Keskenmenot ja parisuhde

[chisaitori]

Onko kellään koetuksella parisuhde? Tuntuu, että ollaan tehty perhettä koko yhdessäoloaikamme. Aina olen tullut onnistuneesti raskaaksi, vaikka viimeiset kaksi raskautta oli useamman vuoden yrityksen tulosta. Keskenmenoja ei kuitenkaan ollut, eli alkavaan raskauteen pystyi suhtautumaan melko luottavaisin ja onnellisin mielin. Nyt on tullut kaksi alkuraskauden kkm:a puolessa vuodessa, ja parisuhde on aivan riekaleina. Ollaan molemmat ihan hajalla, mutta erikseen. Ei pystytä tukemaan toisiamme. Vaikka meillä on jo useampi lapsi niin kovasti toiveissa olisi ollut vielä yksi. Näyttää jäävän vain haaveeksi. En tiedä miten tästä voi selvitä eteenpäin. Olen jo 42v. että hyvin mahdollista että pitäisi vain hyväksyä nykyinen lapsiluku. Hirveän raskas ajatus lähteä vielä yrittämään ja todennäköisesti pettymään. Silti haaveilen. Kuitenkin on olo, että mun mielenterveys ei kestä tätä tilannetta ja pitäisi saada joku päätös tai toimintasuunnitelma tehtyä suuntaan tai toiseen. Olen ihan puhki henkisesti ja todella herkillä jatkuvasti. Mies ei ole heikkoa tekoa muttei hänkään ihan mitä tahansa kestä. Miten te muut olette selvinneet?

 

[Kuuttituutti]

Onko kellään koetuksella parisuhde? Tuntuu, että ollaan tehty perhettä koko yhdessäoloaikamme. Aina olen tullut onnistuneesti raskaaksi, vaikka viimeiset kaksi raskautta oli useamman vuoden yrityksen tulosta. Keskenmenoja ei kuitenkaan ollut, eli alkavaan raskauteen pystyi suhtautumaan melko luottavaisin ja onnellisin mielin. Nyt on tullut kaksi alkuraskauden kkm:a puolessa vuodessa, ja parisuhde on aivan riekaleina. Ollaan molemmat ihan hajalla, mutta erikseen. Ei pystytä tukemaan toisiamme. Vaikka meillä on jo useampi lapsi niin kovasti toiveissa olisi ollut vielä yksi. Näyttää jäävän vain haaveeksi. En tiedä miten tästä voi selvitä eteenpäin. Olen jo 42v. että hyvin mahdollista että pitäisi vain hyväksyä nykyinen lapsiluku. Hirveän raskas ajatus lähteä vielä yrittämään ja todennäköisesti pettymään. Silti haaveilen. Kuitenkin on olo, että mun mielenterveys ei kestä tätä tilannetta ja pitäisi saada joku päätös tai toimintasuunnitelma tehtyä suuntaan tai toiseen. Olen ihan puhki henkisesti ja todella herkillä jatkuvasti. Mies ei ole heikkoa tekoa muttei hänkään ihan mitä tahansa kestä. Miten te muut olette selvinneet?

Suuret pahoittelut keskenmenoista ja hurjasti voimia tilanteeseen Meillä meidän koko avioliitto on ollut yhtä keskenmenoa ja yritystä. Me ollaan selvitty sillä että puhutaan tosi paljon keskenämme, ja nyt käydään puhumassa ammattilaisen kanssa. On hetkiä, jolloin on sovittu että nyt keskitytään muuhun. Kaikki tunteet ja suru saa tulla, mutta ollaan panostettu siihen että käydään treffeillä yhdessä esim metsälenkeillä, keilaamassa ym. Tehdään niitä asioita mistä molemmat pitää ja muistetaan ne yhdistävät tekijät. Tokan keskenmenon jälkeen varattiin myös kylpyläloma, siinä meni hetki että päästiin sinne mut se palautti aivan mielettömästi kun oltiin toisessa ympäristössä kahdestaan.

 

[chisaitori]

Suuret pahoittelut keskenmenoista ja hurjasti voimia tilanteeseen Meillä meidän koko avioliitto on ollut yhtä keskenmenoa ja yritystä. Me ollaan selvitty sillä että puhutaan tosi paljon keskenämme, ja nyt käydään puhumassa ammattilaisen kanssa. On hetkiä, jolloin on sovittu että nyt keskitytään muuhun. Kaikki tunteet ja suru saa tulla, mutta ollaan panostettu siihen että käydään treffeillä yhdessä esim metsälenkeillä, keilaamassa ym. Tehdään niitä asioita mistä molemmat pitää ja muistetaan ne yhdistävät tekijät. Tokan keskenmenon jälkeen varattiin myös kylpyläloma, siinä meni hetki että päästiin sinne mut se palautti aivan mielettömästi kun oltiin toisessa ympäristössä kahdestaan.

Olen pahoillani keskenmenoistasi! Hurjan epäreilua! Niin, ehkä meillä on se, ettei ole oikein kahdenkeskistä aikaa, eikä lasten edessä pysty tällaisia miettimään. Mies ei ole ollut mukana ultrissa, eikä nähnyt miten sikiöpussi syntyi ekassa kkm:ssa, toisessa oli mukana mutta silloin tuli kuukautismainen vuoto vain niin ei ollut samallailla konkreettinen. Ymmärrän, että hänen on hankaka samaistua omiin rajuihiinkin tunteisiini. Emme kumpikaan osaa puhua läheisille näistä keskenmenoista, juuri kun meillä on jo monta lasta niin oikeasti hävettäisi valittaa tai surra avoimesti. Pelkään myös vähätteleviä ja myös tahdittomia hyvää tarkoittavia kommentteja.