kotiäiteys ja yksinäisyys

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Vieras
Asun ulkomailla ulkomaalaisen mieheni ja 2v. poikani kanssa. Miehelläni on oma yritys ja hän tekee töitä n. 70h/vko ja on aina illat pois (siis työn takia). Itse olen kotona poikani kanssa ja tylsistyn tähän yksinäisyyteen. Ennen kävin töissä, mutta maassa jossa asun, on hyvin vaikea tehdä töitä ja hankkia lapsia, varsinkin jos ei ole hoitajaverkostoa lapselle/lapsille, isovanhempia, au-paireja tms. saati sitten että ulkomaalaisena löytäisin jotain työtä tämän kriisin takia...

Meillä on kyllä babysitter, joka käy  muutaman illan viikossa, jotta pääsisin hieman hengähtämään, mutta ongelmana on ettei minulla ole ketään jonka kanssa nuo illat viettäsin. Ystäviä ei ole, vanhat työkaverit vain tuttava-asteella, ja hekin töissä tai omien perheidensä kanssa.
Olen harrastanut vaikka ja mitä, tutustumatta koskaan keneenkään, mamma-uinnit, äitiysvalmennukset jne. toivoen että jonkun kanssa synkkais, mutta olen aina se ulkomaalainen, ja jään kaiken ulkopuolelle. Ihmiset ovat ihan kohteliata, ei ne minua huonosti kohtele, muttei heillä ole mitään tarvetta tutustua minuun, heillä on jo oma kaveripiirinsä..

Itse olen aina ollut hyvin sosiaalinen, ja Suomessa asuessani minulla oli paljon kavereita ja muutama oikein hyvä ystävä, mutta nyt hekin ovat löytäneet jo paikkaajan näiden vuosien varrella, kun olen ollut poissa.En enää tiedä mitä tekisin, jotta tämä tylsyys ei söisi ihan sisältäpäin. Lapsi-äiti-kerhoja ei ole, puistoissa ei ole koskaan ketään muita, ja asumme pienellä paikkakunnalla ja kunnan puolesta ei ole mitään kunnollista toimintaa.

Miten te muut kotiäidit saatte tyydytyksen elämästä olemalla kotona lapsen/lasten kanssa?? ehkä minulla on vain asenne pielessä???

-Viola


 
mulla on yksinäistä kyllä ku mies on töissä, ja suurin osa ystävistä asuu eri paikkakunnilla. arkisin katon paljon leffoja ja telkkua (tilasin kanavapaketin), ja oon facebookissa.

mä järjestän välillä juhlia, jonne kutsun hyviä ystäviä tai ihan uusiakin tuttavuuksia, ja sanon että saa tuoda avecin..voi pitää lasten tai aikuisten juhlia. silleen voi tutustua paremmin puolituttuihin, ja sopia sit muuta menoa, niinku leffaa tms. mulla ei kyl oo lastenhoitoo et illat on vaikeempia järkätä.
 
En usko että asenteessasi on vikaa. Ulkomaalaisella on aina vaikeaa sosiaalisen verkoston luomisessa, vaikka puhuisi täydellisesti maan kieltä- ulkomaalainen on aina ulkomaalainen. Uskon, että ajan kanssa löydät seuraa. Sano vaikka ihan suoraa jollekin tuttavalle että olet aika yksinäinen, kyllä he tulevat vastaan! En tiedä missä asut, mutta olisiko mahdollista netistä etsiä muita samassa tilanteessa olevia äitejä?

tsemppiä!
 
Ymmärrän ylihyvin mitä tarkoitat! Olin tosi tosi yksinäinen hoitaessani kotona pientä tyttöämme kun asuimme edellisellä paikkakunnalla! Kaikilla oli omat sukulais- ja ystäväverkostot, kun taas minun opiskelija-ystäväni elivät aivan toisenlaista elämää, ja vieraannuin heistä nopeasti lapsen syntymän jälkeen. Tutustuin sittemmin maahanmuuttaja-äiteihin (vaikka siis itse olen suomalainen ja asun suomessa), heidän joukossaan oli paljon yksinäisiä äitejä, joilla ei ollut jo valmiiksi liuta bestit-mammakavereita. Suosittelen sullekin, hakeudu muiden maahanmuuttajien kanssa kontakteihin rohkeasti! Se on tosi mielenkiintoista siinäkin mielessä, että samalla pääsee tutustumaan uusiin kulttuureihin. :) Tsemppiä!! 
-Maisa
 
Kuulostipas kyllä niiiiiin tutulta toi, lukuunottamatta sitä että asuisin ulkomailla. Mies myös yrittäjä ja aivan normaalia on semmoiset 12-18h työpäivät... Mies lähtee aamulla 6-7 aikoihin, kun minä 2 vuotiaan tyttäremme kanssa vielä nukumme, ja tulee vaihtelevasti illalla 6-12 välillä.. ja ei ole epänormaalia sekään, etä työpäivä venyy joskus yö 1 tai 2:teen..... Itseäni moiset työajat harmittavat suuresti, kun lapsi enkä minäkään näe miestäni paljoakaan päivässä, joskus siis emme ollenkaan, kun olemme taas jo nukkumassa miehen tullessa kotia. Itse joskus odotan ja valvon, että mies tulee, mutta alamme saman tien nukkumaan. Viikonloppuna kiireellisissä tapauksissa mieheni saattaa silloin tällöin olla myös töissä, mutta vaikka hän kotonakin olisi, niin on raskaan viikon jälkeen taas niin väsynyt, että ei paljoa missään kuljeta ja käydä.. Emme tee siis viikonloppuisinkaan yhdessä juuri mitään, kuin olemme kotona. Välillä tuntuu että meidän elämä on niiin epänormaalia, täysin sisällötöntä päivästä toiseen menemistä, ja ne päivät menee hitaasti.......!! Asumme siis tällä hetkellä myös tosi pienessä kylässä, josta on kymmeniä kilometrejä lähimpiin isompiin paikkakuntiin ja kaupunkeihin.

