Kokemuksia ja tuntemuksia...

  • Ketjun aloittaja Mira85
  • Aloituspäivämäärä
M

Mira85

Vieras
Heippa!

En tiedä onko aihe täällä jo keskusteluissa mukana, mut päätin kumminkin ottaa puheeks..
Itelläni on nyt neljäs raskaus meneillään. Aikasemmat on päättynyt joko keskenmenoon tai sit on ollut tuulimuna- raskaus. Edellinen keskenmenoni oli joulukuussa -09 Rv 12+3.
Nyt olin ihmeissäni kun uusi raskaus tuli näinkin nopeasti. Nyt on vain koko ajan pelkona, ettei pikkuinen viihdykkään loppuunasti tai tulee jotain muuta. Koko ajan olen varovainen ja pelkään nostella tavaroita tms.

Haluaisin mielelläni kuulla muiden kokemuksia keskenmenoista ja niiden jälkeen onnistuneista raskauksista. Onko osannut ottaa rauhassa jne.?
 
Voi, olen ollut aivan samassa tilanteessa!
Ei siinä oikeen enää osannut toivoa, pelätä vain. Sen takia raskaus oli tosi rankka. Alkuun tuli ihan samanlainen vuoto kuin keskenmenoissakin, ja olin varma että sama toistuu. En edes uskaltanut neuvolaan ilmoittautua, säästin itseäni. Olisi ollut kamala taas soittaa että tämäkin meni kesken ja en sitten tulekkaan enää käymään.
Raskaus kuitenkin jatkui ja saimme terveen lapsen. Nyt lapsia on 5. Keskenmenoja ja pari muutakin hämminkiä on ollut sen jälkeenkin. Ja joka kerta se on yhtä rankkaa. Ei niinkään fyysisesti, mutta henkisesti ottaa tosi koville. Päällimmäisenä tunteena on kuitenkin tällä hetkellä ilo ja kiitollisuus elämästä ja niistä lapsista jotka on saatu pitää. Elämä kasvattaa.
Niin ja vielä se, että minun kokemukseni mukaan varominen ei auta mitään. Jos lapsi on terve, se pysyy kohdussa vaikka äiti touhuaisikin kaikkea mikä normaaliin elämään kuuluu. Jos vauvalla on jotakin hätänä, se tulee pois vaikka kuinka varoisi. Helposti sitä syyllistää itseään ja miettii mitä olisi pitänyt tehdä toisin.
Kuitenkin on paras ajatella, että elämä ja kuolema ovat korkeammassa kädessä.
Voimia ja auringonpaistetta!
 
Itselläni on nyt sama tilanne, etten uskalla soittaa aikaa neuvolaan. Viimeksi meni kesken melkein heti ensimmäisen käynnin jälkeen. On tullu myös hirveä pakkomielle tehdä koko ajan raskaustestejä, että olen nyt varmasti raskaana. Hullua!

Tottahan se onkin, ettei siihen itse tavallaan pysty vaikuttamaan jos asukki ei vain ole terve syntymään tähän maailmaan. Silti sitä aina miettii... Tarvitsisi nyt kuitenkin yrittää pysyä positiivisena. Olen vaan niin herkkä innostumaan ja pudotus on sitten todella suuri. Kelleppä ei..

Kiitos paljon vastauksestasi! Ihanaa kuulla, että lopulta kuitenkin kaikki hyvin :) uskaltaa itsekin toivoa, että ehkä se joku kerta vielä onnistuu ja toivottavasti tällä :)
 
Minä sain ensimmäisen keskenmenon tammikuussa 2010,mutta sikiö oli kuollut kuitenkin jo kuulemman joulukuussa -09,eli oli ollut kuolleena jo kuukauden ja sain tietää sen ensimmäisessä ultrassa silloin ja mulla viikkoja oli 12+2..Ja en ole vieläkään onnistunut tulemaan uudestaan raskaaksi..Joillekin se heti raskaaksi tuleminen suodaan,muttei mulle.[:(][&:][8|] Onnea sinulle ja toivotaan että kaikki menee hyvin ja että pikkuinen pysyy matkassa loppuun asti[:)]
________________________________________________________________



 
Voi ei [:(] Tollasta ei kyl sois pahimmalle vihamiehellekkään! Ja vielä, että on ollut täysin tietämätön...

