Olisi kiva kuulla, miten korona-aika on vaikuttanut synnytyksiin ja sairaalassa oloon. Ahdistiko? Pelkäsitkö tartuntaa? Miten korona näkyi sairaalassa, lapsivuodeosastolla jne? Millaisia rajoituksia siellä oli? Oliko tukihenkilöllä maski koko ajan?
Korona-ajan synnytys
- Ketjun aloittaja mammikammi
- Aloituspäivämäärä
Tämä kokemus on toki jo vuoden takaa, mutta toukokuussa 2020 vaikutti korona siten, että isä sai olla synnytyssalissa, mutta sen jälkeen oli pakko lähteä kotiin. Maskeja ei käytetty kumpikaan. Vietimme yön sitten vauvan kanssa kahdestaan, ei ollut huonetovereita. Ruoat tuotiin huoneeseen ja astiat haettiin pois. Onneksi päästiin lysynä kotiin, olisi kyllä alkanut kuuppa seota, jos ei oltaisi päästy nopeasti kotiutumaan. Lyhyt aika kului kyllä vauvaa ihmetellessä, ei tullut koronaa paljoa mietittyä. Hoitaja haki vauvan kaukalonkin ulko-ovelta, hakemaan tulleet isä ja esikoinen joutuivat odottelemaan ulkona kunnes sain puettua vauvan.
Synnytin neljännen lapsen 3/21 hus alueella. Sairaalaan mennessä piti pitää maskia niin pitkään kuin pystyi, omalla kohdalla se tarkoitti tarkkailuhuoneessa olon ajan, synnytyssaliin siirtyessä en enää pystynyt pitämään. Miehellä piti olla maski koko ajan.
Synnytyksen jälkeen sain perhesiivestä oman huoneen, vaikka olin yksin vauvan kanssa. Aiemmista ollut jaetussa huoneessa lapsivuodeosastolla.
Huoneessa ei tarvinnut pitää maskia, ainoastaan sieltä poistuessa käytävälle ruokaa hakemaan tai lastenlääkäriä tapaamaan. Osat ruuat myös välillä tuotiin huoneeseen.
Mies olisi saanut vapaasti vierailla tuolla osastolla, mutta oli isompien lasten kanssa kotona, koska he eivät saaneet sairaalaan tulla.
Synnytyksen jälkeen sain perhesiivestä oman huoneen, vaikka olin yksin vauvan kanssa. Aiemmista ollut jaetussa huoneessa lapsivuodeosastolla.
Huoneessa ei tarvinnut pitää maskia, ainoastaan sieltä poistuessa käytävälle ruokaa hakemaan tai lastenlääkäriä tapaamaan. Osat ruuat myös välillä tuotiin huoneeseen.
Mies olisi saanut vapaasti vierailla tuolla osastolla, mutta oli isompien lasten kanssa kotona, koska he eivät saaneet sairaalaan tulla.
Synnytin helmikuussa TYKSissä. Mies sai olla mukana joka vaiheessa käynnistyksestä alkaen vierailuaikoina (vierailuaika oli puoli vuorokautta). Uskoisin että jos olisin ollut synnytyssalissa vierailuajan ulkopuolella, olisi saanut olla siellä silloinkin, mutta vauva syntyi päivällä. Maskia piti pitää huoneen ulkopuolella liikkuessa ja miehen piti pitää koko ajan. Synnytyssaliin kun pääsi ei äidin tarvinnut käyttää edes huoneesta poistuessa. Muita vierailijoita kuin mies (tai muu tukihenkilö) ei saanut käydä. Muuten ei vaikuttanut kuin korkeintaan aiheuttamalla ruuhkaa sairaalaan. Olin sekä käynnistyksessä että vauvan synnyttyä toisen äidin kanssa samassa huoneessa.
Phalene
Puuhakas puhuja
Minäkin Tyksissä, melko vähän korona vaikutti tosiaan käytäntöihin. Paljon oli synnyttäjiä osastolla.
Pahiten iski, kun minulta loppui lakritsi ja suklaa kesken, ja mies kehitti synnytyksen jälkeiselle päivälle stressinpurkumigreenin. Ei päässyt siis vierailemaan. Koska kukaan muu ei saanut vierailla, en voinut pyytää esim. sairaalan naapurissa asuvaa siskoa tuomaan eväitä. Kuinka paljon se ärsyttikään
Pahiten iski, kun minulta loppui lakritsi ja suklaa kesken, ja mies kehitti synnytyksen jälkeiselle päivälle stressinpurkumigreenin. Ei päässyt siis vierailemaan. Koska kukaan muu ei saanut vierailla, en voinut pyytää esim. sairaalan naapurissa asuvaa siskoa tuomaan eväitä. Kuinka paljon se ärsyttikään
Vuosi sitten Espoon sairaalassa ei vielä tarvinnut pitää maskia, mutta miehen piti pysyä lasioven takana ihan H-hetkeen asti. Osastolla oli niin täyttä, että sain huoneekseni jonkun ihmeellisen toimenpidehuoneen, jonka sängyn laita oli rikki, eli sitä ei saanut alas. Ruuat jouduin hakemaan itse, vaikka olin niin kipeä, että hyvä kun kävellä pystyin. Onneksi mies oli auttamassa, vaikka ei itse saanutkaan mistään ruokaa. Jos lapsi olisi syntynyt laskettuna aikana, eli huhtikuun puolella, ei mies olisi saanut tulla edes osastolle.
