Keskeytynyt keskenmeno

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja MaiKhi
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
MaiKhi

MaiKhi

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Toukomammat 2016
Kesäkuiset 2021
Täällä varaudutaan nt-ultraa varten huonoihin uutisiin. Ar-ultrassa 7+2 löytyi sykkeet (alakautta). Neuvolassa 8+3 ja 9+3 ei löydetty mitään (yläkautta). Mut jätettiin ootteleen nt-ultraa, joka kahden viikon päästä, mutta jotenkin itestä tuntuu, ettei pieni enää elä eikä oo jostain syystä lähteny tuleen ulos. Vatsaa ja alaselkää on juilinut pari päivää, oisko sitte ulos pyrkimässä. Tänään 10+2, aika tuntuu matelevan.
 
Voi MaiKhi, tunne on kamala... Itse täällä iihan rikki ja vasta perjantaina sairaalaan. Syytä ei kerrottu miks menee niin kauan. Oudointa oli kun sanoivat siellä sairaalalla tänään että "ultrataan joka tapauksessa ensin jotta voidaan varmistaa ensimmäisen lääkärin diagnoosi"! Mitä ihmettä!?!? Voiko se olla väärin muka?! En siis nyt uskottele mitään yltiöpositiivista, mutta ärsyttävää että ees sanovat noin ja antavat pikkuruisen toivon kipinän ja sitten taas iso pettymys...
 
Kyllä ne aina ultraa ennenku tekevät mitään peruuttamatonta. Ja hyvä tarkistaa kuitenki! Ja siinä ne näkee lähtötilanteen ja lopussa ultraa tyhjennyksen jälkeen, että onko hyvin tyhjentynyt.voimia teille!
 
Kerrothan MaiKhi miten kävi? Toivon sydämeni pohjasta että uutiset olisi hyvät! <3 Itse odottelen huomiseen, viimeinkin sairaalalle, ultraus ja lääkkeet tyhjennystä varten... Julmaa koko touhu, elämä on...
 
Kerron kyllä. Voimia selviytymiseen ansaki ♡ kamalaa, ettet aiemmin ole saanut aikaa tyhjennykseen :( Kyllä nämä pitäisi hoitaa heti, että asian käsittely omassa mielessä pääsee alkamaan.
 
Keskeytyneestä keskenmenosta ajattelen, että positiivista on se, että tietää milloin kasvu on pysähtynyt. Ensimmäisessä keskenmenossa sikiö vain hulahti pönttöön. Tuntui aika isolta. En tiedä, miten iso, kun en kaivellut perään. Tämän päivän keskenmeno oli siitä selkeämpi, että nyt tiedän kasvun pysähtyneen jo yli viikko sitten. Ei ollut siis minun syyni, että alkoi vuotaa. Tietenkin syytin itseäni. Tein yli 13 tunnin työpäivän, vaikka tiesin, että se on minulle liikaa. Alkio oli silloin jo kuollut. Ei minun vikani.
 
Toivon MaiKhi, että siellä olisi kaikki hyvin. Ansaki, uskomatonta että joudut odottamaan noin kauan! Itselläni kävi nyt niin, että maanantaina aloitettu lääkehoito ei tepsinyt, vaan lähes kaikki raskausmateriaali on edelleen kohdussa. Tämä todettiin eilen kun kävin huolestuneena päivystyksessä ja ultrasivat. Nyt sain sitten kaavinta-ajan mutta vasta ensi keskiviikolle! Olen kuitenkin saanut kärvistellä supistuksia tiistaina klo 11-23, ke klo 16-22 ja tänä aamuna klo 4-7 - tavallaan siis ihan turhaan :(

Toisaalta toivon nyt, että keskenmeno tapahtuisi keskiviikkoon mennessä spontaanisti, ettei kaavintaan täytyisi mennä, koska pelkään kaavinnan riskejä. Toisaalta ne kivut ovat niin kovia (en ole aiemmin synnyttänyt mutta veikkaan että lähes verrattavissa synnytyssupistuksiin) että tavallaan toivon myös, ettei mitään tapahtuisi tässä välissä :(

Tsemppiä...

Ainiin miulla siis todettiin kesk. keskenmeno rv 11+6, kasvu pysähtynyt 9. viikolle. Asun Itävallassa.
 
Kaikenlaiset keskenmenot ovat varmasti kamalia, mutta sinun tarinasi Yölento on sydäntäsärkevä :( En voi ees kuvitella tuota tunnetta.

Täällä raskausoireet ovat jatkuneet. Selviän hukuttamalla itteni töihin vaikka tiedän, että saatan sillä vahingoittaa sikiötä, jos se hengissä on. Välillä ahdistaa niin, että juoksen vaan ovesta takapihalle haukkomaan henkeä ja itkemään, välillä elää toivo, että ehkä ens maanantaina pieni kuitenkin näkyisi. Viimesimmät kaks viikkoa se vaimo, nainen tai opettaja, mikä minä oikeasti olen on vaan pelkkä kuori. Parisuhde on koetuksella ja suutun kaikesta, en anna miehen koskea enkä jaksa ees puhua. Oon vaan sisältä ihan rikki ja hädissäni.
 
