Koska raskaudesta hermoilu loppuu?

L

Littlered

Sukkela juttelija
Yksi hermostunut uskaltaa liittya mukaan lokakuisiin. Helmikuun lopussa tein positiivisen raskaustestin, omalekuri 6.3. maarasi minulle vitamiinit ja antoi ajan neuvolaan. Tapasin katilon 15.3. Mitattiin verenpaine ja pituus, ja punnittiin. Katilo laski lasketun ajan 18.10. ja antoi seuraavan tapaamisen 6.5. Koko tapaamisessa meni n. 15 minuuttia ja en oikein saanut tapaamisesta niin paljon irti kuin olin kuvitellut. Asun ulkomailla ja oikein kateellisena olen lueskellut miten muut ovat saaneet neuvolasta mukaan jos mita lippusta ja lappusta, ja joillakin jopa eka tapaamisessa on kuunneltu sydanaania. Ja tasta ne pelot sitten alkoivat. Luin kaikesta mahdollisesta alkuraskauden keskenmenoista, tuulimunista, kohtukuolemista ja koko ajan oli/on sellainen tunne, mitapa jos?

Minulla ei ole tahan paivaan mennessa ollut ainoatakaan raskausoiretta, ei pahoinvointia, ei vasymysta, ei vatsakipuja... Olen joko erittain onnekas, tai onneton. Varmasti saisin edes hiukan mielenrauhaa, jos oksentaisin edes kerran.

Katilo myos passitti minut verikokeeseen, jonne menin. Ensin join sokerilitkun tyhjaan mahaan aamulla ja siita tunnin kuluttua otettiin verikoe ja sitten ulos kahville croissantille. Han kertoi, etta "jos on jotain" niin soittaa minulle. Ei kuulunut soittoa. Olisiko tuo ollut sokerirasituskoe? Vain luoja tietaa (ja kaikki muut, jotka ovat perilla maailmanmenosta...) Sitten luin netista, etta Suomessa sokerirasituskokeet tehdaan paljon myohemmassa vaiheessa raskautta, siina otetaan useampi verikoe ja aikaakin menee pari tuntia. Hmm...
Vai onko sellainen eri maiden systeemien vertailu oikeasti jarkevaa, onko siita oikeasti hyotya? Vai olisiko parempi vain "go with a flow"?

Sain katilolta ajan ekaan ultraan julkiselle, joka oli 9.4. Ja tuska hiipui hiukan, kun tajusin, etta mukana on oikeasti joku. Se eka ultra tehtiin seka alakautta etta masun paalta. Sikio ei liikkunut lainkaan. Lekuri paineli hiukan masua ja totesi, etta "se liikkuu silloin kun haluaa, mutta elossa se on".
Ja sitten aloin murehtia sikion liikkumattomuutta.

Sydan kuitenkin sykki hulluna. Lekuri sanoi, etta tama on paljon pienempi kuin luultiin. Kysyin kuinka paljon. Han sanoi, etta se on tuo laskettu aika 18.10. plus yhdesta kahteen viikkoon. Olin aika pettynyt, koska olisin halunnut uuden TARKAN lasketun ajan. Grrhh... Nyt jos joku kysyy, niin minun laskettu aikani on "18.10. plus yhdesta kahteen viikkoon." Aargh... Tai mita mina jollain paivamaaralla teen? Lapsi syntyy silloin kun haluaa.
Ja taas yksi jannite lisaa, silla minulle tarkeassa asiassa olisin vain halunnut sita "tasmatietoa".

Joka tapauksessa tuo sikio oli tuolloin liian pieni, ettei sita "pystyta mittaamaan kunnolla", joten sain seuraavan ultran 19.4. Sain kuitenkin mukaan kuvia. Pikantti yksityiskohta ekassa ultrassa oli se kun toisesta munatorvesta(?) paljastui joku musta kohta ja laakari kysyi, onko minulla ollut koskaan mitaan tulehduksia. Sanoin, etta ei ja kysyin, mika se oli. Sain vastauksen, mutta unohdin sen kun olin paassyt sairaalan ovesta ulos. Han kuitenkin sanoi, ettei se liity mitenkaan raskauteen. Voi luoja! Sitten aloin murehtia tuota Mustaa Aukkoa, jonka nimea en tieda. Samalla minusta otettiin papa-koe, ja sanottiin taas se sama "soitetaan jos on jotain". Ei kuulunut soittoa.


