Kiistely seksistä aiheuttaa usein parisuhdeongelmia

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja jarkko
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

jarkko

---
Vau.fi:n asiantuntija
Kun toinen haluaa enemmän seksiä kuin toinen, ollaan haastavassa tilanteessa, joka saattaa tuottaa usein vaikeitakin solmuja. Ratkaisu löytyy kuitenkin aina, jos molemmilla osapuolilla on rohkeutta mennä eteenpäin.

Vähemmän haluavaa osapuolta saattaa ahdistaa ainainen seksin ruinaaminen. Mikä on erikoista, on mahdollista, että seksin ruinaamisen lopettaminen ahdistaa tässä tilanteessa vähemmän haluavaa vielä enemmän. Vähemmän seksiä haluava kun todennäköisesti haluaa kuitenkin kokea olevansa haluttava.

Enemmän haluava saattaa olla hyvin loukkaantunut siitä, että toinen ei vastaa omiin tunteisiin. Nämä loukkaantumisen tunteet saattavat kuplia suhteeseen kaikenlaisina ilmiöinä kuten pahantuulisuutena tai ikävinä kommentteina. Kyse on tietysti siitä, miten henkilö pystyy käsittelemään pettymyksiä. Synnyttääkö pettymykset hyökkäyksiä toista kohtaan vai pystyykö henkilö käsittelemään tunteen?

Vähemmän haluava saattaa tarjota puolisolleen niin sanottua sääliseksiä. Sääliseksin periaatteisiin kuuluu, että toisen pitää olla erittäin kiitollinen (ja mahdollisesti maksaa jollain vastapalveluksella sääliseksiä antaneelle). Näin ei tietenkään tapahdu aina silloin kun toinen tarjoaa hyvää hyvyyttään seksuaalisen palveluksen toiselle. Kyse on siitä, miten tilanne rakennetaan ja minkälaisia ehtoja ja vaatimuksia seksiin liittyy.

Esimerkiksi nämä ja monet muut sudenkuopat vaanivat pariskuntia haastavassa tilanteessa. Miten teillä menetellään? Oletteko pystyneet puhumaan ja luovimaan halujen eriparisuuden tuomien ongelmien keskellä?
 
Voih, minun halut on kiven alla. Ukkokulta käy kuumana. Hän on sitä sorttia jolle raskaana oleva puoliso on kuuminta hottia. Ongelmana lähinnä yhteisen ajan puute.. Minä niin kovin kaipaan MUUTAKIN yhteistä (kuin seksi). Ja sen on kyllä ukko saanut kuulla. Hän on reissuhommissa ja kotona minun lisäksi odottaa kolme energistä poikaa. Kahdenkeskinen aika käy väkisinkin vähiin. Aiheesta on kyllä puhuttu - minusta liikaakin. Hänestä ei tarpeeksi. Onneksi minunkin halu välillä yllättää. Jopa aika pienenkin ressittömän hetken jälkeen. Vaikka vieressä istumisen tai kiireettömän halaamisen. Edes pieni pilkahdus entisestä "villimmästä" minusta. Minä iloitsen siitä. Ukko parka pelkää oliko se taas "viimeinen kerta ikuisuuteen" ... Säälistä en anna. Sen olen luvannut (ja opetellut). Tietääpä, että sen kerran olen tosissaan kun on meininkiä :) Ja ukkokin saa opetella, että joskus (harvakseltaan, mutta kumminkin) nautin vain siitäkin että saan vaivihkaa pitää häntä hyvänä ;-)
 
Takaisin
Top