Olen nyt ottanut tavaksi käydä tyttöni kanssa kerran viikossa uimahallissa, hän kun tykkää kovasti uimisesta! Mutta muuten oikeastaan vaan istuskelemme kotona... Tietokone on ahkerassa käytössä, mutta tyttöni ei oikeen antaisi minun siinä istua, kun alkaa aika kiukuttelemaan jos olen tietokoneella.. Tekeminen on aika vähissä. Minäkin toisaalta pääsisin silloin tällöin käymään yksin jossakin, mutta aivan sama ongelma on, että ei tiedä oikeen kenen kanssa menisi ja minne... Ei ole kavereita juurikaan..

Kaiken lisäksi, kun on toinen lapsi tulossa raskauden puolivälissä, niin tunnen potevani jonkinlaista masennusta tässä yksinäisyydessä. Ei tätä koko viikon jatkuvaa "miehettä olemista" ymmärrä kyllä varmastikaan sellaiset, joilla miehellä työajat 8-4... olisi kivaa kokea välillä sellaistakin elämää että tietää tarkkaan mihin aikaan mies tulee kotia ja se on minun kanssa loppu illan! Onnea teille joilla näin on!
 
Tatjaanan teksti oli kuin omasta elämästäni! Itseäni on välillä mietityttänyt toisen lapsen hankinta, kun tämä esikoisenkin olen alusta asti hoitanut kokonaan yksin, mies ei töiltään ehdi/jaksa osallistua (monet viikonloppuisät viettävät lapsiensa kanssa enemmän aikaa kuin mieheni, vaikka olemme ihan onnellisesti naimisissa...)

Mun aika kuluu pääasiassa kotitöiden parissa. Niin tylsää kuin se onkin, pyykkeihin, vuoteiden sijaukseen, pölyjen pyyhkimiseen, imurointiin jne. saan helposti hukattua koko päivän. Käymme joka päivä kerran tai kaksi kävelyllä, mutta vaikka kuinka kierrämme leikkipuistot, ei muita äitejä tässä kyläpahasessa näy. Neuvola-aikojen ja päivähoitopaikkojen vähyydestä kuitenkin tiedän, että lapsiperheitä täällä on paljon, en vaan tiedä missä ne piilottelevat. Iltaisin, kun lapsi on nukkumassa, katselen telkkaria, joskus leffoja, facebookissa ja muutoin netissä saa myös aikaa kulumaan. Niin epätaloudellista kuin se onkin, saatamme käydä pojan kanssa myös kaupassa joka päivä, siellä sentään näkee aina muitakin ihmisiä. 
 
heippa, Täällä myös yksi yksinäinen! Asumme myöskin ulkomailla, eikä kieli oikein suju. Hoidan lastamme käytännössä täysin yksin, enkä tunne täältä oikeastaan ketään. Joitain mieheni kavereita, mutta ei heitä kiinnosta vaippaihottumat ja huonosti nukutut yöt, vaan kaupungin uusin baari halpoine drinkkeineen. (olen siis nuori)
Tänään ilmottauduin äiti-lapsi toimintaan. Katsotaan miten siinä käy. Olen myös kokeillut vauvauinnit sun muut, mutta tyttö sai vesitraumat sukelluksesta, joten homma piti jättää kesken. Nyt ollaan tosin käyty satunnaisesti keskenämme uimassa...
Puistoissa käydään usein, mutta keskustelu tyssää välittömästi siihen, kun jonkin ajan päästä sönkkään, etten puhu paikallista kieltä kovinkaan hyvin. Englantia kun nämä eivät täällä juttele...
Koitan uskotella itselleni, että tämä muuttuu, kun tyttö kasvaa, mutta entä jos ei? Tulen hulluksi. Olen todella sosiaalinen, mutta täällä en vain pysty.
 
Hei.
Saako kysyä missä maassa elelette, jos englantia ei paikalliset puhu?
Itse siis ihan Suomessa asun, mutta uteliaisuuttani kyselen.

Se on ikävää kyllä, jos ei puhu samaa kieltä, ja siis ettei paikalliset, mitkä uskoisi heidänkin vähän edes englantia osaavan, kun sitä ympäri maailmaa kuitenkin puhutaan, niin edes yrittävän, jos sinäkin heidän kieltään puhut sen minkä osaat.

Anteeksi, tosi sekavasti taisi tämä kirjoitus tulla, mutta toivottavasti ymmärrät :)

Toivottavasti löydät sieltä vielä itsellesi ystäviä, tai edes kavereita :)
 
Mahtaako löytyä ketään Vantaalta? Tai edes jostain tästä läheltä? Minä ainakin olisin kiinnostunut tutustumaan uusiin "yksinäisiin" mammoihin :)
 
Takaisin
Top