19.4. oli sitten toinen ultra. Laakarikin oli eri kuin ekalla kerralla ja sanoi, etta tama on nyt "noin 12 viikkoa". Laskettua aikaa ei kuitenkaan muutettu. Nenaluu nakyvissa ja niskaturvotus 2mm. Sikio onneksi liikkui aavistuksen verran talla kertaa. Tama ultra tehtiin kokonaan masun paalta ja koko tapaamiseen meni n. 15 minuuttia. Samalla minut maarattiin verikokeeseen heti valittomasti ultran jalkeen. Ja nyt sitten sanottiin, etta "jos on jotain, niin soitetaan 10 paivan paasta". Jotenkin meni fiilikset tuon niskaturvotuksen takia. Minusta 2mm on aika paljon. Tuntuu, etta kaikilla muilla on paljon pienempi. Kysyin asiaa laakarilta ja han totesi lyhyesti, etta se on ihan hyva. Sain taas kuvat mukaan. Sitten aloin miettia, etta onko tuo nt-ultran jalkeen tehtava verikoe joku rutiinijuttu kaikille, vai olenkohan jossain riskiryhmassa ja siksi se minulle tehtiin, mutta asiaa ei vain haluttu sanoa pain nakoa? Vai olenko vainoharhainen? Hermoilenko taas turhaan?


Nyt sitten odotellaan verikokeen tuloksia. Inhottaa semmonen epatietoisuus niin paljon, etta heti ensi viikolla soitamme yksityiselle klinikalle ja varaamme sinne ajan. Haluan ainakin toisen mielipiteen. Ja muutenkin on sellaset fiilikset nyt, etta haluan enemman tietoa ja parempaa palvelua. Olen viimeiset pari kuukautta vaan tuijotellut puhelinta ja odotellut "jos on jotain ring ring." Seuraava ultra julkisella puolella olisi 12.6. Mutta nyt ei vaan jaksa odotella sinne saakka.


Mietinkin nyt, koska raskaudesta hermoilu loppuu? Koska voi lopettaa murehtimisen, epatoivon, surun, pelon ja heittaa kaikki negatiiviset tunteet romukuoppaan? Koska voi alkaa vain nauttia raskaudesta ja suunnitella ihania vauva-juttuja? Vai tammostako tama tulee olemaan seuraavat puoli vuotta? :sad001
 
Kuulun joulukuisiin mutta sen verran halusin helpottaa oloasi että niskapoimu-ultran yhteydessä otetaan verikoe kaikilta.
 
Ja joo, se hermoilu saattaa jatkua synnytyssaliin saakka.
 
Hei littlered :) Voi kuinka tutulta tuo "en saa mitään tietoa lääkäriltä" kuulostaakin! Missä päin maailmaa olet? Itse olen espanjassa ja olen ollut todella närkästynyt täkäläiseen julkiseen terveydenhuoltoon. Ja vielä kieliongelmat siihen päälle, eli mä en puhu paljoa espanjaa mutta pystyn jotenkin seuraamaan keskustelua, ja täkäläiset lääkärit eivät puhu englantia, onneksi mieheni tulkkaa :)

Näin meillä on suurin piirtein mennyt. Eka terveyskeskukseen yleislääkärille, että saadaan lähete kätilölle. Ensiksi taisteltiin eurooppalaisen KELA kortin kanssa (ja ollaan taisteltu joka kerta), ja ettei se muka käy jne. Mutta kävi se sitten lopuksi ja päästiin lääkärille. Mulla oli ollut aivan karseita vatsakipuja jo jonku aikaa ja kun kerroimme lääkärille, että esim viime yönä silmissä sumeni kun kävelin vessaan kun sen verran vihlaisi. Lääkäri hymyili ja sanoi että on normaalia. Otti sitten tiedon koska mulla alkoi viimeksi kuukautiset, milloin tehtiin positiivinen testi, paineli vähän vatsaa ja anto listan vitamiineista joita pitäisi alkaa syömään. Eli tämän tarkempaa testiä ei tehty sille, että olenko oikeasti raskaana (teimme kotona vain yhden testin). Kätilölle aika viikon päähän. Siellä taas kysyttiin kuukautisista ja jos on eka ja jos oon tehyt abortin ja jos tupakoin. Samat mitä lääkäri kysyi viikkoa aikaisemmin. Lisäksi otti verenpaineen ja painon ja selosti mitä pitää syödä ja mitä ei saa syödä. Lähete gynekologille parin viikon päähän. No, tässä vaiheessa mulla alko jo otsasuoni sykkiä, että voiko joku nyt ottaa jonku testin tai edes yrittää kuunnella sydäntä tai jotain, jotta me tiedetään että onko siellä mahassa joku vai ei. Päädyttiin sitten yksityiselle ultraan viikolla 6, siellä lääkäri sitten onneksi puhui englantia ja kertoi vähän että mitä tässä nyt tapahtuu. Katsottiin alakautta, että on siellä ihan oikea asukki ja sydän myös sykki hienosti :) Tämä lääkäri antoi sitten listan veri- ja virtsakokeista jotka pitää tehdä. Onnekseni olen sairaalassa töissä niin sain siellä otettua kaikki tarvittavat labrat. Mentiin sitten vihdoin sinne julkiselle gynelle about viikolla 12 ja odotettiin innolla että jospa nyt saatais jotain tietoa jostakin. Jonotettiin kaksi tuntia ja sitten meiltä kysyttiin ihan samat kysymykset jo kolmannen kerran (täällä ei ole yhteistä potilastietokantaa, eli joka kerta kun menee uudelle lääkärille on potilaan vastuulla ottaa kaikki paperit mukaan). Selattiin nopeasti labratulokset läpi, ja sanottiin että on tässä suurin piirtein kaikki tarvittava (siis mitä suurin piirtein, ONKO VAI EIKÖ OLE KAIKKI TARVITTAVAT!?!?). Annettiin läjä lappuja ja otettiin paino ja verenpaine, ja heippa. Jonottamaan seuraavalle tiskille aikaa "12 vkon" ultraan. Se annettiin viikolle 14.

