Kivunlievitykset!!!

mom83

Näppärä viestien naputtelija
Sellasta lähtisin kyselemään että oletteko jo miettineet mitä kivunlievitystä haluatte synnytyksessä??

Ite ekassa käytin aquarakkuloita jota en todellakaan suosittele, mulla ainakin kivut kaksinkertastui.... Ilokaasua en saanu hengitettyy jostain syystä hengitys katkes saman tien kun yritin hengittää.. Eli mikä tehosi oli spinaali puudutus ja siihin olin erittäin tyytyväinen.. Oon kuullu että sitä ei enään anneta esikoissynnyttäjille..

Nytten haluaisin kovasti kokeilla sitä vesisynnytystä.. Onko jollain siitä kokemusta?? Mitä piditte??
 
Kaikki mitä irtoo (paitsi vesirakkulat, jos niin sanot). [:D] Epiduraali + mitä sitä ennen sitten saa.
 
Mä teen varmaan niin kuin viimeksi, eli tilanteen mukaan mennään. Muistan kun saavuin sairaalaan ja multa kysyttiin, että onko toiveita synnytyksen suhteen. Olin vähän, että täh, pitäiskö olla? [:D] Mä kun olin ajatellut, että tosiaan, tilanteen mukaan mennään ja katsotaan sitten miltä tuntuu.

Viimeksi siis hengittelin ilokaasua koko ajan (ei se musta kipuun auttanut, mut mun oli helpompi hengittää maskiin), pudendaalipuudutuksen (ei auttanut mulla mitään) ja spinaalipuudutuksen. Mä avauduin viimeksi niin nopsaan, että en voinut saada enää epiduraalia, vaan sain spinaalipuudutuksen. Ensisynnyttäjänä ja 1v4kk sitten TYKSissä.
 
Aqua rakkuloita en ainakaan ota. Ekassa synnytyksessä otin ja niistä ei ollut mitään apua ja laitto oli aivan tuskaa. Molemmissa synnytyksissä laitettiin kohdunkaulan puudutus, ekassa synnytyksessä ei mitään apua ja toisessa oli kuin taivas, rentoutti paikat niin että 15min ja avauduin 5cm:stä 10cm. Tätä varmaan pyydän myös nyt, lisäksi ilokaasua. Lämmin kylpy on myös ihana.
 
Mahdollisimman luonnollisesti haluaisin mennä, eli niin pitkään ilman mitään kun pystyy mutta tilanteen mukaan oon valmis kyllä sit menemään. Tenssiä haluaisin kokeilla avautumisvaiheessa, oon kuullu siitä vaan positiivista palautetta. K-SKS:ssa ei enää ilokaasua saa enkä tiedä olisinko halunnutkaan sitä. 
 
Mä olen saanut kahdessa ekassa synnytyksessä epiduraalin joka vei supistuskivut pois, muttei ponnistuskipuja.
Kolmas tuli luomuna tosi äkkiä, sitä en haluais kokea enää koskaan...
Nelonen syntyi sektiolla.

Nyt tän viidennen kanssa haluaisin kokeilla spinaalia melko loppuvaiheessa, koska se kuulemma vie just niitä mulle kaikista kamalampia, eli ponnistuskipuja pois. Avautumisvaiheen luulisin kestäväni, tietty jos oon hirmu kipee niin epiduraalin haluaisin.
Itse en näe mitään syytä olla ottamatta kivunlivietyksiä jos niitä on tarjolla, en pysty tuohon luomuhommaan kyllä....

Avoimin mielin mennään kuitenkin. Mutta tuo ponnistusvaihe on mulla se "peikko" joka kummittelee mielessä jo nyt. Tiedä sitten tuleeko taas sektio eteen... se selviää äitiyspolilla kun mulla alkaa ne seurannat.
 
Mulla oli ekassa akupunktio ja rentoutuminen. Ja muuten oli ihan jees mutta se ponnistusvaihe oli ihan karsea... Aih. Tokassa... ööö täys luomuna Aih... Kolmas luomuna ja kätilö auttoi vaavin maailmaan sormilla "venytellen" ja tämä sattui vähiten..... (epiduraalia kun vaadin avautumisvaiheessa,oli jo liian myöhästä ja se ei ehtinyt auttaa)

Tämä neljäs saapi taas tulla luomuna... Jos ei mitään merkillistä tapahdu... Ja mulla ei siis ole kauhean korkea kipukynnys... Synnytys on "positiivista kipua" [:D] heh

nim. ei niitä maailman mukavempia asioita[8|]
 
Hei täällä on ekaa odottavia - ei kamalia synnytystarinoita kiitos. [:D]

terv. nimim. voisko synnyttää alakautta nukutuksessa?
 