Sydäntä särkevä oli MaiKhi tuo sinunkin viesti... En osaa sanoa mitään, toivon vaan parastasi! :Heartred oletko päässyt puhumaan kenellekkään tunteistasi? Itse sain puhua ammatti-ihmiselle ja se tuntui todella helpottavalta! Läheisille, niin rakkaita kuin ovatkin, on erittäin vaikea puhua ainakin omalla kohdallani.
 
Anteeksi että täältä huutelen, mutta haluan vaan sanoa MaiKhi, että työnteolla et voi sikiötä vahingoittaa, (ellei ole kyse työstä missä käsitellään jotain kemikaaleja, jotka jollain tapaa voi olla vahingollisia) olkoon työ kuinka raskasta tahansa. Se on siellä niin hyvässä jemmassa vielä kuitenkin :) Eikä stressi myöskään sikiötä vahingoita. Mutta jaksamisia kaikille tuohon TODELLA ikävää ja henkisesti lamauttavaan ja musertavaan tilanteeseen <3 Tiedän kokemuksesta että se on raskasta, mutta ajan kanssa siitä selviää :) siis tuska helpottaa.
 
Stressiä ja omaa verenpainetta sekä niiden vaikutuksia sikiöön pelkäsinkin. Onneksi maanantai lähestyy...
 
Halusin kertoa oman tarinani parin vuoden takaa. 3/13 minulla todettiin tuulimunaraskaus niskaturvotusultrassa. Siitä toteamisesta meni viikko, kun oli pakko lähtee kipujen takia synnytysosastolle hakemaan lääkkeet tyhjennykseen...Nyt odotan esikoistani ja laskettu aika on 15.1.2016. Mikään keskenmeno ei varmastikaan ole helppo, mutta tuulimunaraskautta ainakin oli jotenkin vaikea ymmärtää. Mulla vuoto ei alkanut itsestään. Meni 4 kk:tta ennen kuin alkoi normaalit kuukautiset ja koko ajan niskaturvotusultraan viikko 11 asti luuli olevansa raskaana. Sitten koko sikiötä ei ollutkaan olemassa. Kaikenlaista tapahtuu...Normaali keskenmeno on jotenkin helpompi käsittää kuin tuulimuna.
 
Itsekkin ajattelin että olisi ollut helpompi (ei se helppoa ole koskaan tietenkään...) tajuta jos olisi mennyt spontaanisti kuin se että tajuaa kantaneensa kuollutta alkiota monta viikkoa ja ollut onnellisesti raskaana (muka) viikko tolkulla. :sad001 Se on psyykkeelle todella kova pala purtavaksi kyllä... Mutta ihana kuulla täältä kautta noita uusia onnistumisia. Elämä on vain hyvin raadollista! Luonnon laki on luonnon laki, näin käy eläimelle kuin eläimelle, mutta muut eläimet kuin ihminen ei tule asiaa miettineeksi ja käy tunteiden kautta läpi asioita...
 
Yölento ja Ansaki jo tietävät mun tarinan.
Se mikä on vieläkin turhauttavaa on miten lääkärit käsittelevät tulevaa äitiä silloin kun matto on vedetty jalkojen alta kirjaimellisesti.
Mä kun annoin luvan erkoistuvalle lääkärille ja sen oppilaalle tulla siihen ekaan nt-ultraan ja sittekun maailmani mun romahti nii nää kaksi lähtee kiireenvilkkaan pois ettei vaan joudu selittääs tilannetta.Kätilöki katto,et ei ju*''a ja siellä si juteltiin.
Toisen kohalla sanoin neuvolassa et laittaa viestiä sinne sairaalaan,et multa on turha edes kysyä haluanko lisää porukkaan siihen ultraan ja sinne kaavintaan kun jouduin niin omakätilö oli niin herttanen ja sano anestesialääkärille kun potilas korttia läpi kävivät et on jo toinen perättäinen kkm ja et kattoo mitä/miten puhuu mulle.
 
Jep itse sain kans tosi huonon kohtelun ja kandi oli siinä mukana... Työnohjauksen paikka kyllä näitä tilanteita silmällä pitäen!
 
Olen päättänyt jo ensimmäisen synnytyksen jälkeen 20 vuotta sitten, että en ole harjoituskappale. En kenellekään minkään erikoisalan työntekijälle. Kesällä jouduin muun vaivan vuoksi lääkäriin, kesäloman tuuraajalle, joka oli joko opiskelija tai muuten täysin kokematon. Vahvistui se käsitys, että minulla ei harjoitella.
 
Takaisin
Top