No mulla meni taas hermot tähän touhuun, ja niin me mentiin samalle yksityiselle. Siellä hän katsoi mun labrojen tulokset ja sanoin kaiken näyttävän oikein hyvältä. Ja oli aivan järkyttynyt, että miksi meidän 12 vkon ultra on vasta viikolla 14, koska täällä kaikilla tulee olee se niska-ultra viikolla 12 ja se pitää ottaa tällä viikolla (nyt oli keskiviikko). Piste. Mieheni vetäisi sitten ensimmäistä kertaa herneen nenään ja marssi sinne sairaalaan ja vaati meille uuden ajan, joka saatiin jo perjantaiksi. Siellä sitten otettiin ultra mahan päältä. Paineltiin ja tärisytettiin tosi kovaa, niin että mä vain tuijotin mun mahaa et MITÄ.. ja missasin sitten vauvan liikkeet. Parin sekuntia kuunneltiin sydäntä ja sitten otettiin mittoja, ja vauvan mitta oli jotain 5mm vähemmän mitä kaksi päivää aikaisemmin yksityisellä. Niskaturvotus 1,3mm, eikä kukaan sanonut että mitä se tarkoittaa. No eipä siinä mitään puhuttu, annettiin paperia että pyyhi maha ja ulkopuolelle odottaa että hän kirjoittaa seuraavan lähetteen. Ulkopuolella odottaessa mulla tuli itku koska en nähnyt liikettä ja luulin ettei vauva liikkunut ollenkaan ja nyt niillä kestää ku on jotain vialla. Pian hoitaja tuli sitten hymyillen ja anto nipun papereita jotka pitää olla mukana seuraavalla käynnillä. Sitten verikokeisiin, ja sitten selvisi että se verikoe on kromosomipoikkeavuuksia varten. Tulokset saadaan ensi tiistaina kun mennään taas uudelle lääkärille meidän lippujen ja lappujen kanssa.

Eli tosi paljon on ollut epätietoutta, ja lisäksi kun asutaan täällä kahdestaan ilman kummankaan perhettä tai läheisiä. Ja kyseessä on vielä esikoinen, niin ollaan molemmat ihan pihalla että mitä tapahtuu. Ja tosiaan, pahinta on ollut se etten ole pystynyt puhumaan lääkäreiden kanssa, vaan he keskustelevat mieheni kanssa espanjaksi ja mä jään sitten sivulliseksi. Mieheni yrittää tietysti kertoa jälkeenpäin kaiken, mutta eihän sitä kaikkea muistaa kun on niin paljon uutta ja vierasta. Eli huoli ja murhe on ollut suurta täällä, mutta olen nyt yrittänyt lopettaa murehtimiset ja nauttia tästä ajasta :) Tosin mä vieläkin googlaan joka viikkon keskenmenoriskin ja oon vainoharhainen ja luulen, että jotain pahaa tapahtuu aina kun mahassa vihlaisee tai jotain muuta oiretta ilmenee (mulla on ollut varmaan kaikki mahdolliset :D ) Mä odotan myös, että ihan aikuisten oikeasti voisi unohtaa huolet ja murheet :)

Tsemppiä sinne, luin että keskenmenon riski on jo tosi pieni kun syke on nähty ja jos on päästy yli 12 viikon, olisko ollut jotain alle prosentin luokkaa. Ja oireilla ei ole mitään tekemistä sillä miten raskaus etenee. Olet vain todella todella onnekas, itse olen kärsinyt kaikesta mahdollisesta 2kk :(

Tuu tänne purkamaan aina kun siltä tuntuu, mua ainakin auttaa ihan hirveesti saada kirjoitella täällä ihmisten kanssa jotka kokevat samaa (kun ei nuo miehet oikein ymmärrä mitä kaikkea naisen kehossa tapahtuu tällä hetkellä :) )
 
Syyskuun puolelta täällä!

