Kiukuttaa ja itkettää, mielialan vaihtelut

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja maasselii
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
maasselii

maasselii

Jostain jotain jo tietävä
Mitenkäs teillä muilla?
Mulla ollut hyvät hermot, en ole kiukutellut tai itkeskellyt mutta nyt viikon verran hermot ihan loppu ja kaikki ärsyttää. Miesraukka tekee ja sanoo kaiken väärin ja saa kestää itkupotku raivarit. Loukkaannun helposti ja itkeä tirautan....Nyt viikko 25, tätäkö loppu aika? Murr
 
Tuossa 22-25 vkoilla olin pahimmillaan :confused: Jo Isäntääki alko ärsyttää.. nyt kiukuttelen enemmänkin näistä ulkopuolisista neuvojista! "ÄLÄ OSTA, Älä liika, liian isoja ja se äitiyspakkaus...." grrrr.... "Äitejä" oman Äidin lisäksi nyt on neuvomassa pyytämättäkin! Seuraavalle sanon että "Älä ammu päähän itteäs, siinä saattaa sattua päähän" :grin:p Mä teen just omat virheeni ja omalla tavallani. Sekin että oon tosi "pihi" ja tarkka ollu hankinnoissani. Ärsyttää siis kahta kauheemmin neuvot kun eivät ees tiiä todellisuutta!:eek:
 
Mulla oli alkuraskaudessa hermot tosi kireellä enkä olis jaksanut lapsilta mitään kiukuttelua ja hermostuin liiankin helposta niille. Nyt on taas päinvastoin, pinna on pitkä, mutta oon kauhean herkkä, jos vähänkin ajattelen/kuulen jotain surullisia juttuja niin heti on tippa linssissä :p
 
Mä olin eka raskaudessa ihan painajainen... Mulla oli ihan itkutyyny jota kuljetin läpimärkänä mukana ja vollotin siihen.
Toinen raskaus oli samaa sarjaa, molemmista tuloksena poika. Nyt oon ollut seesteinen ja helpompi. Mieskin tohtii töiden jälkeen kotiin tulla ja silleen :D tyttöä lupailivat tällä kertaa...
 
Huomaan, että viimeisimmät päivät olen ollut herkimmilläni ja pienetkin asiat tuntuvat itkun arvoisilta. Onneksi olen melko hyvin pystynyt pitämään tunteet kasassa, ettei miehen ole tarvinnut kyyneliä väistellä. Itse olen muuten ollut todella rauhallinen ja ns seesteinen koko raskauden ajan. En enää nipota miehen tekemättömistä kotitöistä ja nalkuta jatkuvasti. Hermo siis ei ole ollut kireellä vielä ollenkaan :) ja siitä mies onkin kiittänyt :) moni läheinen varmaan odottikin, että muuttuisin hormoonihirviöksi :D
 
Mulla tuo herra sanoi että pahimmat kiukuttelut oli alussa, tosin olen aika tempperamenttinen luonteeltani muutenkin, joten ns raivonpurkahdusia tullut aina. Nyt kyllä huomannut itsekkin että tuli oltua hieman jokaisesta asiasta kiukkuinen. Itku herkkyyttäkin löytyy JES! mulle on kauheen vaikeeta itkeä jonkun nähden/kuullen, joten jos itken niin yleensä menen samalla suihkuun näin kun tulen sieltä pois niin ei huomaa että olisi itkenyt. Outo tapa taitaa olla, mutta jotenkin en vain pysty. Vähän sentään olen pystynyt tunteita tuomaan esiin mitä joskus aikoinaan, olin joskus täysin lukittautunut "jääkuningatar". Mutta siis nyt tuntuu että kaikki turha kiukuttelu sun muut on taakse jäänyttä =) Toki aina kotitöistä väännetään...
 
Mulla ei raskaus onneksi hirveästi ole kiukkuamaan saanut, ainakaan omasta mielestä (mies varmaan on ihan eri mieltä, kerran kun on huonolla tuulella niin sitä on sitten muka koko ajan :grin). Itkuherkkyys sen sijaan on lisääntynyt aika paljon, ei mitään hieman hankalampia asioita saa keskusteltua ilman kyyneleitä.. illalla piti jo Panadol ottaa, että pääsi päänsäryltä nukkumaan. Viimeistä kolmannesta odotellessa :rolleyes:.
 
