L
Lasu-tapaus
Vieras
Syitä sen enempää avaamatta, meistä tehtiin lastensuojeluilmoitus. Olisi kiva tietää, mitä ehkä on luvassa. Onkos täällä muita joista se on tehty? Kertokaa jooko kokemuksenne. Hyvät ja huonot kummatkin.
Sosiaalityöntekijät tulevat tapaamaan teitä ja kuulevat lapsia ilman vanhempien läsnäoloa. Yhdessä keskustellen todennäköisesti mietitään, olisiko jotain palvelua, josta teidän perheenne hyötyisi. Eli kannattaa ottaa se käynti mahdollisuutena saada palvelua.
Usein kaikki perheet kieltävät, että mitään ongelmia olisikaan ja ajattelevat, että nyt lapset viedään meiltä. Huostaanottoon voidaan päätyä vasta, kun kaikki muut keinot on kokeiltu, ellei kyse ole todella räikeästä ja ilmeisestä laiminlyönnistä.
Pelkkä väsymyskin on ihan hyvä syy kysyä, olisiko mitään tukitoimia tarjolla.
Usein kaikki perheet kieltävät, että mitään ongelmia olisikaan ja ajattelevat, että nyt lapset viedään meiltä. Huostaanottoon voidaan päätyä vasta, kun kaikki muut keinot on kokeiltu, ellei kyse ole todella räikeästä ja ilmeisestä laiminlyönnistä.
Pelkkä väsymyskin on ihan hyvä syy kysyä, olisiko mitään tukitoimia tarjolla.
Omakohtaista kokemusta lastensuojelun asiakkuuksista ei ole, mutta ammattini puolesta minulla on velvoite tehdä sellainen, mikäli jokin epäilyttää esimerkiksi lähipiirissä tai töissä.
Sosiaalityöntekijä on tosiaan yhteydessä ja tulee sitten yleensä käymään tilannearvion takia, ellei ole ihan puhelimitse hoidettava homma. Puhelu tai käynti ei vielä muodosta lastensuojelun asiakkuutta, mutta tilanteesta kannattaa olla rehellinen, jotta saa mahdollisimman oikean arvion tilanteesta ja sen etenemisestä.
Lastensuojelu on nimenomaan tukipalvelu, ei mörkö, vaikka lasu saattaakin tuntua pahalta. Joskus lasut ovat aiheellisia, joskus asiattomia. Paljon tsemppiä teille
Sosiaalityöntekijä on tosiaan yhteydessä ja tulee sitten yleensä käymään tilannearvion takia, ellei ole ihan puhelimitse hoidettava homma. Puhelu tai käynti ei vielä muodosta lastensuojelun asiakkuutta, mutta tilanteesta kannattaa olla rehellinen, jotta saa mahdollisimman oikean arvion tilanteesta ja sen etenemisestä.
Lastensuojelu on nimenomaan tukipalvelu, ei mörkö, vaikka lasu saattaakin tuntua pahalta. Joskus lasut ovat aiheellisia, joskus asiattomia. Paljon tsemppiä teille
Muokattu viimeksi:
Lääkäri teki automaattisesti kun alle 1v lapsella murtuma. Kertoi heti tekevänsä ilmoituksen ja ettei pidä säikähtää. Seuraavana päivänä sosiaalityöntekijä soitti. Sosiaalityöntekijän kanssa hoitui asia puhelimitse, olivat keskustelleet myös neuvolan terveydenhoitajan kanssa. Kyseltiin onko mitään mihin itse haluttaisiin tukea tai apua. Ei mitään pahaa sanottavaa, hyvähän se on että tarkistavat jos herää huoli. Tämän jälkeen ei ole kuulunut sieltä mitään, yli 3v asiasta aikaa.
Meidän perheestä on tehty. Syynä huoli vanhempien jaksamisesta (miehelläni oli kahdesti syöpä ja tuli siinä mielenterveysongelmiakin.) Viimeisin ilmoitus tehtiin, kun odotin kuopusta. Neuvolanhoitaja sanoi että on vakiotoimenpide meidänkaltaisessa tapauksessa. Sosiaalihuollosta soitettiin (ensimmäisen lasun kohdalla) ja sovittiin tapaaminen. Tapaamisessa juteltiin siitä mikä nyt on tilanne ja millaista apua me kaivattaisiin tai kaivataanko mitään. Lastensuojelu on poikinut meille kotipalvelua ja mahdollisuuden käyttää mll-lastenhoitajia kaupungin laskuun. Olemme myös saaneet ihan pyytämättä lahjakortteja jouluruokaostoksiin.
Tiedän että ilmoitus voi herättää negatiivisia tunteita. Itseäni ainakin ahdisti ennen ensimmäistä tapaamista. Mutta sieltä tosiaan voi saada apua eikä tosiaan olla ensimmäiseksi huostaanottamassa. Se on ihan vihoviimeinen keino jos perheellä on asiat tosi huonosti eikä muu tuki riitä. Meille ei ainakaan myöskään tuputettu väkisin mitään. Eikä ole ollut mitään kyttäystä vaan ihan keskustelua. Tuo Yölennon mainitsema lapsen kanssa keskustelu varmaan riippuu lapsen iästä (tai ehkä uskalluksesta?) kun meidän esikoisen kanssa ei ole keskusteltu ilman vanhempia.