[:D][:D][:D] Mut eikö se jo kerro että synnytys on ihan ok kun mullakin on neljäs tulossa [;)]
 
mä tykkäsin ihan hirveesti ainakin siitä spinaali puudutuksesta.. tunto meni siten et tuntu ku olis paskalla vaan istunu.. Ja se tilanne oikeesti sai mut nauramaan [:D] .. Mut mua kiehtoo se vesi synnytys.. se olis kiva kokee.. En vaan tiedä kykenenkö ilman spinaalia synnyttään.. Mulla supistukset sattu niin hirveesti mut ponnistusvaihe oli täysin kivuton tuon spinaalin ansiosta 
 
Saapa nähdä mitä tällä kertaa kokeilis,
neljättä kertaa synnytys edessä ja tähän mennessä mikään ei ole toiminu 30minuuttia kauempaa[8|]
Toiveena olis että täl kertaa saisin olla enemmän liikkeellä enkä "köytettynä" sänkyyn kiinni niillä antureilla, esim. kuuma suihku olis hyvä..
Epiduraalia tai muuta mitä sörkitään mun selkääni, en ole ikinä suostunu ottaan enkä ota nytkään. Samoten aquarakkulat jää pois, niistä en oo kuullu muuta kun huonoa.

Tähän mennessä siis kokeiltuna on ollu Petidin- pistos -> pisti oksentaan.
Tramal -> 1,5 annosta eikä toiminu,
ilokaasu -> taivas ainakin hetken aikaa..
Kohdunkaulanpuudute -> uusittu 30min. välein eli ei toimi
välilihan puudute ponnistusvaiheessa -> toimi niin ja näin

Että voihan se olla että luomuna menee.. Ja hetkessähän se on ohi [:D]
Tai ainakin tuntuu siltä jälkeenpäin
 
Tatjusa, onko se niinkun tatuointien kanssa, että sen sitten unohtaa miten *sti se sattuu? [:D] (En kyllä tiedä voiko niitä verrata...). Ristiriitainen juttu, toisaalta haluaisin kuulla kaikki jutut! [8|]

Minttura, oliko se just tossa etusivun artikkelissa että liike olisikin paras lääke kipuihin ja edistäisivät synnytystä, mutta ongelma on juuri tuo sinänsä todella hieno juttu eli seuranta kun kaikenmaailman johdot on kiinni niin liiku siinä sitten... Lämmin suihku tai kylpy on kyllä varmaan parasta mahdollista luonnollista helpotusta, ittellä ainakin auttoi parhaiten (paremmin kuin kipulääkkeet) siinä lääkkeellisessä tyhjennyksessä mikä varmaan on lähimpänä synnytystä mitä minä olen elämässäni kokenut... Tosin synnytyksessä on onneksi jotain mukavaa odotettavissa, sen henkinen merkitys lienee suuri.
 
Sofi: Jep... sen unohtaa [;)]

Ja liike tosiaan. Olen jokaisessa synnytyksessä köpötellyt loppuun asti... Ja pyöritellyt lanteita, Elvis style synnytys [:D]
 
Itse oon molemmilla aiemmilla kerroilla päättänyt että otan epiduralin, mutta kummallakin kerralla oli liian myöhäistä, heti vain ponnistamaan kun saliin päästiin. Kaasua sentään sain hönkäillä. En silti kokenut synnytyksen sattuvan, enempi se oli sellaista paineen ja venymisen tuntua (eikä todellakaan mitään verrattuna selkäkipuun, joka odotusaikana oli ollut).

Mutta kivun kokeminen on yksilöllistä, ja riippuu niin monesta eri seikasta, mm. lantion rakenteesta, ettei niitä kipuja oikein voi vertailla.
Joku joskus sanoi mielestäni hyvin että "Ei kukaan tuu jälkeenpäin jakamaan mitään palkintoa sen perusteella paljonko on kivunliveitystä käyttänyt tai jättänyt käyttämättä". [;)]

Palikka
 
Kiitos Palikka. Paitsi että jos jaettaisiin minä saisin sen "eniten käyttäneen" palkinnon. [:D]

On kyllä jännää kun jotkut sanoo että sattuu niin *sti ja toiset että ei se nyt niin paha ole. Että miten sen sitten itte kokee. Sittenpähän se selviää...
 
Muhun sattu ainakin niin kovaa että luulin että mä kuolisin.. eikä siinä kyllä kipukynnyksellä oo mitään tekemistä.. muuten kipukynnys mulla tosi korkee enkä helpolla kyllä valita.. mutta ekassa synnytyksessä kyllä huusin ja itkin tuskasta... Se että mun jalkapohjaa tikattiin ilman puudutusta kun uimassa astuin jonkun päälle vedessä joka viilsi auki koko jalkapohjan ei ollu mitään verrattuna synnytykseen.. MUTTA kaikki kipu ja tuska unohtuu samalla sekunnilla kun laps on sylissä [:D] Arpi jalkapohjassa ei ...
 
