taistosissi
Oman äänensä löytänyt
Huh huh. Meillä oli keskiviikkona rutiinineuvola, ja koska supistellut paljon (joulusta asti kymmeniä joka päivä, mutta sanottu normaaliksi), niin lääkäri tsekkasi rutiinina kohdunsuun. Oli katsonut kohdunsuun viimeksi 2,5 vkoa aiemmin, ja silloin oli ollut kiinteä, kiinni ja 2,5 cm mittaa. Mulla oli loistava olo, kävin ennen neuvolaa normaalit salireenit aamulla (juoksumatto+crosstrainer lämmittelyksi, sit salille, oon käynyt n. 4 krt viikossa) ja sit shoppailin aamupäivän kaupungilla ja sit sinne neuvolaan. Lääkäri totesi tutkiessaan, että ohhoh, menepäs suoraan sairaalaan, lapussa luki uhkaava ennenaikainen synnytys.
Noh, koska mulla ei mielestäni ollut hätää, niin odoteltiin kiireettöminä siinä sairaalalla lääkäriä iltaan asti, venyttelinkin kunnolla odotustilassa. Sitten sairaalan gyne ehti katsomaan tilanteen ja totesi saman ohhoh kuin neuvolakin, ja sanoi, että teistähän saattaa tulla vanhempia vielä tänään. WHAAAAT? Itku pääsi, säikähdin hulluna. Viikkoja oli keskiviikkona siis 32+2. Lääkäri soitti kiireellä mulle ekan kortisonipiikin keuhkoja varten ja sanoi, että nyt ei voi kuin toivoa, että pysyy perjantaiaamuun asti, silloin toinenkin kriittinen kortisonipiikki on ehtinyt vaikuttaa ja keuhkot ”valmiit”. Lisäksi supisteluja estävät lääkkeet saman tien kehiin ja paikallaan maaten ”pää alaspäin” kärrättiin osastolle. Eli kohdunsuun tilanteen perusteella synnytys oli kuulemma käynnistynyt, vauvan pää jo ihan portilla tulossa, ei voinut edes mitata kunnolla ultralla (heitti sitten kuitenkin painoarvioksi 1900 g, mutta sanoi että todella karkea arvio). Ja siis kohdunsuu auki ja pehmeä (koitti olla tutkimatta ”liian tarkasti”, koska saattaisi edesauttaa synnytystä).
Nyt siis perjantai-iltapäivä, ja neiti edelleen masussa, ihanaa, keuhkovalmius siis ainakin todennäköisesti hyvä! =) Olen todellakin siis maannut täällä osastolla paikallani, jalat koholla, päätäkään ei saa nostaa kuin hetkeksi kun pakko syödä/juoda. Supistuksenestolääkkeitä antavat tiuhaan. Synnytystä pidätellään kuulemma kaikin keinoin vielä puolitoista viikkoa (kunnes kasassa 34+0), sitten annetaan tulla.
Ja mä kun olin varma, että toukokuun vikana päivänä ollaan yliaikaisina käynnistyksessä… Todella sekavat tunteet, ei voi kuin toivoa parasta. Onneksi tyttömme on TaistoSissi, aloittikin taipaleensa aika hurjan koeputkihedelmöityksen komplikaation aikana (äiti tehollakin), että kyllä tämä neiti pärjää, vaikka nyt maailmaan kiirehtiikin! =)
Muilla näin kiirehtiviä "touko"vauvoja? Toivottavasti saatte kaikki pidäteltyä vielä ainakin hetken…
TaistoSissi, 32+4