Tämä kokemus HUS-alueella 3/2021 ja suunniteltu sektio:
Pidettiin miehen kanssa maskeja koko ajan kun odoteltiin meidän vuoroa. Sektioon sai tulla mukaan ja sen aikana mulla ei ollut maskia, mutta miehellä oli.
Osastolla pidettiin aina maskeja. Olin huoneessa, jossa oli kaksi muutakin, ruoat tuotiin huoneeseen. Puoliso/tukihenkilö sai vierailla osastolla vierauluaikana max 1h ajan.
Vauva joutui heti syntymän jälkeen teholle kahden hengen huoneeseen, saatiin miehen kanssa käydä katsomassa häntä vuorotellen ja maskit tietysti. Myös vauvan jatkohoidossa toisessa HUS sairaalassa oli sama käytäntö eli vuorotellen sai olla vauvan luona.
Pidettiin miehen kanssa maskeja koko ajan kun odoteltiin meidän vuoroa. Sektioon sai tulla mukaan ja sen aikana mulla ei ollut maskia, mutta miehellä oli.
Osastolla pidettiin aina maskeja. Olin huoneessa, jossa oli kaksi muutakin, ruoat tuotiin huoneeseen. Puoliso/tukihenkilö sai vierailla osastolla vierauluaikana max 1h ajan.
Vauva joutui heti syntymän jälkeen teholle kahden hengen huoneeseen, saatiin miehen kanssa käydä katsomassa häntä vuorotellen ja maskit tietysti. Myös vauvan jatkohoidossa toisessa HUS sairaalassa oli sama käytäntö eli vuorotellen sai olla vauvan luona.
Synnytin tyksissä heinäkuussa 2020. Maskeja ei ollut kellään missään vaiheessa, isä sai olla vapaasti seurana aamusta iltaan. Isän lisäksi sallittua oli yksi vieras päivässä vierailutunnin aikana iltapäivällä. Meillä tämä toinen vieras oli käytännössä joka päivä esikoisemme. Käsidesiä kehoitettiin käyttämään, ruuat haettiin ja aamupalaleivät ym tehtiin itse. Normaalisti useamman hengen huoneet käytössä, itse tosin tuurilla sain yhden hengen huoneen. Koronapositiivista/jotakin infektiota sairastavaa äitiä varten osastolla oli eristetty oma "kohortti", ei kuulemma ollut ollut siihen mennessä käytössä.
Haaveilija993
Satasella mukana keskusteluissa
Synnytin esikoiseni 6/20. Koronarajoitukset oli pahimmillaan, joten mies pääsi vain synnytyssalissa olon ajaksi tuekseni. Synnytystä edelsi 3vrk käynnistely osastolla jolloin en saanut laisinkaan nukuttua. Vauva kun syntyi, oli miehellä mahdollisuus olla meidän kanssa 2h ajan kunnes hänet häädettiin kotiin ja me vauvan kanssa jäimme osastolle. Kohonneiden bilirubiiniarvojen vuoksi olimme osastolla 4pv. Hormonivyöry teki olosta kamalan, itkin ja valvoin siis viikon putkeen. Myös huoneesta ei saanut poistua joten olin "huoneen vanki" viikon ajan.
Olimme molemmat todella katkeria siitä, että tasavertaista vanhempaa pidettiin vierailijana ja epätasa-arvossa niin ettei hän päässyt luomaan sidettä tyttäreensä heti hänen elämänsä ensipäivistä lähtien. Miehestä olisi ollut suuri apu itselle kun olin kipeä, väsynyt ja itkuinen ikävästä. Hoitajat piipahtivat huoneessa pikaisesti, mutta väsymykseen ei lohtua saanut. Kohautettiin olkapäitä ja sanottiin että koita jaksaa. Maskeja ei tuolloin onneksi tarvinnut käyttää eikä hoitajatkaan pitäneet. Kotiin lähtiessä mies tuli hakemaan osaston ulko-ovelta meitä. Oli ihana päästä kotiin, kaikki se stressi ja ikävä purkautui heti!
Nyt tuota aikaa ajatellessa Harmittaa edelleen että mieheni missasi ne ensi päivät, mutta Ompahan tarina kerrottavana tyttärelle joku päivä kun ymmärtää
Olimme molemmat todella katkeria siitä, että tasavertaista vanhempaa pidettiin vierailijana ja epätasa-arvossa niin ettei hän päässyt luomaan sidettä tyttäreensä heti hänen elämänsä ensipäivistä lähtien. Miehestä olisi ollut suuri apu itselle kun olin kipeä, väsynyt ja itkuinen ikävästä. Hoitajat piipahtivat huoneessa pikaisesti, mutta väsymykseen ei lohtua saanut. Kohautettiin olkapäitä ja sanottiin että koita jaksaa. Maskeja ei tuolloin onneksi tarvinnut käyttää eikä hoitajatkaan pitäneet. Kotiin lähtiessä mies tuli hakemaan osaston ulko-ovelta meitä. Oli ihana päästä kotiin, kaikki se stressi ja ikävä purkautui heti!
Nyt tuota aikaa ajatellessa Harmittaa edelleen että mieheni missasi ne ensi päivät, mutta Ompahan tarina kerrottavana tyttärelle joku päivä kun ymmärtää