Juu niin tais ollakkin etusivulla, mä en jaksa aina niitä lueskella [:D]

Esikoinenhan mulla alko tekeen tuloansa aikanaan 29.1. aamulla klo 9.00 ja syntyi seuraavana aamuna 11.43, ja silloin 29.1. mä kävin illalla taloyhtiön saunassa kun meillä oli vuoro just sopivasti ja mä uhosin jopa mun äidille kenen kanssa siellä olin, et "mä jään tänne! Tulkoon kuka tahansa seuraavalla vuorolla!" Siis siellä saunan lämmössä ei tuntunu MITÄÄN supistuksia.
Saivat kuitenkin mut houkuteltua sieltä pois ja sit taas alko suppari-helvetti [8|]
Kakkosen kohdalla synnytys alko kans aamupäivällä, mut hän sit synty jo yöllä, sillon hyödynsin kotona (kuumaa) suihkua sen mitä pystyin kun esikon kanssa oltiin kahdestaan kotosalla, mut sitten sairaalalla olikin ruuhkaa, pääsin kyllä suihkuun mutta se oli semmonen mitä ei oltu käytetty _ikuisuuteen_ ja sieltä ei tullu edes lämmintä vettä [:@]
No se pelkkä vesikin jo helpotti aika paljon, mutta se lämpö olis auttanu vielä enemmän, käytin myös kuumaa kauratyynyä apuna [;)]
Kolmonen taas alko niin yllättäin yöllä, että ei muuta kun lanssilla sit sairaalaan ja 2tunnin päästä oli jo syntynyt.

Nyt sanoinkin tossa miehelle jo, että jos me muutetaan ennen kevättä niin sauna on oltava ja jos tässä vielä asutaan sillon, niin mä kyllä kökötän tuolla saunassa niin kauan kun pystyy ennen kun lähden sairaalalle kärvisteleen [:D]
 
Niin ja kyllä se kipu lakkaa todellakin hetkessä kun vauva on rinnalla,
eri asia sit on istukan painelu ja jälkisupparit..
Mulla on joka kerran vaan voimistunu entisestään noi jälkisupistukset, kakkosen jälkeen meinasin kysyä et lähetäänkö nyt uudestaan synnyttään ku sattu niin pirusti.. Mitähän tämän neljännen jälkeen tulee [:o]
 
Mä en edes muista mitään tuntemuksia noista jälkeisistä. Kaikki meni kyllä ihan sen yhden kivun piikkiin eli avauskipuihin ja ponnistuksen jälkeen ei mikään tuntunu miltään tai en ainakaan muista. Siinä on sit jo niin huumassa sen vauvan kanssa. Toinen synnytys oli pahempi kuin eka kun meni toi kohdunkaulapuudutus persiilleen niin aukesin 4cm -> 8cm alle vartissa ilman kipulääkettä siis. Sitten kun sain toisen piikin niin loppu olikin helppoa kun sai oikein miettiä että supistaako vai ei ja katella käyriltä milloin ponnistellaan. Kolmatta menen synnyttämään avoimin mielin kun tiedän että kaikki kipu unohtuu aikanaan ja kaikki synnytykset on kutakuinkin erilaisia, joten Sofi vaikka oletkin ensisynnyttäjä niin huoli pois. Mulla on esimerkiksi tosi hoikka naapuri ja luulis että on pienet paikat niin hän se kävis vaan synnyttelemässä jos ei tarttis odottaa olleenkaan eli on kuulemma ah niin ihanaa hommaa, toka kerralla ehti olla salilla oikein 20min...

Mä oon siitä jännä ihminen että vaikka tiedän että se synnytys sattuu niin mua kiinnostaa synnyttäminen ihan älyttömästi aina kokemuksena. Nyt on elopainoa runsaasti enempi niin pelkään että miten jaksan puristaa, mutta kun lapsi on toisen miehen kun noi kaksi ensimmäistä niin siinäkin on oma hohtonsa että minkä näköinen lapsukainen sieltä sitten pullahtaa ja miten paljon teettää töitä... siis jännää!
 
Kiitti Tatjuska. Vaikka pelottaakin niin kyllä myös odotan kovasti. Hetki kerrallaan siinä mennään, ja hyvä on ettei tiedä etukäteen miten menee. Mulla kans yks kaveri joka oli vähän et ei se nyt ollut juuri mitään. Hän on tosi hyvässä fyysisessä kunnossa, ja olen tässä ollut vähän paineissa että pitäisi aloittaa jumppa taas kun en sitten alkuraskauden ole ollut kuin kerran... Ihan lihaskuntojumppa siis, vaik toki lauluharrastus jumppaa just niitä oikeita lihaksia. Kävelyä on tullut harrastettua. Että jaksaa sitten ponnistaa eikä jää siitä kiinni.

Toi kokohomma on kanssa outo. Kiva nähdä että onko tämän leviän persiin takana leviä lantionkolo vai pikku tähystysreikä vaan. :D
 
Takaisin
Top