Koiran hankinta: minkä ikäinen lapsi voi olla hetken yksin kotona?

Aiarana

Aiarana

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Kyselen kokemuksia ja mielipiteitä siitä, minkä ikäinen lapsi voi olla hetken, noin kymmenen minuuttia yksin kotona?

Olen haaveillut koiraa pitkään, mutta koiran ulkoilutus aamuisin ennen töihin ja päiväkotiin lähtöä mietityttää. Joka kerta ei ehtisi tai viitsisi lasta ottaa mukaan, joten mietittiin miehen kanssa, että hankitaan koira sitten, kun lapsi voi olla yksin kotona sen noin kymmenen minuutin koiran aamupissatuksen ajan. Mies pohti, että noin viisivuotias voisi olla kymmenen minuuttia yksin, minä mietin kuusivuotiasta.

Minkälaista ajatuksia muilla on, tai miten järkkäätte koiran pikaiset ulkoilutukset lapsiperheessä?
 
Aiarana, meillä on pieniä ”huoltotaukoja” ollut jo tuon 2-v. kanssa, mutta vain tilanteissa kuten pikku hetken katsoo muumeja telkusta tai on keskittynyt rauhalliseen leikkiin. Ajattelisin, että lapsen luonteen ja tavat huomioon ottaen. Jos lapseni olisi Ville Vallaton tai rakas riiviö, olisin toiminut toisin. Tämä tyttö haluaa joskus jäädä hetkeksi yksin uloskin, ja silloin seuraamme ikkunasta, vaikka tuon 5-10 min, jonka hän liikuskelee rauhassa tekemättä juuri mitään.
 
Riippuu hirveästi lapsesta, omiani en olisi jättänyt ennen kouluikää hetkeksikään yksin. Sen verran vilkkaita tapauksia ja toki lapsia oli monta ja ryhmässä tyhmyys tiivistyy.
Tuollainen säännöllinen yksinolo kotona pienelle ei omaan korvaan kuulosta kauhean hyvältä, mutta niinkuin sanoin riippuu paljon lapsesta.
Meillä siis on 2 koiraa ja vauva tulossa. Koirien ulkoilutus tullaan hoitamaan lapsen kanssa tai niin että toinen vanhemmista on lapsen kanssa.
 
Voi että, mäkin haaveilen kovasti koirasta, mutta se tyssää juurikin tuohon samaan ongelmaan. Poika on vielä kovin pieni ja Yölentoa lainaten sellainen rakas riiviö. :angelic: Taitaa mennä vielä monta vuotta, ennen kuin pystytään ottamaan koira ilman, että siitä aiheutuu kauheasti stressiä ja päänvaivaa. Pentua kun joutuu käyttämään ulkona tuon tuostakin, aikuisen koiran kanssa pääsee helpommalla.
 
Sen verran vielä, että kymmenen minuuttia on tosi lyhyt aika lenkittää koira. Se on sellaista hoputtamista ja hermon kiristymistä, kun toinen ei kakkaa vaikka ihminen kuinka haluaisi. :confused:
 
Meidän poika on hyvin rauhallinen ja tietää hyvin rajansa, joten luonteen puolesta en usko, että ongelmia olisi tulossa jatkossakaan. Kesällä hänen olisi helpompi tulla mukaan nopealle koiran ulkoiluttukselle, mutta talvella olisi työlästä, kun pitää pukea pitkään ja paljon. Toki kai se onnistuisi niin, että käytettäisiin koira yhdessä ulkona juuri ennen lähtöä aamulla, kun joka tapauksessa siinä vaiheessa on puettu päälle.

Meillä toinen vanhempi lähtee töihin jo kuuden aikaan aamulla, että päästään hakemaan lapsi aikaisin kotiin eikä näin päiväkotipäivästä tule kovin pitkä. Siksi aamuisin pitäisi yksin toisen vanhemman hoitaa koiran ulkoilutus. Illat sitten ovat eri juttuja.

Kiinnostaa kuulla, miten muut ovat tämän asian järkänneet. Koirakuume on kova.
 
