MINULLE oikea aika oli nyt, 26-vuotiaana, kun elämässä on ns "kaikki muu" kunnossa ja valmiina; se paras mies ja vakaalla pohjalla oleva suhde (avoliitossa), pysyvä asuinpaikka, koulutus, miehellä vakituinen työ, talous kunnossa (noin yleisesti :D). Olen aina ajatellut, että lapsi on se viimeinen "hankittava", ja se tulee vasta kun kaikki muu on kunnossa ja hyvällä pohjalla, kuten meillä nyt on. Tai onhan meillä näin ollut jo kolme vuotta, mutta nyt vasta koin että olis oikea aika lapselle ja olisin itse valmis. Eli vauva on kyllä mulle pitkän harkinnan tulos, niin kauheelta kuin se ehkä joillekin kuulostaa 
tietysti se juontaa vaan siihen, että en halunnut itse tehdä lasta ns. keskeneräiseen elämään, vaan vasta kun kaikki muu olis valmiina ja vois keskittyä vaan siihen perheeseen nyt kun sen aika tulee, ja tarjota sille lapselle mahdollisimman hyvän elämän ja kasvuympäristön. Osaltaan tähän vaikutti myös lähipiirin lisääntyminen, en tiedä olisinko tehnyt lasta vielä edes nyt, jos kaikki samassa elämäntilanteessa olevat kaverit olis lapsettomia. Vauvakuume tarttuu