Tiedän että ilmoitus voi herättää negatiivisia tunteita. Itseäni ainakin ahdisti ennen ensimmäistä tapaamista. Mutta sieltä tosiaan voi saada apua eikä tosiaan olla ensimmäiseksi huostaanottamassa. Se on ihan vihoviimeinen keino jos perheellä on asiat tosi huonosti eikä muu tuki riitä. Meille ei ainakaan myöskään tuputettu väkisin mitään. Eikä ole ollut mitään kyttäystä vaan ihan keskustelua. Tuo Yölennon mainitsema lapsen kanssa keskustelu varmaan riippuu lapsen iästä (tai ehkä uskalluksesta?) kun meidän esikoisen kanssa ei ole keskusteltu ilman vanhempia.
Työn puolesta olen ollut lasten tukena kuulemisessa. Lapset ovat olleet 4-6-vuotiaita.
En nyt äkkiseltään muista minkä ikäinen esikoinen oli, kun tuli ensimmäinen lasu-ilmoitus. Mielestäni kuitenkin tuota nuorempi. Sen kuitenkin muistan ettei poika ole keskustellut virkailijoiden kanssa ilman vanhempia.
Meillä on tullut ensimmäinen kun ex uhkasi kännissä tappaa minut ja lapset. Poliisit tekivät automaattisesti ja sosiaalipäivystäjä soitti yöllä. Kaikki jäi puheluun, ei tukea, ei apua.
Toinen tuli kun exä joutui monta vuotta eron jälkeen psykiatrisille osastolle. Sieltä tehtiin. Kerroin että lapset ei näe isäänsä kuin valvotusti joten lapsilla ei ole huolta.
Siinäpä ne. Puhelimessa hoidettu molemmat. Ekalla kerralla olisi pitäny jonkun väkisin tulla auttamaan mutta kun selitin että "yritän ottaa eroa mutta se on vaikeaa" riitti että ei tultu käymään
Toinen tuli kun exä joutui monta vuotta eron jälkeen psykiatrisille osastolle. Sieltä tehtiin. Kerroin että lapset ei näe isäänsä kuin valvotusti joten lapsilla ei ole huolta.
Siinäpä ne. Puhelimessa hoidettu molemmat. Ekalla kerralla olisi pitäny jonkun väkisin tulla auttamaan mutta kun selitin että "yritän ottaa eroa mutta se on vaikeaa" riitti että ei tultu käymään
Musta tehtiin lasu heti kun vauva oli syntynyt koska mulla on bibolaarihäiriö. Pahoitin mieleni ja samoin äitinikin, kun en pyytänyt tai halunnut lasua ja vauvalla oli kaikki hyvin. Tulivat käymään sosiaalipuolelta ja totesivat pian, ettei palvelun tarvetta.
Toisesta lapsesta sitten ei tehty. Mulle sanottiin, että bibolaaria sairastavasta äidistä tehdään aina lasu, mutta en usko sitä. Onko tää muka totta?
Mä osaan pyytää kyllä apua kun tarvii. On ollu pakko oppia. Mies samoin seuraa tarkasti mun vointia.
Toisesta lapsesta sitten ei tehty. Mulle sanottiin, että bibolaaria sairastavasta äidistä tehdään aina lasu, mutta en usko sitä. Onko tää muka totta?
Mä osaan pyytää kyllä apua kun tarvii. On ollu pakko oppia. Mies samoin seuraa tarkasti mun vointia.
herkästi vaikeissa mielenterveyden häiriöissä tehdään jos elämäntilanne muuttuu. Ymmärrettävää on ettei se tunnu välttämättä mukavalta, mutta viranomaiset eivät voi tuntea perhekohtaisia tilanteita ja sen takia niitä lasuja tehdään, jotta tilanteet tulisi arvioitua. Samalla diagnoosilla voisi lastensa kanssa asua äiti, jolla ei ole mitään turvaverkkoja ja sairautta ei hoidettaisi mitenkään. Jos lasu olisi aina ”aiheellinen” ja todettaisiin merkittävä tuentarve, sehän tarkottaisi sitä, että nykyistä isompi osa lapsista, jotka tarvitsisivat viranomaisen väliintuloa, jäisivät katveeseen. Ystäväni teki itsestään lasun uupumuksen vuoksi, sai sitten mm. kotiapua sosiaalihuollosta. :)
Meillä on tehty, koska silloinen eskarilainen tyttäreni oli kiukuissaan väittänyt päiväkodissa, että häntä retuutetaan ja lyödään.
Tuli minulle pienoisena yllärinä, kun lasusta soitettiin.Käytiin sitten keskustelemassa ja ihmettelemässä.
Tyypit kävivät meillä kotonakin, jolloin tytär oli jo tunnustanut meille vanhemmille valehdelleensa ja oli aivan kauhuissaan.
Lopputulema oli, ettei meidän perheessä ollut mitään vikaa ja kirjasivat meidät pois. Tästä on nyt 2,5 vuotta aikaa.
Tuli minulle pienoisena yllärinä, kun lasusta soitettiin.Käytiin sitten keskustelemassa ja ihmettelemässä.
Tyypit kävivät meillä kotonakin, jolloin tytär oli jo tunnustanut meille vanhemmille valehdelleensa ja oli aivan kauhuissaan.
Lopputulema oli, ettei meidän perheessä ollut mitään vikaa ja kirjasivat meidät pois. Tästä on nyt 2,5 vuotta aikaa.