Yksi vaihtoehto on tietysti se, että aikaisemmin töihin lähtevä käyttää koiran kunnon lenkillä ja te lapsen kanssa vielä pikapissalla ennen päiväkotiin lähtöä. Sitten koiran pitäisi pärjätä kunnes tulette kotiin. Pennun kanssa tietysti pitää aluksi olla enemmän kotona.
 
Minusta sopivan ikäinen koiran ulkoilutuksen ajaksi yksin jäävä lapsi on sellainen, joka osaa käyttää puhelinta, avata ulko-oven, mutta harkiten, ettei lähde tarpeettomasti yksin ulos.

Vaikka koiralenkin on tarkoitus olla lyhyt, aina voi sattua jotain myös sille vanhemmalle, joka lähtee lenkille, ei vain lapselle. Jos vanhempi kaatuu ulkona, unohtaa avaimet, jää auttamaan toista pulaan joutunutta ihmistä, lähtee karkaavan koiran perään jne. Mitä tekee lapsi?

Tarkkoja ikävuosia ei voi sanoa. Minulla esikoinen olisi ollut kypsä olemaan hetken yksin ja tarvittaessa hankkimaan apua itselleen tai muille 4-vuotiaana ja keskimmäinen sai olla yksin vasta 8-vuotiaana,vaikka vaikutti ulospäin kiltiltä ja rauhalliselta. Hänellä vain oli todella vilkas mielikuvitus.
 
Meillä on eskari-ikäinen saanut olla sen 15-20min yksin kotona. Lapselle on jätetty puhelin jolla voi soittaa 112 ja vanhemmalle ja ohjeistettu menemään naapuriin jos vanhempaa ei kuulu puolessa tunnissa kotiin (munakello soimassa kun ei vielä osannut itse katsoa kellosta).
 
Ainakaan meidän rauhallinen kolmivuotias ei ole valmis jäämään yksin kotiin. Monesti hän säikähtää sitäkin kun vien roskat ulos, ja se ei edes kahta minuuttia kestä, ja etukäteen olen kertonut, että äiti vie roskat ulos ja tulee ihan kohta takaisin.
 
Meillä voi yhden vajaa 4v lapsen jättää yksin ja käydä ulkona esim viemässä roskat. Mihinkään lenkille ei koiran kanssa kyllä voisi ilman lapsia lähteä, eikä varsinkaan kaikkia kolmea jättää yksin kotiin. Joukossa tuo tyhmyys tuppaa lisääntymään..

Minäkin ehdotan, että joko mies lenkittää koiran ennen töihin lähtöä tai heräät itse lenkittämään koiran siten, että mies on vielä kotona ja lapsen kanssa pissatus ennen lähtöä. 10min lenkki ei ole koiralle kuitenkaan mikään lenkki - oli koira minkä kokoinen hyvänsä.

Kouluikäisen voisin jättää yksin hetkeksi, jos olisi sellainen luotettava ja osaisi vanhemmalle soittaa tarvittaessa. Lisäksi olisi hyvä olla joku tuttu aikuinen siten, että hätätilanteessa pääsisi lasta katsomaan.
 
Meillä oli koira kun ensimmäiset lapset olivat pieniä. Se koira inhosi ulkoilua eikä kymmentä minuuttia saanut kulumaan aamulenkkiin millään, kun sillä oli kiire jatkamaan unia. Vein koiran, kun lapsilla oli muutenkin puettu vaatteet jo valmiiksi päiväkotiin lähtöä varten. Yleensä ei paljon porttia pidemmälle päässyt kun koira jo kääntyi kotiin. Joskus oli kannettava pidemmälle että joutui edes kotiinpäin kävelemään itse.
 