Ja tohon, et on vaikeeta tulla uudestaan... ainahan se riippuu ihmisestä.. Minä oon aina helposti tullu, mut mihinkänä se ei oo johtanu.. siks toivonkin, et tää nyt ei taas oo mikään tuulimunaraskaus, ku näion nopeesti kävi...

Mut toivotan paljon Onnea teille! kyllä se pieni sieltä vielä tulee <3
 
Hei!

Yhä arka aihe minulle, tai koskettava! Eka kesken meno oli 06 viikolla 13 ja toinen 07 viikolla 6+. Ekasta jäi niin kamalan surkea olo, että toisella kerralla vaan pelkäsin ja pelkäsin... ja hutihan se pyyhkäisi. Kaksi alkota siellä kellui ilman eloa....

Noh. Nyt, kun vuosi sitten (noin.) raskaustestiin piirtyin ne tutut viivat, ajattelin että OLEN RASKAANA ONNELLISESTI, NIIN KAUAN, KUIN SE KESTÄÄ! Ja sitä kesti riemulliset 41 viikkoa ja kaksi päivää!!!!Sain kiinni ihanasta odotuksen tunteesta ja onnesta. Aina välillä epäuskoinen pelko yritti nostaa päätään, mutta kiitos miehelleni, hän jaksoi tolkuttaa minulle järkeä!

Eli ohjeeksi: OLE IHANSTI RASKAANA! Tilaa se nouvola-aika, koska jos jotakin sattuukin, niin saat varmasti tukea. Niin ja mitään pahaa ei tapahdu, kuitenkaan!!!!
 
Kiitos maarinen viestistä! Ja paljon onnea pienestä tytöstä!  On lohduttavaa lukea tälläisistä onnistumisista, jaksaa itsekin uskoa enemmän! [:)]
 
mira85, mulla kans takana 3 keskenmenoa (kaikki viime vuodelta). ensimmäinen meni kesken viikolla 7. toinen viikolla 10 (tuulimuna) ja kolmas todettiin np-ultrassa viikolla 12. siinä ei pikkuinen ollut jaksanut kasvaa.
nyt taas raskaana ja täytyy myöntää, että on ollut henkisesti aika raskasta. käytiin kolmessa varhaisultrassa, koska itseä inhotti viiminen keskenmeno, jossa sikiö oli ollut jo 6 viikkoa kuolleena. nyt on np-ultra takana ja kaikki näyttäisi menevän niin kuin pitääkin. iloitseminen on kuitenkin vielä vaikeaa. ja se vähän harmittaa. itselle noi varhaisultrat oli pelastus, en olisi jaksanut ilman niitä. oli koko ajan ajantasalla eikä tarvinnut miettiä missä mennään. ostin vielä kaiken lisäksi kotidopplerin, jolla olen nyt sitten kuunnellut kotona sydänääniä [:D]
mä en kans uskaltanut varata neuvolaan aikaa! soitin sinne tosi myöhään. halusin varmistaa, että kaikki on hyvin.

tsemppiä odotukseen ja pidän peukkuja, että sullakin kaikki menisi tällä kertaa hyvin!!
 "neljäs kerta toden sanoo" [;)]
 
Moikka!

Mulla oli 4 keskenmennyttä sikiötä ennen 1.:stä lasta, sen jälkeen tuli yksi keskenmeno ja sen jälkeen ilmeisesti toinen kaksosista tuli ulos rv 9, toinen raskaus jatkui normaalisti, sittemmin tuli taukoa lapsihommiin ja nyt viime syksynä koin taas keskenmenon rv 11+2, siitä selvittiin ja nyt olen siis ties kuinka monetta kertaa raskaana ja onnellisesti yli puolivälin [:D]
Pelko persiissä joka kerta ensimmäiset kolme kuukautta, mutta sen jälkeen helpottaa ja sitten sitä jo osaa nykyään nauttia raskaudesta. Mutta ensimmäisen täysiaikaisen raskauden aikana oli vaikeaa ajoittain.
Kaikki varmasti omalla tavalla suhtautuu km:oon ja toipuvat tavallaan, mutta elämään epäkelvot yksilöt karsiutuvat ilman, että itse siihen voi vaikuttaa- mulla helpottaa ajatella näin, toisilla ei.
Ja jos 5. sikiö olisi mennyt kesken, olisin mennyt varmasti heti lääkäriin tutkittavaksi..

Tämmöinen tarina täällä.

Toivottavasti sinulla kestää tämä raskaus loppuun saakka!
 
Takaisin
Top