Niskaturvotuksen rajana on 3,5 mm. Sitten sen ja verikokeiden tulosten (+ äidin iän) perusteella tehdään arvio kromosomihäiriöiden todennäköisyydestä. Tuon tuloksen perusteella sitten ohjataan mahdollisiin jatkotutkimuksiin. Suomessakin nämä koko väestön kattavat niskaturvotustestit on otettu käytöön vasta ihan tällä vuosikymmenellä, joten se on vielä täälläkin aika uusi juttu. Ennen niitä tehtiin vain tietyn ikäisille äideille.

Täältä voit lukea ainakin yhtä Suomessa neuvoloissa jaettavaa opasta. Minusta oli oikein informatiivinen ja hyvä. Se ensimmäinen Raskaana-kirja. Tosin kirjana mukavampi lukea :)

http://www.libero.fi/Sinun-vaiheesi/Raskaana-kirjan-uusi-painos/

Toinen kirja on tämän vau.fi tahonkin takana oleva Sandviks. En löytänyt ladattava, mutta suurin osa kirjasta on samaa vauvan viikottaista kehitystä, mitkä löytyvät myös tälläkin sivustolla. Hieman extraa tulee raskausoreista ja muista jutuista. Siis Vauvan odotus -kirja. Mukana tietty paljon mainoksia :)

http://www.vaukirja.fi/Vauvan-odotus/


Kolmas kirja on Meille tulee vauva. Sen voit ladata ja lukea täältä:

http://www.thl.fi/fi_FI/web/kasvunkumppanit-fi/lait/neuvolatyo/perheille/meille_tulee_vauva_opas


MLL:n lippusia oli myös mukana (ravitsemus, liikunta jne raskausaikana). Ainakin tietoa löytyy heidän sivuiltaan:

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/vastaanotto/raskausaika/

Suomessa olevat suositukset raskausaikana vältettävistä ruoka-aineista koottuna listana:
http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/aihe...laiset/raskausaika/valtettavat_elintarvikkeet

Neuvoloissa jaetaan siis eri tahojen ja yritysten painamia materiaaleja, ei niinkään valtion tai kunnan juttuja.

Toivottavasti nuo linkit auttavat! Ainakin pääset tutkimaan ja lukemaan! Hermoilemista se ei välttämättä estä :)
 
Täällä on muuten paljon linkkejä ladattaviin oppaisiin. Voi olla ihan kiva lueskella, jos asuu ulkomailla!

http://www.thl.fi/fi_FI/web/lastenn...a;jsessionid=9A12A510CCCCFFA258EA68ED0D792932


Ja jos haluaa tietoa Suomessa annetuista rokotteista, niin täältä:

http://www.thl.fi/fi_FI/web/rokottajankasikirja-f


Tämä menee jo todella ohi aiheen, mutta koska asutte ulkomailla, niin täällä on sitten tietoa kaksikielisyydestä:

http://peda.net/veraja/kulkuri/maailmalla/soile
https://www.perheaikaa.fi/lapsi-perheessa/jutut/vanhemmuus/kuinka-tukea-lapsen-kaksikielisyytta/
http://www.tampere.fi/material/attachments/m/5pzBlJJ9w/Monikielinen_perhe.pdf
http://www.kookas.fi/articles/read/6210

Annika Bourgognen kirjoittama teos 'Be Bilingual: Practical Ideas for Multilingual Families'
http://www.be-bilingual.net/
Sirje Hassinen: Lapsesta kasvaa kaksikielinen

