Keskenmeno kuin kirosana

[smalli]

Keskenmenon ja ennenaikaisen synnytyksen välillä on vain yksi päivä. Tiesittekö, että 21+6 viikkoiset lapset ovat "ulos tullessaan" keskenmenoja, mutta vain päivää myöhemmin 22 viikkoisina he ovat ennenaikaisesti syntyneitä lapsia? (Lopputuloshan kun on kuitenkin sama. Niin pienet eivät selviä.)

Mitä väliä yhdellä sanalla sitten on? Karu totuus on, että sillä on suurikin merkitys "äidin" kannalta. On kohtuutonta, kuinka erilaisen kohtelun "äiti" voi saada keskenmenon ja ennenaikasen synnytyksen kohdalla, vaikka pahimmassa tapauksessa eroa on vain yhden päivän verran. Keskenmenosta äiti saa kahden viikon sairasloman ja "taputuksen olalle". Voi kurja, kävipä ikävästi. Kun taas ennenaikaisen synnytyksen kokenut äiti saa 150 päivää äitiyslomaa, lapsilisän ja äitiyspakkauksen rahana. Lisäksi 22+ synnyttänyt äiti saa tukea joka suunnalta. Sosiaalihlö, terapiaa jne...

Kunhan ihmettelen...

 

[Quara]

Kurjaa kertakaikkiaan. Mutta ymmärtääkseni raja vain on vedettävä jonnekin. Luulisin, että tuo perustuu jossain määrin tutkimukseen siitä, minkä ikäinen sikiö on mahdollista pelastaa lääketieteen keinoin. Se nyt ei kuitenkaan missään määrin lohduta äitiä, jota kohdellaan vain keskenmenon saaneena. Tsemppiä!

 

[hani]

[:(] karmee aihe.
"keskenmeno" tapahtui se sitten missävaiheessa raskautta tahansa on niin kokonaisvaltainen ja kovan surutyön vaativa "tapahtuma" (jokainen tietenkin kokee ja tuntee asioita erilain) että ei sitä pitäisi alkaa erittelemään onko keskenmeno vai ennenaikaisesti syntynyt... kyse on valtavasta menetyksestä ja surusta.

lapseen kiintyy yleensä heti kun on saanut plussauutisia ja elämänsä suunnittelee lapsen mukaan. musta on ihan hirveetä miten jotkut lääkärit suhtautavat sikiönsä/lapsensa menettäneisiin. itse ainakin pahoitin mieleni ihan kokonaan ja menetin uskon lääkärien kykyyn tuntea empatiaa kun kaksi vuorokautta panikoin viikolla 9 kun luulin saaneeni keskenmenon. pompoteltiin paikasta toiseen sen enempiä tutkimatta kun vuotoa oli niin paljon ja sanottiin vaan että eihän se ollut vielä edes vauva.(kyllä se sikiö varhaisista viikoistaan huolimatta oli minulle lapsi jota niin pitkään oltiin kaivattu ja joka oli tavattoman rakas) mitään ei ole tehtävissä... siis haluatko sairaslomaa...?!? lapsi ei mennytkään kesken tosin se selvisi vasta kolmantena päivänä ultrassa. lisäksi olen kuullut näitä kauhutarinoita ystäviltäni tutuista joilla lapsi on kuollut kohtuun 22 viikon jälkeen... en edes halua alkaa niitä tänne kirjoittamaan... [:(]

jokainen äiti (ja varmasti myös lapsen isä) jonka lapsi syystä tai toisesta ei jaksa/pysty elämään (kohdussa)ansaitsee/tarvitsee samanlaisen kohtelun:ei saisi olla mitään VAIN keskenmenoja vaan ne ovat aina suuria menetyksiä. kyse on kuitenkin lapsesta siitä ihanasta pienestä vatsa-asukista joka onkin kuollut. jokaisen äitin pitäisi saada ymmärtäväisen kohtelun ja ennenkaikkea sen että saa kunnolla tukea ja apua menetykseensä. ei siinä parit taputukset olkapäälle auta.. ei sitä elämänsä haaveita/suunitelmia/toiveita siinä kahdessa sairaslomaviikossa saa käännettyä uuteen suuntaan saati tehtyä sitä suurta surutyötä. kyllä se vaatii pitemmän ajan....muutenkin on todella väärin jättää ihmistä surutyön keskellä täysin heitteille ja oman onnensa varaan tyyliin hae apua jostain mielenterveystoimistosta..tai kirkolta, siellä niitä sururyhmiä on. [>:]

ymmärrän kyllä quaran pointin, mutta se tuntuu vaan niin julmalta.. [&:] kenenkään ei pitäisi kokea oman lapsensa menetystä. se on niin väärin. [:o]

