Minua kiusattiin hieman ala-asteella, mutta siihen puututtiin ja asiat ihan selvisivät. Yläasteella kiusaaminen lähti ihan käsistä. Yläasteelle vaihdoin paikkakuntaa ja uutta tyttöä ei otettu kovin hyvin vastaan. Olin arka, ujo ja varovainen, muuten ihan tavallinen. Tapahtui ihan käsittämättömän törkeitä asioita parin vuoden aikana ja tulos oli, että jouduin itse vaihtamaan koulua koska koulu ei toiminut kiusaamisen estämiseksi. Sain jopa syyllistystä koulunkin taholta, "kyllä nyt siihen jotain syitä on oltava"... Just joo. Kotonakin oli siihen aikaan vaikeaa ja äiti ei terveydellisistä syistä pystynyt hirveästi minua auttamaan. Mulla ei oikein ollut muita keinoja kuin vetäytyä ja odottaa että tilanteet menee ohi, en osannut hyökätä vastaan. Olin myös aika yksin, ei ollut uudella paikkakunnalla ystäviä, kun kiusaaminen alkoi heti. Kiusaaminen oli nimittelyä, huutelua, potkimista käytävällä, tavaroiden heittelyä, kerran jopa teipattiin epäedustava kuva minusta jokaiselle koulun ilmoitustaululle. Usein eräs kiusaajista ahdisti minut johonkin nurkkaan, mistä en päässyt pois tönimättä häntä ensin edestäni ja alkoi nimitellä ja pelotella. Edelleen on arvet noista ajoista ja varmaan tulee jonkinlaiset olemaan koko loppuelämän. Kuitenkin olen edelleen kiitollinen yhdelle pari vuotta vanhemmalle pojalle, joka kerran tuli sanomaan minua kiusanneille tytöille, että lopettakaa, tuosta ei ole mitään hyötyä. Ainakin joku huomasi ja puuttui! Kyse oli vain yhdestä kerrasta, mutta kuitenkin sillä oli iso merkitys.
Jälkeenpäin olen tavannut osan kiusaajistani näin aikuisiällä. Melkein kaikki ovat pyytäneet anteeksi ja pahoitelleet, miten typerästi käyttäytyivät. Kuitenkin pahin kiusaaja ja yksi hänen ystävistään edelleen käyttäytyy tosi ikävästi minua kohtaan jos jossain joskus sattuu näkemään. Aikuiset ihmiset, ei osaa yhtää käyttäytyä. Olin ihan vahingoniloinen, kun näin toisella kiusaajistani menevän nykyään aika huonosti. Jos ei osaa edes lähemmäs kolmekymppisenä olla pahoillaan, niin on mielestäni kyllä joku vähän pielessä.
Omia lapsiani ei ole onneksi kiusattu. Jos sellainen tilanne tulisi eteen, en ole varma miten pystyisin pysymään asiallisena. Sen verran raskaita kokemuksia itsellä asiasta on.