Kuten tästä voi päätellä, meille olisi tulossa kaksikielinen lapsi :D
 
Aikaisemmat kommentoijat onkin jo onneksi antaneet paljon (toivottavasti) rauhoittavaa tietoa. Mä halusin tulla vielä kommentoimaan tuota oireettomuutta, koska itsellä se myös aiheutti harmaita hiuksia ensimmäisessä raskaudessa. Mun eka raskausoire käytännössä oli se kun maha alkoi kasvaa, ja sehän ei tapahtunut ihan heti... Ei mitään pahoinvointia, kipuja tai muutakaan sitä ennen. Kyllä söi naista! Olis ollut niin "kiva" edes kerran oksentaa, ihan kuin se olis todistanut että kyllä mä raskaana olen ja kaikki mahassa on kuten pitääkin... :D Mut neuvolassa ja myöhemmin ultrassa syke löytyi ja se vähän rauhoitti. Nyt on toinen raskaus menossa ja suurin piirtein sama homma, mulla on ollut vähän matkapahoinvointia, tai semmoista kuvotusta automatkoilla, mut siinäpä ne oireet taas on. Tällä kertaa tiedän ettei oireettomuus tarkoita mitään mut silti iltaisin kyselen mahalta onko siellä ketään... Onneksi tällä viikolla on ultra!
Eli, koita nauttia oireettomuudestasi, tiedän et oireet saattais auttaa rauhoittamaan mieltä mut todennäköisesti kerkeät saamaan myöhemmin niitä omiksi tarpeiksi (liitoskipuja, lantion löystymistä, supisteluja, mitä näitä nyt on...:). Me ollaan vaan niitä harvoja(??) onnekkaita joiden ei tarvitse alkuraskaudesta kärsiä oireista. Kyllä se lapsi kasvaa ja kehittyy ilman niitäkin.
Niin, piti vielä sanoa tuostakin vähäisestä liikkumisesta: Todennäköisesti on juurikin niin kuin lääkärisi sanoi, että liikkuu sitten kun haluaa. Sikiöthän nukkuu paljon ja usein niitä joutuu tönimään hereille ja liikkeelle ultrassa. Mä olin kans esikoisen kohdalla vähän kauhuissaan kun hän ensimmäisessä ultrassa ei juuri liikkunut - no, nyt syntymän jälkeen on kyllä ottanut sen takaisin korkojen kera, on meinaan aika vilkas tapaus! ;) Jos ei seuraavassakaan ultrassa meinaa liikkua, ja etenkin sitten kun alat tuntemaan liikkeet niitä on kovin vähän, sitten kannattaa hiukan huolestuakin ja ainakin pyytää tutkimaan että kaikki on kunnossa.
 
Täällä kans yks melko oireeton. :) Ekassa raskaudessa mulla oli aikamoinen huoli, ja neuvolassa sanottiin että sit rupeaa huoli yleensä helpottamaan kun lapsen liikkeet tuntuu, no oikeassa olivat! Se kyllä antaa ihan erilaista varmuutta sitten, kun tuntee sikiön liikehtivän päivittäin, loppuraskaudessa se oli jopa häiritsevää kun ei aina nukkuakaan saanut toisen riehuessa. :D
 
Kuulostaa aika hurjalta ja epämääräiseltä touhulta ulkomailla, mutta toisaalta pohjoismaissa onkin ihan älyttömän hyvä, tarkka ja kontrolloitu äitiysseuranta (vai miksi sitä kutsutaankaan? neuvolasysteemi?). Itse olen Ruotsissa, mutta täällä mennään kyllä melkein samoilla kaavoilla kun Suomessakin.

Itse hermoilen vaikka menossa onkin jo toinen raskaus, mutta kun tää tuntuu ihan erilaiselta kuin ensimmäistä odottaessa.
Mulla on ollut raskausoireita mutta ne loppuivat jo viikkoja sitten (ihan liian aikaisin mun mielestä, vaikka se pahoinvointi olikin ihan kamalaa!) ja tällä hetkellä olo on liiankin "normaali" - hermostuttavaa!
Ihan oikeasti pitäis yrittää vaan nauttia.
Vaikka olen nähnyt vauvan np-ultrassa ja kaikki on ihan kunnossa, niin on tää raskauden alkupuoli varmaan aina yhtä epätodellista ja täynnä hermoilua ja tuntuu että tässä vaan odotellaan niitä neuvolakäyntejä ja ultraääniä ja sydänääniä....Lisäksi mietin aika usein, miksei se mahakumpu vieläkään kasva (vaikka kasvaahan se....).

Just niinkuin Yona sanoi, sit kun ne vauvan liikkeet alkavat tuntua päivittäin, tulee varmempi olo ja ylimääräinen hermoilukin loppuu. Aika vähän pystyy itse kuitenkin kontrolloimaan raskautta, melkein ainut mitä voi tehdä on odottaa. ja odottaa. ja odottaa.

