Vieras
Asun ulkomailla ulkomaalaisen mieheni ja 2v. poikani kanssa. Miehelläni on oma yritys ja hän tekee töitä n. 70h/vko ja on aina illat pois (siis työn takia). Itse olen kotona poikani kanssa ja tylsistyn tähän yksinäisyyteen. Ennen kävin töissä, mutta maassa jossa asun, on hyvin vaikea tehdä töitä ja hankkia lapsia, varsinkin jos ei ole hoitajaverkostoa lapselle/lapsille, isovanhempia, au-paireja tms. saati sitten että ulkomaalaisena löytäisin jotain työtä tämän kriisin takia...
Meillä on kyllä babysitter, joka käy muutaman illan viikossa, jotta pääsisin hieman hengähtämään, mutta ongelmana on ettei minulla ole ketään jonka kanssa nuo illat viettäsin. Ystäviä ei ole, vanhat työkaverit vain tuttava-asteella, ja hekin töissä tai omien perheidensä kanssa.
Olen harrastanut vaikka ja mitä, tutustumatta koskaan keneenkään, mamma-uinnit, äitiysvalmennukset jne. toivoen että jonkun kanssa synkkais, mutta olen aina se ulkomaalainen, ja jään kaiken ulkopuolelle. Ihmiset ovat ihan kohteliata, ei ne minua huonosti kohtele, muttei heillä ole mitään tarvetta tutustua minuun, heillä on jo oma kaveripiirinsä..
Itse olen aina ollut hyvin sosiaalinen, ja Suomessa asuessani minulla oli paljon kavereita ja muutama oikein hyvä ystävä, mutta nyt hekin ovat löytäneet jo paikkaajan näiden vuosien varrella, kun olen ollut poissa.En enää tiedä mitä tekisin, jotta tämä tylsyys ei söisi ihan sisältäpäin. Lapsi-äiti-kerhoja ei ole, puistoissa ei ole koskaan ketään muita, ja asumme pienellä paikkakunnalla ja kunnan puolesta ei ole mitään kunnollista toimintaa.
Miten te muut kotiäidit saatte tyydytyksen elämästä olemalla kotona lapsen/lasten kanssa?? ehkä minulla on vain asenne pielessä???
-Viola
Meillä on kyllä babysitter, joka käy muutaman illan viikossa, jotta pääsisin hieman hengähtämään, mutta ongelmana on ettei minulla ole ketään jonka kanssa nuo illat viettäsin. Ystäviä ei ole, vanhat työkaverit vain tuttava-asteella, ja hekin töissä tai omien perheidensä kanssa.
Olen harrastanut vaikka ja mitä, tutustumatta koskaan keneenkään, mamma-uinnit, äitiysvalmennukset jne. toivoen että jonkun kanssa synkkais, mutta olen aina se ulkomaalainen, ja jään kaiken ulkopuolelle. Ihmiset ovat ihan kohteliata, ei ne minua huonosti kohtele, muttei heillä ole mitään tarvetta tutustua minuun, heillä on jo oma kaveripiirinsä..
Itse olen aina ollut hyvin sosiaalinen, ja Suomessa asuessani minulla oli paljon kavereita ja muutama oikein hyvä ystävä, mutta nyt hekin ovat löytäneet jo paikkaajan näiden vuosien varrella, kun olen ollut poissa.En enää tiedä mitä tekisin, jotta tämä tylsyys ei söisi ihan sisältäpäin. Lapsi-äiti-kerhoja ei ole, puistoissa ei ole koskaan ketään muita, ja asumme pienellä paikkakunnalla ja kunnan puolesta ei ole mitään kunnollista toimintaa.
Miten te muut kotiäidit saatte tyydytyksen elämästä olemalla kotona lapsen/lasten kanssa?? ehkä minulla on vain asenne pielessä???
-Viola