Olisin minäkin halunnut äidiksi reippaasti alle kolmekymppisenä. Mutta se rakkaus löytyi vasta, kun olin jo melkein kolkyt ja vasta hän oli minusta kelvollinen aviomieheksi ja isäksi. Elämä ei mennyt niinkuin pienenä tyttönä haaveilin mutta monesta vaikeudesta, esim. väkivaltaisesta suhteesta, petetyksi tulemisesta yms yms on selvitty ja nyt elän sitä, mitä haaveilin. Ihana mies, josta ei valitettavaa ole ja maailman ihanin poikalapsi. Toivottavasti ehdin vielä tehdä lisää lapsia, sillä rakkautta tämän naisen sydämmestä kyllä riittää vielä! Oikea aika... noh, sitten kun sinusta siltä tuntuu ja minusta siltä tuntui, kun tapasin nykyisen mieheni.
Ihanaa kesää kaikille ja haaveidin toteutumisia!