Tsemppiä Littlered, missäpäin maailmaa lienetkin. Go with the flow :)
 
Kiitos tuesta ja kommenteista.
Tama paiva oli kuitenkin kaiken huippu! Perjantaina kavin nt-ultrassa ja heti sen jalkeen veriseulassa. Nyt kuitenkin minulle soitettiin kesken tyopaivan ja kerrottiin "kokeet menivat huonosti ja sinusta pitaa ottaa verikoe uudelleen." Siina sitten pikku-paniikista kalpeana rynnin sairaalaan kesken tyopaivan ja mietin, etta mika meni huonosti? Miten ne kokeiden tulokset nyt noin nopeesti tuli? Mika mun veressa on vikana?! Apua! Sitten kun tulen paikalle kieli vyon alla niin saan selityksen, etta "perjantain kokeet menivat huonosti, koska veren sailytyksessa oli ongelmia ja ne ehtivat lammeta, voi voi, olemme joutuneet soittamaan monelle muullekin." Ja naamasta voi lukea: "voi voi, joudumme tekemaan ylitoita, voi voi!" Syva huokaus... Sikio kuulemma kasvaa koko ajan ja uudet naytteet oli pakko ottaa heti. Olisin ollut todella kiitollinen, jos olisin saanut taman selityksen jo puhelimessa, niin oltaisiin TAAS kerran valtytty ylimaaraisilta sydamen pamppailulta. Seuraavaksi haluan reseptiin jotain rauhoittavia, kiitos.

Sophie82, minakin asun Espanjassa. Ja itsekin odotan nyt siis tuon nt-ultran jalkeisia veriseuloja niin tarkalla aikavalilla kuin "kymmenen paivan paasta soitetaan, jos on jotain". Hah! Ja tasan tarkkaan 10 paivan paasta soitamme sinne ITSE ja jos puhelu ei tuota tulosta niin marssimme paikan paalle! Taman paivaisiin perjantaina ryssittyihin verikokeisiin liittyen minulle soitettiin TUNTEMATTOMASTA numerosta ja olenkin nyt alkanut pelata mita jos minulle soitetaan jatkossakin sellaisesta ja en ehdi vastaamaan toissa ollessa?!

Olen vakaasti harkinnut yksityista (tahan mennessa kaikki on mennyt julkisella). Toistaiseksi emme ole viela varanneet aikaa minnekaan. Seuraava ultra on viikolla 20, mutta en ainakaan sinne saakka odottele. Jotenkin vain arsyttaa. Vaikka palvelu sinallansa on kohteliasta, niin silti tuntuu kuin kaikki tehtaisiin puolivillaisesti ja minusta haluttaisiin paasta vain nopeasti eroon ja seuraava tapaus tilalle.

Saattaa kuulostaa julmalle, mutta olen googlaillut myos paikallista abortti-lainsaadantoa kaiken varalta, jos kay ilmi, etta sikiolla on joku vakava kromosomi-hairio. Ei onneksi poikkea silta osin suomalaisesta.

Meillakin on esikoinen kyseessa. Mies on paikallisia ja han voi keskustella laakareiden kanssa aidinkielellaan, mutta silti itse hiffaan asiat paremmin, esim. itse osasin kyseenalaistaa tuon nt 2.0mm:n laakarille ja mies oli vaan etta mika ihmeen turvotus missa se on? Miehelle riitti kun ekassa ultrassa kuuli sydanaanet ja kaikki oli jo tahtiin kirjoitettu, siella on jalkapallokaveri ja joku, joka pitaa huolen kun ollaan vanhoja. Huokaus.

Nyt ei siis muuta kuin odotellaan. Tsemppia kaikille!

Erityinen kiitos nimimerkille má77 kaikista linkeista.
 
Littlered: myos mina asun Espanjassa ja kaikkien verikokeiden tulokset on kaikkien laakareiden/katiloiden luettavissa koneella. Eli mun omalaakari osas sanoa jo ennen niita 10 pv etta tulos on normaali. Tosin, jos ei soittoa kuulu, niin silloin se tulos on normaali, koska soittavat vaan kun loytyy jotain erikoista.
 
anhe sanoi:
Kuulun joulukuisiin mutta sen verran halusin helpottaa oloasi että niskapoimu-ultran yhteydessä otetaan verikoe kaikilta.
Click to expand...

ei multa otettu sen saa ite päättää haluaako ainakin sain itse päättää :) oliko pelkkä ultra vai ultra ja verikoe :)
 
Ninnu sanoi:
Littlered: myos mina asun Espanjassa ja kaikkien verikokeiden tulokset on kaikkien laakareiden/katiloiden luettavissa koneella. Eli mun omalaakari osas sanoa jo ennen niita 10 pv etta tulos on normaali. Tosin, jos ei soittoa kuulu, niin silloin se tulos on normaali, koska soittavat vaan kun loytyy jotain erikoista.
Click to expand...