Alle 10min lenkki ei ole silti mikään lenkki, vaikka koira olisi patalaiska. :D Hyvä tietysti, jos aamun pissatukset onnistuvat jonkun koiran kanssa noin helposti. Etenkään pennun kanssa en sen varaan laskisi. :)
 
elaffy sanoi:
Alle 10min lenkki ei ole silti mikään lenkki, vaikka koira olisi patalaiska. :D Hyvä tietysti, jos aamun pissatukset onnistuvat jonkun koiran kanssa noin helposti. Etenkään pennun kanssa en sen varaan laskisi. :)
Click to expand...
En tietenkään suosittele kenellekään enkä usko että tuollaisia hienohelmakoiria on juurikaan saatavilla. Kyllä se otti myös päähän, kun koiraa joutui vetämään tai kantamaan että pääsi lenkille. Joskus täydellisellä kelillä käveli ihan hyvin, siis kuiva, tuuleton, ei kuuma eikä kylmä, valoisa jne. Vanhemmiten koira kehitti taidetta siitä, miten vältetään aamu- ja iltalenkit. Päivisin meni aina vähän paremmin, mutta silloinkin joutui välillä kantamaan. Kerrankin oli koko vatsanalusta täynnä lumipalloja ja kaikki jalat yhtä lumikökköä. Hetken sai suihkussa sulatella. Ja odottivatko lapset kiltisti eteisessä? Ei.

Meillä ei ole enää koiraa. Eikä tule.
 
Meillä oli myös aikanaan juuri tuollainen hienohelmakoira, aamuisin juoksi ovelta pissalle ja äkkiä takaisin, eikä todellakaan suostunut kauemmaksi menemään. Jos maa oli märkä tai luminen, sipsutti ja nosteli tassujaan niin, että jalat koskivat maahan mahdollisimman vähän. Ja kyseinen hienohelma oli tietysti isokokoinen saksanpaimenkoirauros, eikä sitä kannettu yhtikäs mihinkään. :grin

Meilläkään ei ole koiraa eikä tule ainakaan kymmeneen vuoteen, juuri siksi, että nyt menee kaikki liikenevä energia lapsiin, enkä jaksaisi antaa koiralle kaikkea sitä aikaa ja energiaa, jonka se vaatisi.
 
Me tullaan harkitsemaan koiraa vasta kun lapset on sen ikäisiä että voivat tarvittaessa itse hoitaa sen lenkityksen koulun jälkeen eli aikaisintaan kun vanhin on 7v - ja silloinkin motivaation koiran hankintaan on tultava lapsilta itseltään. Koiran ei ole hyvä antaa olla pitkiä päiviä yksin ja jos työt ei salli joustoa niin ettei päivistä tule tosi pitkiä pelkillä lyhyillä lenkeillä, ei koiran hankinta sitten ole ajankohtaista. Kyseessä on kuitenkin elävä olento.

Kun minä olin pieni (=7v), meille tuli koira. Vanhempani veivät aamulla ulos, kumpi sitten lähtikin töihin myöhemmin, ja minä heti koulun jälkeen. Ei tullut pitkiä päiviä ja ekaluokkalainenkin sai syyn tulla suoraan kotiin ilman kiertoteitä tai muita seikkailuja :)
 
Meillä oli vielä tuon hienohelmakoiran jälkeen kaksi koiraa, kun lapset olivat koululaisia. Silloin koirista oli iloakin. Niitä koiria lapset veivät ulos ja ne antoivat rapsuttaa.

Vielä palasi muistoja siitä ensimmäisestä koirasta. Lapset odottivat eteisessä vaatteet päällä ja piti nopeasti viedä koiraa ennen töihin lähtöä. Koira meni parisängyn alle ja kieltäytyi tulemasta kun tiesi joutuvansa ulos. Kauhea houkuttelu että sen sai mukaan.
 
Riippuu kyllä tosi paljon lapsesta että minkä ikäinen pärjää yksin. Vaikka ns. ikä riittäisi, voi olla, että lapsi ei suostu jäämään yksikseen. Meillä 7-vuotiaalla on ollut jo aika pitkään kaikenlaisia pelkoja eikä hän halua jäädä yksin mihinkään. Toisaalta näin "ison" saa toki nopeammin mukaan lenkille kun lapsi pukee itse jne.

Olen aina haaveillut koirasta, mutta nyt lasten ollessa pieniä tiedän, että aika ja energia ei vain riitä. Ehkä sitten, kun lapset ovat isompia voin ottaa koiran, niin on taas joku joka riemastuu kotiinpaluustani samaan tapaan kuin 1,5- ja 3-vuotiaat nyt. :D
 
Takaisin
Top