 

[Minttura]

Myös alle 22-viikkoinen sikiö voidaan lukea kohtuunkuolleeksi jos painoa on yli 500grammaa.
Jonnekkin se sääntö on varmasti on vedettävä ja karmivaa se on edes ajatella, kuinka paljon vähemmän tukea saa lapsensa alle 22 viikolla menettänyt äiti. Mutta onneksi, siinä vaiheessa vanhemmat saavat itse valita lapsensa hautaus-tavan jne.

Itselläni on kohtuunkuollut lapsi, kaksi vuotta sitten rv 27+4 ja mulle on todella kirosana jos joku sanoo minun saaneen keskenmenon.
3kk ennen laskettua aikaa, se ei voi olla keskenmeno.

Ja tuosta tuesta, meidät ainakin jätettiin täysin tyhjän päälle kunnan osalta.
Sairaalasta kyllä sain lappuja jos jonkinlaisia, oli sossun NUMEROA, oli psykologin NUMEROA jne.. mutta kuinka moni shokissa oleva äiti todella ottaa noihin yhteyttä?! Äitiysneuvolasta mulle ei olla tähän päivään mennessä soitettu asian tiimoilta, ens viikolla kyllä sinne on aika uuden raskauden tiimoilta.
Sossustakaan ei otettu yhteyttä ennen kuin kävin siellä itse pyytämässä apua hautaus-kustannuksiin.

Että toivottavasti edes jossain päin suomea on paremmin asiansa osaavat "tukijoukot".

 

[Zaana]

Muistan aina sen kun sain keskenmenon, se todettiin viikolla 8... Asuin tuohon aikaan nuorisokodissa ja olin vasta 17 vuotta. Koska olin ensimmäistä kertaa raskaana, jotenkin olin jo valmistautunut siihen että minusta tulee äiti. En osannut ajatellakaan keskenmenon mahdollisuutta. Pikkuisen sydän oli lakannut lyömästä. Lääkäri tuli tarkastamaan tilanteen uä:llä ja oli tosi kylmä, sano vaan että täällä on sydän pysähtyny ja anto ajan kaavintaan. Lääkäri poistui huoneesta ja jäin neuvolan tädin kanssa kahdestaan, itkin hervottomasti... Ainoa asia minkä täti sano oli että: "niin, sua nyt sitten harmittaa kun suunnitelmat meni myttyyn etkä pääsekään muuttamaan pois sieltä nuorisokodista". Siis ei siinä vaiheessa ollu kenenkään kans ollu ees puhetta muutosta! Enkä tajua mistä se emäntä tuommosen johtopäätöksen teki että mä muka sen takia märisen... niin, eihän se itku MITENKÄÄN voinu johtua siitä, että mä oon saanu KESKENMENON!! Että kyllä näitä tunteettomia ihmisiä piisaa terveysalalla...

 

[Emby^]

On se todella uskomatonta, mistä noita kokemattomia kylmiä ja kyynisiä hoitohenkilökuntaan kuuluvia hirviöitä löytyy!!  Siis.. ihan.. ei jaksa ymmärtää.
Missä on se työssä vaadittu empatia? Tokihan ymmärrän, että tekee työtään ja ei saa kiintyä jne, mut pliiiiss.. Itse lähihoitajana jaksan aina ihmetellä, kohdatessani elämäänsä kyllästyneen hoitajan, että miksi sellainen ihminen viitsii enää edes herätä aamuisin töihin? Vaihtaisi työpaikkaa tai alaa.. Jajuu, se on kyllä aika helppoa, vaikka muuta väittävät. Hoitoalallahan on huutava pula hoitajista..

..mutta palatakseni surulliseen aiheeseen, täälläkin on menetys kohdattu.
Ei tosin normaaliin keskenmenon tapaan, että tyhjennetään tai kaavitaan, mikä on aivan varmasti kamalaa ja kivuliasta, en vähättele yhtään, mutta mut ihan leikattiin yms.