Mie oon ollu tässä raskaudessa melkosen itkuherkkä. Esikoisesta en muistaakseni itkeny näin paljon. Väsymys aiheuttaa sit taas iha älyttömiä raivari hepuleita, mitä seuraa aina itku. Mut oon kyl yleensä muutenkin aika itkuherkkää sorttia, mut nyt itken kaikesta vähänkin surullisesta. Ja joskus itkettää ja naurattaa yhtä aikaa ku huvittaa itkeä jostain maailman turhimmasta asiasta :D
 
Mulla rv 29 menossa ja nyt alkanut tulemaan itkukohtauksia ja kiukkua. Aina kun nauran niin lopulta se menee ihan itkuksi, yritäppä siinä sitten koota itsesi kun tiedä onko iloinen vai surullinen. :D eilenkin katsoi kaverit vähän kieroon kun iltaa oltiin viettämässä ja nauroin jollekkin jutulle niin että kohta jo itkin.. siinä sitten kaveri hämillään toi paperia, että sain naaman kuivattua ja sanoi, että älkää nyt ymmärtää mitä niillä raskaushormoni jutuilla oikein tarkotetaan. :D

Sent from my HTC Desire 500 using Vau Foorumi mobile app
 
Yllättävän seesteinen olen ollu, jostain pikku asioista tulee natistua miehelle mutta en suuremmin ole kiukutellut tai itkeskellyt. Tietenkin väsyneenä ja nälkäsenä olen kun pyllylle ammuttu karhu mutta olen sellanen ilmanki raskaushormooneja :D

Sent from my GT-S7710 using Vau Foorumi mobile app
 
Täälläki on ollu yllättävän hormonihirmuton raskaus tähän mennessä, mitä nyt pieniä purkauksia on tullu, mutta niin niitä tuli ennen raskauttaki :D Tänään tosin hämmennyin itekin ja pistän sen täysin hormonien piikkiin.. Siivosin ja puunasin koko kämpän ja mies tuli kotia, paahtoi leipää ja tyhjensi leivänmurut lavuaariin ja jätti huuhtelematta! Minä mokoma katsoin lavuaariin minuutin verran, jonka jälkeen iski poru ja sitä vollotusta jatkui kymmenisen minuuttia, kunnes mies oli tajunnut "suuren virheensä" ja huuhteli muruset pois :D nyt asia vaan naurattaa, mutta kyllä se sillä hetkellä tuntui suunnattomalta vääryydeltä ja kiittämättömyydeltä :D


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Täällä myös hormonit tekee temppujaan, vaikka normaalistikin oon aika tunneherkkä, mutta nyt potenssiin tuhat. Yksi päivä täydessä bussissa alkoi itkettää kun eräs nainen oli niin ystävällinen että antoi paikkansa mulle. Ja toisena päivänä samassa tilanteessa itketti kun kukaan ei antanut tilaa vaan seisoin kantamuksieni kanssa käytävällä. Iltapalalla sain kerran 10 minuutin vedet silmissä nauruhepulin, kun miehellä tippui keitetty kananmuna lattialle (en käsitä mikä siinä oli niin järjettömän hauskaa), ja heti perään itkukohtaus kun aloin miettimään että järjestääköhän kukaan mulle baby showereita... :grin
 
Mulla ollu tänään oikee ärrimurri päivä. Alkuraskaudessa ei ollu juurikaan mielialamuutoksia, mutta nyt loppua kohden olen kauhee tyranni :eek: Aamusta heti herättyä tuntu et pinna on kireellä, join rauhassa aamukahvin ja koitin syödä jotakin sokeripitoista jospa olis vain verensokerit alhaalla, mutta ei se auttanut mitään. Viimeinen tikki oli se kun aamupäivällä appiukko tulee kylään ja soittaa ovikelloa niin meidän toinen koirista (+30kg) runtaisee vauhtia kynsineen päivineen mun jalkapöydältä rynnätessän ovelle. :angry4Siinä kohtaa meni ''kuppi nurin'' ja olin niin raivoa täynä kun voi olla.. siitä eteenpäin tasainen vitutus ollut näin suoraansanottuna päällä. :BangHeadHUOH!! sitten yritin nätisti vihjata miehelle kun tuli töistä että voisi siivota keittiön... suopi nähdä, kohta pääsen itse parturiin rentoutumaan ja todella toivon että äijä olis sen homman saanu tehtyä kun kotio tulen..:smiley-angry019
 
eeella, täällä kans on välillä noita ärrimurri päiviä. Kaikki ottaa päähän ja menee just päinvastoin kuin haluaisi. Sitten on semmosia päiviä kuin tänään, kaikki vaan itkettää ja masentaa ja tuntuu ettei jaksaisi yhtään mitään :( Ja sitten taas niitä päiviä kum on energiaa pullollaan ja kaikki on hyvin. Voihan nyt hormoonit..! :D
 
Mä oon itkeskelly onneani vaan :) Nyt, kun on lomalla (ennen äitiysloman alkua kuukauden loma), on jotenkin aikaa kelata juttuja ihan eri lailla. On vaan kiitollinen kaikesta. Vauva ja sen syliin saaminen herkistyttävät mutta hiukan myös mahan pohjaa kutkuttaa viikonpäästä tapahtuva toimenpide jota meidän kaverit ja sukulaiset ei tule edes tietämään tässä ennen. Ainoastaan mun vanhemmat ja miehen äiti ja veljet tietävät, kun tulevat todistamaan :)
 
Mulla siis entuudestaan täällä kotona 2- ja 3-vuotiaat lapset (+koira) ja vielä syyskuun ajan mies tekee kahta työtä ja oon itse töissä 3-4 päivää viikossa. Siksi tää tuntuu välillä vähän raskaalta varsinkin kun liikkuminen alkaa oleen jo niin hankalaa ja kipuja on :(
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top