Menot ovat vähentyneet, kun ei mihinkään ylimääräiseen tule käytettyä. Pari matkaakin peruuntui. Molemmat vielä töissä ja lapsi hoidossa. Mies työskentelee kriittisellä alalla ja vielä ainakin itsellä töitä riittänyt. Pomo juuri alkuviikosta kävi tilannetta läpi ja sanoi, ettei lomautuksia ole edessä.
Osittain syyllinen olo vain painaa, kun ei mahdollisuutta jäädä kotiin lapsen kanssa. Toisaalta taas onnellinen, kun töitä on.
Kokoa ajan silti ahdistaa, kun ei tiedä minkälaisia pitkäaikaisvaikutuksia tällä on.