Tässä tarinani:

Mulla oli ollut todella kovia vatsakipuja.. niitä oli sitte ollu jo viikko lauantaina 26.3, kun olin käyny valittamassa TK:ssa ja ambulanssillakin sinne kerran menny. Sieltä kuitattiin tilanne sanomalla, että kipukynnykseni on vaan todella pieni, kun se kohtu siellä kasvaa viikoilla 15 todella paljon..

Noh, siis lauantaina menin Mehiläiseen mistä sain lähetteen TYKSiin.. Kaikki oli vauvalla hyvin, siellä se hyppis ja vilkutti ultrassa, mutta mun kivut oli uskomattomat, ja järkyttävät!

Siellä naistenpolilla mulla sitte lähti melkein taju ja aloin oksentamaan, siitä mut kiidätettiin kirurgian päivystykseen.. Siellä pyörryin kaks kertaa ja oksentelin..
Pyörtymisten jälkeen mentiin taas ultraan ja laitettiin katetria ja otettiin testejä ymsyms., siellä oksensin sit verta ja sit lähdettiinki leikkaussaliin..

Olin vuotanut verta 5 litraa vatsaonteloon ja kohtuni vierestä löytyi ns. kohdunjäänne jossa vaavi oli sitte kasvanut.. Eli ns. tuplakohtu.. Taijotain.. Multa poistettiin se "ylimääräinen" kohtu ja toinen munasarja.. Hengenlähtö oli kuulemma lähellä, kun verenvuoto oli niin massiivinen.. Vaavi kuoli, kun se kohdunjäänne repes tai mikälie..

Enkeleillemme turvallista matkaa sielunperheiden luo

 

[tyttö666]

Itse olen viikolla 25+2 ja en ole tuntenut kahteen päivään sikiön liikkeitä enkä tänäänkään ole tuntenut. Ajattelin soittaa tänään neuvolaan ja kysyä sieltä jos voisin tulla käymään ja jos terveydenhoitaja kuuntelisi sydänäänet. Soitin aikaisemmin jo äitiyspoliklinikalle ja sieltä neuvottiin että pitää soittaa neuvolaan ja käydä siellä. Sunnuntaina minulla kyllä oli kova vatsakipu vasemmalla puolella koko päivän ja se vain koveni ja koveni iltaan mennessä. Kävin sitten sunnuntain illalla lääkärillä ja siellä sanottiin että minulla on virtsaputken tulehdus. Toivottovasti tämä ei nytten sitten ole mitään vakavaa. Minua vain pelottaa, että lapseni on kohtuunkuollut. :/ Onko kenelläkään ollut mitään vastaavaa ?

 

[Marina87]

Mietin että miksi ne ei ole kuunnellut sikiön sydänääniä??? Luulis että se olis ollu ihan selvä juttu.

Ja noihin aikaisempiin juttuihin niin meidän lapsi kuoli vasta synnytyksen jälkeen mutta ei siitä mitään lapsilisää saa. Vain ja ainoastaan äitiysloman sai pitää kun kerran sillä jo olin ja äitiyspakkauksen ku se kerran oli jo kotona.

 

[tyttö666]

Kävin neuvolassa ja sydänäänet kuuluivat :) Sikiö oli vain mennyt sellaiseen asentoon, etteivät liikkeet hyvin välttämättä tunnu.. Mutta hyvin sykki sydän :) Olin ilmeisesti vain vainoharhainen ja ehdin jo kuvitella kaikkea. Mutta onneksi sydänäänet kuuluivat :)

 

[Minsu]

Itse olen kokenut esikoiseni myöhäisen keskenmenon vain muutamaa päivää ennen rv22. Myös minun korviini kuulostaa pahalta, kun lapsestani puhutaan keskenmenneenä, sillä hänellä on hauta, jonne viemme kukkia, ja minä olen hänet ihan normaalisti synnyttänyt, vaikkakin kuolleena. Vuosien kuluessa olen kuitenkin ymmärtänyt, että muut ihmiset eivät vain oikein ymmärrä, tai eivät ajattele, että siinä vaiheessa synnytetään ihan oikeaa lasta. He eivät ymmärrä, että niillä viikoilla syntynyt on ihan oikea pieni vauva, jonka voi ottaa syliin, jota voi pitää hetken hyvänä. He eivät ymmärrä, että on vain muutamista viikoista tai jopa päivistä kiinni, olisiko lasta pystytty pelastamaan kohdun ulkopuolella tehohoidossa. 