Kiitos. Olen vain niin kauhean vainoharhainen hermoilija... Totta kai tilanteessani olisi parempi jos sita soittoa EI kuuluisi, mutta silti jokin jaa kalvamaan. Jotenkin sita mieluusti kuulisi ihan jonkun omasta suusta, etta "kuulut alhaiseen riskiin, kaikki ok." Ja se kromosomipoikkeavuuslukema olisi minusta tarpeellinen saada, vaikka se olisikin ns. hyva, tyyliin 1:miljoona. Tajuan toki, ettei mikaan suhdeluku takaa tervetta lasta! Mutta silti haluaisin tietaa omani. Se olisi jotenkin helpottavaa, en tieda miksi.
 
Jännää miten käytännöt espanjassa vaihtelevat kaupungittain. Meillä Madridissa lätkäistiin paperi käteen jossa luki noi tulokset ja riskit.
Ninnu, missä päin espanjaa asut?
 
No hui!
Itsekin ensikertalaisena ihan hukassa ja ymmällään ja toki pelottaakin. Viikkoja nyt 16+5, eli np-ultra oli kuukausi sitten ja rakenneultra kuukauden päästä. Tässä välissä siis kaksi kuukautta ilman mitään raskausoireita, ilman sen kummempaa masua ja liikkeitä pitäisi olla luottavaisin mielin - kiitos vielä internetin loputon informaatiotulva ja nämä foorumit jotka ovat toisaalta ihan mielettömän hyvä juttu, mutta neuroottisimpina hetkinä sitä alkaa liikaa vertailla omia tuntemuksia ja olojaan muihin ja alkaa pelottaa kaikki, ihan kaikki.

Meillä Helsingissä ainakin on mahtava sähköinen asiointipalvelu äitiysneuvolan asiakkaille, laitoin siellä omalle neuvolatädille viestin vappuaattona että josko sydänääniä pääsisi kuuntelemaan ihan oman mielenrauhan vuoksi. Vappupäivänä ei sentään tullut puhelua takaisinpäin, mutta heti 2.5 aamulla soittivat, että seuraavana päivänä olisi lyhyt aika niin kuunnellaan äänet. Tänään siellä sitten kävin ja äänet saatiin kuulumaan, ensin kuunneltiin tosin kauheaa viuhtomista, kun pikkunen liikku niin kovasti.

Nyt siis hermoilu loppui ainakin toistaiseksi ja vaikka mitään ei tunnukaan vielä, niin voi luottavaisin mielin alkaa odottaa ensimmäistä potkua :)

Muistakaa, että lapsia syntyy maailmaan koko ajan ja kun näin pitkällä ollaan niin ollaan turvallisilla vesillä!
Ja luonto on meitä niin mielettömän paljon voimakkaampi, ettei me voida monestikaan muuta kuin asettua sen armoille.

Tsemppiä kaikille sinne jokaiseen maailmankolkkaan ja toivon teille kaikkea hyvää <3

PS. FC Barcan body kuulostaa maailman söpöimmältä! Lapsen isä on hullu Real-fani (vaikka taisikin jo tippua), pitänee alkaa netistä tutkia josko löytyisi semmoista :)
 
Sophie82: Asun Murcian rannikolla, mutta luulen, etta sun huonot kokemukset johtuu siita etta olet "turisti", etka siis kuulu kenellekaan taalla (autonomia-alueelle, etka omalaakarille, eika sulla siis ole potilashistoriaa, siksi saat laput kateen eteenpain vietaviksi). Periaatteessahan eurooppalaisella sairasvakuutuskortilla saa hoitoa vaan akuutissa hatatapauksessa ja krooniset perussairaudet kuuluu hoidattaa kotimaassa. Taitaa olla tulkinta kysymys onko raskaus hata- vai krooninentila...

Mulla on kohta 16 viikkoa taynna ja hermostuttaa lahinna se, ettei mua hermostuta. Onko mun aidinvaistoissa jotain vikaa? Mulla ei myoskaan ole minkaanlaisia oireita, maha on pikkasen pyoristyny, mutta painokin vaan putoaa vaikka syonkin hyvin. Ja poden myos syyllisyytta siita, etta toivoisin vauvan olevan tytto, kuinka osaan suhtautua, jos kaykin ilmi, etta se on poika?
 
Ninnu, lain mukaan raskaus, synnytys ja synnytyksen jalkihoito on pakko hoitaa vaikka kyseessa olisi taysin paperiton odottaja ja jopa sen laittoman maahanmuuttajan vauvalla on oikeus omaan pediatriin, rokotuksiin ja kontrollikaynteihin. Se, etta julkisen puolen systeemi ei toimi, ei johdu eurooppalaisesta sairasvakuutuskortista (kuten Sophie82:lla) vaan systeemi ei toimi ihan muuten vaan. Itse olen asunut Espanjassa jo monta vuotta ja maksanut tanne veroni ja mita olen saanut takaisin? En ainakaan tasokasta raskausajan kontrollia.

