esim. 6 tuntista työpäivää miehen ollessa vauvan kanssa kotona.

 

[Vargynja]

En kaipaa töihin ja suoraan sanottuna vähän huolettaa jaksamiseni, jos heti tupsahtaisi kokopäivätyö (nyt ei ole muuta työpaikkaa kuin tämä foorumi). No sitä tuskin tulee tapahtumaan. Ihan mielelläni täällä taaperon kanssa olen kotona.

 

[Sofia83]

Kaipasin ja jostain syystä se hävetti, että kaipasin. Vauva oli kuitenkin melko helppo ja hänen kanssaan oli kivaa. Palasin ensin osa-aikaisesti töihin, mikä oli virhe, kun hoidin samalla vauvaa. Kokopäiväisesti palasin, kun vauva oli 10 kk enkä silloin katunut töihinpalua.

Nyt kun olen melko pian jäämässä raskaus- ja vanhempainvapaalle, niin odotan sitä kuin kuuta nousevaa ja jotenkin tuntuu siltä, että tällä kerralla en tule kaipaamaan töihin, vaikka edelleen viihdyn todella hyvin ja olen samassa paikassa töissä. Taas on tarkoitus olla vapaalla melko lyhyen ajan eli käytän omat vapaani ja sallitun määrän puolison vanhempainvapaista, mutta toivon, että olisin jälleen vlamis palaamaan hyvin mielin töihin kun sen aika on. Varmasti riippuu myös siitä, minkälainen vauva tällä kerralla syntyy, kaipaanko vai en, mutta jotenkin tuntuu siltä, että nyt haluan nauttia vauva-ajasta täysin rinnoin, kun tämän jälkeen ei enää ole mahdollisuuksia jäädä.

 

[Hille]

Esikoista kotona hoitaessani kaipasin takaisin töihin ja töihinpaluu olikin melkein kuin lomalle olisi päässyt. Nyt en todellakaan halua takaisin töihin - tai ehkä jos olisi jokin muu työpaikka. Työnantaja on edelleen sama, mutta moni asia on muuttunut siellä huonompaan suuntaan, henkilöstön vaihtuvuus on tiuhaa ja yleinen tyytymättömyys syö kaikkien motivaatiota. Hierarkia on nykyään aivan älytön, turhia pikkupomoja joka välissä.

Aion hakea opiskelemaan ylempää amk-tutkintoa maaliskuun yhteishaussa. Mutta vaikka pääsisin opiskelemaan, se ei minua pelasta töihin paluulta. Meidän talous tuskin kestäisi opintovapaata joten pakko opiskella töiden ohella.

Lähti vähän sivupoluille. Kiire ei ole takaisin töihin, mutta on se minusta kivempaa kuin kotiäitiys.

 

[Kerttu Kerttunen]

Kohta vuoden ollut kotona ja joo kaipaan! Tuntuu vaan ettei sais kaivata tai ainakaan sanoa sitä ääneen. Vauvan kanssa on ihanaa, mutta oma jaksaminen on kyllä koetuksella kun käy päivittäin samat taistelut pukemisesta, syömisestä, kielletyistä paikoista ja asioista jne. Uskon että kun hetkeksi palaa töihin niin on taas mielekkäämpää olla lapsen kanssa! Hän jää isän kanssa kotiin ja toiveissa olis toinen lapsi noin 2 vuoden ikäerolla eli jos kaikki sujuu toiveiden mukaan niin ei mitään kovin pitkää työputkea tähän väliin tule.

 

[Chard]

Esikoisesta menin kesätöihin vauvan ollessa noin 1v4kk ja isä/isovanhemmat hoitivat. Syksyllä aloitin kokopäivätyöt ja vauva meni hoitoon 1v7kk iässä. Kaipasin vähän kyllä töihin silloin kesällä, siksi meninkin. Osasyy oli myös raha.

Keskimmäisen ollessa noin 1v3kk aloitin opiskelut AMK:n monimuotopuolella. Se oli ihanaa omaa aikaa ja tekemistä. Puoli vuotta myöhemmin palasin myös töihin kokopäiväisesti ja jatkoin opiskelua. Rankkaa, mutta kivaa silti. Vauva meni hoitoon noin 1v8kk iässä.

Nyt olen ollut kotona pian puolivuotiaan vauvan kanssa. Tarkoitus on olla vielä vajaa vuosi, jonka jälkeen palaan töihin. Uskon, että siinä kohtaa jo kaipaan työskentelyä kuten aiemminkin

 

[Vargynja]

Kohta vuoden ollut kotona ja joo kaipaan! Tuntuu vaan ettei sais kaivata tai ainakaan sanoa sitä ääneen. Vauvan kanssa on ihanaa, mutta oma jaksaminen on kyllä koetuksella kun käy päivittäin samat taistelut pukemisesta, syömisestä, kielletyistä paikoista ja asioista jne. Uskon että kun hetkeksi palaa töihin niin on taas mielekkäämpää olla lapsen kanssa! Hän jää isän kanssa kotiin ja toiveissa olis toinen lapsi noin 2 vuoden ikäerolla eli jos kaikki sujuu toiveiden mukaan niin ei mitään kovin pitkää työputkea tähän väliin tule.

Tämäkin taitaa olla joku tylsä tabu. Kuvitellaan että kaikki äidit halua olla vain ja ainoastaan lapsensa kanssa. Mutta ehdottomasti saa kaivata töihin!

 

[Sofia83]

Kohta vuoden ollut kotona ja joo kaipaan! Tuntuu vaan ettei sais kaivata tai ainakaan sanoa sitä ääneen. Vauvan kanssa on ihanaa, mutta oma jaksaminen on kyllä koetuksella kun käy päivittäin samat taistelut pukemisesta, syömisestä, kielletyistä paikoista ja asioista jne. Uskon että kun hetkeksi palaa töihin niin on taas mielekkäämpää olla lapsen kanssa! Hän jää isän kanssa kotiin ja toiveissa olis toinen lapsi noin 2 vuoden ikäerolla eli jos kaikki sujuu toiveiden mukaan niin ei mitään kovin pitkää työputkea tähän väliin tule.

Tunnistan nuo tunteet ja ajatukset! Minulle kävi juuri noin, että kun palasin töihin lapsen ollessa 10 kk, niin kaikki asiat loksahtivat paikoilleen ja tuntui oikealta päätökseltä.

 

[Welmukka]

Mä en kaipaile töihin. En ihan älyttömästi tykkää työstäni, olisi kiva jos olisi sellainen työ josta nauttisi niin että kaipaisi sinne kahta työkaveria on vähän ikävä ja kahvitaukojen läpänheittoa, mutta viihdyn kyllä niin hyvin kotona että nyt just en tahdo takaisin. Mukavan stressitöntä olla vain kotona vauvan kanssa ja nähdä hänen kasvu ja kehitys läheltä.

 

[Lya M.]

Esikoisen kanssa kaipasin todella paljon töihin, koska mies oli matkatöissä, eli oli todella, todella yksin. Kaikki perhekerhotkin olivat juuri lapsen päiväunien aikana, enkä halunnut pilata hyvin alkanutta rytmiä.

Kuopuksen kanssa olisin ehkä ollut kotona pidempään, ellei silloinen esimies olisi pyyytänyt takaisin - sijaiseni kun oli jäämässä äitiysvapaalle.

Tyhmä veto sinänsä, koska työyhteisö oli hajoamassa liitoksistaan, kun työtä oli liikaa ja tekijöitä liian vähön. Lisäksi oma mielenkiintoisempi työni oli perhevapaani aikana annettu pysyvästi toiselle.