Minä olen kokenut myöhäisen keskenmenon, eikä kukaan tullut kysymään, jaksanko minä. Teidät kotiutetaan nyt, lasku tulee perässä. Olisiko vielä pitänyt sanoa kiitos?

 

[kr1sse]

Tuota..vastaukseni eikä kokemukseni sinällään kuulu tälle palstalle mutta hyppään sekaan ny kuiteski. terve vaan kaikille! En ole käynyt näillä vauva palstoilla sitten synnytyksen jälkeen kuin muutaman kerran. Mun tarinani alkoi kun aloin odottamaan identtisiä kaksospoikia. Raskauteni oli tätä laatua missä riskit tiedettiin ja kerrottiin kyllä! Kävin ensimmäisen ultran jälkeen säännöllisesti Hyvinkään-sairaalassa kontrolliultrassa jossa aina mitattiin miten pojat ovat kasvaneet kun yhtenä riskinä on se että toinen vauva alkaa viemään toisen eväät. Jolloinka huima kasvuero toisi lisää murheita ja ongelmia. Mutta ei! Meilläpä meni kaikki niin hienosti että mittasivat vielä muutama kk ennen laskettua aikaa (25.3.11) kaksi kertaa peräkkäin aivan samat painoarvot pojille vaikka toisella olikin isompi reisi ja toisella pienenpi jne. Ylilääkäri mainitsi tuolloin ettei muistaisi ketään jolla olisi kaksoisraskaus sujunut näin hyvin. Olin huippukunnossa viimeseen asti. Verenpaineeni ei ole ikinä ollut niin hyvä. Mahaakaan ei oikein edes ollut. (Myöhemmin kun muut ovat nähneet lapseni niin kysyivät että missä vaiheessa olen edes odottanut.) :-) Päätin muuttaa synnytyssairaalaksi naistenklinikan ihan vaan varmuuden vuoksi, koska siellähän ne meidän huiput työskentelee!

Pe 11.3 normaali ultra naistenklinikalla. Kyselin et milloinka aletaan käynnistelemään koska hyvinkäällä oltiin sanottu että yliaikaiseksi ei mennä sit missään nimessä. Eih, ei meillä mikään kiire ole. Tulee kun tulee. Seuraavan viikon maanantaille sydänääni-aika. Kävin siellä. Kaikki ok! Mä olin lekurille perjantaina jo keronut etten tunnista liikkeitä molemmilta vauvoilta, mut hei! Kaikki on ok!

To 17.3 meni lapsivedet. Vedet olivat täysin limaista vihreää mömmöä. Naistenklinikalla vaan otettiin sydänääniä ja istuttiin ja odotettiin koska en tuntenut supistuksia. Sit kun siellä oltiin muutama tunti veivattu ja leikitty sydänääni-laitteiden kanssa halusivat viedä ultraukseen koska toisen pojan sydänääniä ei kunnolla löydy. Ultrassa lääkäri totesi toisen pojista menehtyneen ja toisella on heikot sydänäänet. Ei mitään hätää rouva!
tunnin odotettuani pääsin synnytyssaliin ja sieltä vauhdilla leikkaussaliin. Lopputuloksena sain kaksi pientä poikaa toinen painoi 2820g ja toinen enkelipoikani 2470g.
Kohtukuolemaksihan tätä sanotaan mutta ammattilaisten tukea en vielä tähän päivään asti ole saanut. Nimenomaan laskut perässä ja pahoittelut!

Voi ei..tulipas vuodatettua, enkä ole oikeasti katkera. Tottakai ikävöin toista rakastani ja muistelen aina kun tunsin molempien jalat potkimassa masuani. Muistan elävästi kuinka samannäköisiä poikani olivat. Muistan kaiken! Mitään syytä ei kohtukuolemalle löytynyt. Aluksi olin siitäkin katkera mutta toisaalta osaan nyt ajatella järkevämmin että onneksi sieltä ei löytynyt mitään! Voin vielä siis turvallisesti yrittää seuraavaa lasta joku päivä! :-)