Minulle ei sitten soitettukaan noista nt-ultran verikokeiden tuloksista. Nyt rv 16+2 ja en edelleen tieda mitaan kromosomipoikkeavuus- ja riskilukemiani. Olemme kayneet paikan paalla sairaalassa, synnytyslaakarin vastaanotolla kysymassa. Itse laakarin kanssa emme paasseet juttelemaan, mutta sen obstetrican vastaanoton apulainen sanoi, etta minulle ei ole soitettu tuloksista, koska kaikki on hyvin. Jos olisi ollut jotain poikkeavaa, niin olisi soitettu. Han itse ei paassyt tuloksia nakemaan koneeltansa, vaan kertoi, etta laakari kertoo tulokset rakenneultran yhteydessa!
Kertokaa minulle, mita teen 12rv:n nt-ultran tuloksilla enaa 20rv:n rakenneultran yhteydessa???

Tama on hullua. Nyt olisi vain odotettava kesakuuhun, etta saa tietaa seuraavat elonmerkit vauvasta silla seuraavalla 15 minuutin tapaamisella. Olen soittanut omalaakarilleni terveyskeskukseen. Han jopa muistaa minut ja kyseli tuttavallisesti kuulumisia, selitin hanelle tilannettani, mutta han vain pahoitteli ja kertoi, ettei hanella ole mitaan tekemista noiden tulosten kanssa ja kehoitti ottamaan yhteytta sairaalaan (jossa siis olimme jo kayneet).

Olo on nyt melko turhautunut. En vain jaksa enaa huhuilla tulosteni peraan ja on semmonen luovuttaja-fiilis. Olisi varmaan ihan sama, jos jattaytyisin koko systeemista kokonaan pois ja menisin vain synnyttamaan, sitten kun sen aika koittaa... Jotenkin on mennyt nyt maku koko odottamisesta. Olimme suunnitelleet, etta kerromme raskaudesta ihmisille heti nt-ultran tulosten jalkeen, mutta nyt ei sekaan onnistu, kun ei ole mitaan tuloksia! Nyt olisi vain odotettava 20rv:n rakenneultraan ja kerrottava sen jalkeen. Jos kaikki on hyvin silloin, niin saapahan samalla kerrottua sukupuolenkin (jos sen nakee). Itse olen melko pettynyt, mutta mies oli vakuuttunut sen vastaanottoapulaisen sanoista ja koittaakin tsempata minua eteenpain.

Toisaalta nimim. aaari on oikeassa. Ei kai tassa voi muuta kuin asettua luonnon armoille ja toivoa, etta kaikki on hyvin. Tsemppia kaikille lokakuun odottajille! Kolikolla on toinenkin puoli, nimittain kohta on raskauden puolivali, jee!
 
Luulen, että "huono" kohteluni johtuu osittain sitä että olen ulkomaalainen mutta suurimmaksi osaksi siitä että Madridin terveydenhuolto on täydessä kaaoksessa tällä hetkellä (olen itsekin töissä sairaalassa ja mielenosoitukset/lakot ym kriisit ovat arkipäivää, sairaaloita halutaan sulkea ja rahaa säästetään hurjia summia).

Euro-kortin tulee korvata raskauden ja synnytyksen aiheuttamat pakolliset lääkärikäynnit, koska ne lasketaan akuutteihin tapahtumiin, näitä käyntejähän ei voi siirtää tulevaisuuteen kuten esim. hampaan paikkausta. Tästä kortista valitetaan aina aikoja varatessa, ongelmat lääkärin kanssa ovat sitten heidän kiirellisen, väliinpitämättömyyden ja epäystävällisen kohtelun aikaansaannosta.

Mieheni perhe asua Elchessä ja hänen kaikki siskonsa ovat kaikki saaneet todella hyvää ja ystävällistä palvelua raskauksiensa aikana, joten taitaa olla ihan kaupungista/sairaanhoitopiiristä kiinni millaista palvelua tässä maassa saa :(

Me siirrymme varmaan yksityiselle puolelle piakkoin. Miehelläni on hyvä vakuutus työnsä puolesta joka kattaa kaikki raskauteen ja synnytykseen liittyvät käynnit ja testit.

Littlered, unohdetaan nuo tylsät lääkärit, pelot ja muut murheet. Nautitaan raskaudesta täysillä, kun kerran näin pitkälle ollaan päästy niin eiköhän luonto hoida loppuun asti. Tavalla tai toisella se vauva tulee tähän maailmaan, oli kätilönä sitten millainen kurttunaama hyvänsä ;)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top