Kirjoitellaanpas tämä stoori nyt tänne.
Eli, sunnuntaina 19.6. meni vedet klo 19 maissa, kuului pieni poks kun nousin ruokapöydästä, ja sitten alkoi lorisemaan ihan reippaasti. Ei voinut erehtyä! Hipsin vessaan nopeinta tahtia mitä pääsin, ja istuksin siellä sitten kun vettä vaan tuli. Vatsakin alkoi tyhjenemään siinä istuskellessa, ja aloin sitten pikkuhiljaa etsimän tavaroitani kasaan kun lorotuksilta ehdin. Mies meni suihkuun ja vähän stressaili, että onko jo kauhea kiire, mutta käski ottamaan rauhassa, kun ei vielä supistanut juurikaan. Koira pääsi lenkille, ja mä suihkuun, missä alkoi sitten vähän tuntumaan jo supistuksetkin. 20.30 aloin sitten kellottamaan suppareita, ne tuli jo siinä vaiheessa n. 4 min välein, ja nopeasti 3 min välein. Soitin vähän ennen 21 sairaalaan, ja sieltä sanottiin että voidaan alkaa lähtemään sinne. Vettä oli tullut niin paljon että tiesin, että homma alkaa mennä kipeäksi nopsaan, nin lähdettiin ajamaan, kun matkaa oli kuitenkin sen 45 min suunilleen. Naapuri nouti koiran vähän myöhemmin hoitoon.
Sairaalaan päästiin vähän ennen 10, ja kivut oli ihan hallussa vielä tässä kohtaa. Käyrille mentiin, ja sen jälkeen sisätutkimus. Olin 1,5cm auki, ja kaulaakin oli vielä sentti. Kätilö vähän oli sitä mieltä että josko pitäisi vielä kotonakin käydä kun ei sen enempää ollut tapahtunut. Noh, sanoin kuitenkin, että jospa me vaan mennään käppäilemään tai käymään jossain, kun mun supisteluhistoria oli vähän mitä oli. Tutkimuksen yhteydessä kätilö sitten vähän rajummin "rouhaisi" paikkoja, ja lähdettiin siitä vielä lähimmälle abc:lle etsimään hamppareita. Kätilön kanssa sovittiin treffit puoleen yöhön, ellei tule tarvetta jo aikaisemmin. Kun pääsin autoon sairaalan pihassa, alkoi kivuliaat supistukset. Onneksi nuo euton ovien sisäkahvat on tiukasti kiinni. Sain kuitenkin sitten popsittua sen hampurilaiseni, vaikka kipu oli aika viiltävää jo tässä kohtaa, ja päätettiin sitten mennä takaisin sairaalalle maleksimaan siihen ulos katoksen alle, tuli vettä aika paljon taivaalta. Jaksoin siinä kärvistellä kävellen puoli 12 asti, ja sitten oli pakko mennä takaisin.
Taas käyrille, mikä oli ehkä se huonoin asento ikinä kestää niitä kipuja. Auki olin tässä kohtaa sen 2cm. Sitten sain kaksi vaihtoehtoa, suihkuun tai kipupiikille, menin suihkuun, ja se auttoi aika hyvin vajaan tunnin ajan. Sen jälkeen kokeiltiin sitä kipupiikkiä, minkä jälkeen kätilö passitti makuuasentoon (jee). Piikki oli ihan lähes yhtä tyhjän kanssa, siinä sitten aina supistuksen aikaan nousin kontilleni vähän keinuttelemaan. Se jeesasi vähän. Sampo torkkui siinä minkä pystyi, ja haki mulle vettä välillä. Ehkä puoli kolmen aikaan pääsin sitten ihan saliin asti, kun aloin olla niin tuskainen. Siellä olin auki 3cm. Menin suihkuun vielä kokeilemaan josko auttaisi, mutta enää siitä ei ollut mitään hyötyä. Oksensin pian rajusti sen ansaitun hampurilaiseni ulos. Tässä kohtaa se harmitti =D
Sitten taas käyrille, ja pääsin käsiksi uuteen parhaaseen ystävääni ilokaasuun, kylläpä muuten alkoi helpottamaan! Sen kanssa pärjäsin erittäin hienosti, vetelin sitä reippaasti, ja pää meni riittävän sekaisin, kivut oli siedettävät, ja ajoittain täysin poissa. Supistuksia oli mulla siis jatkuvasti 1-2 min välein rajuina ja erittäin kipeinä siitä rouhinnasta lähtien.03.50 saan epiduraalin, ja vetelin itseni ihan kaasuihin ennen kun lääkäri sen piikin kanssa operoi, en tuntenut mitään. Epiduraali ei juurikaan toiminut, vei ehkä sen pahimman kärjen pois, muttei läheskään kaikkea. Kaasulla vedeltiin reippaasti. 05.39 sain toisen satsin puudutusta, ja siinä yhteydessä olin jo 6cm auki. Kaasulla taas eteenpäin, kivut tosin ei hellittänyt enää ihan samaan tahtiin.
Ei kuulemma mennyt enää kauaa, niin olin jo reunaa vaille täysin auki, ja sain alkaa ponnistamaan lasta alemmaksi. Se tuli aika luonnostaan, kroppa käski. Omasta mielestä pidin kyllä aika mekkalaa varmaan koko synnytyksen ajan, mutta mies sanoi etten kuulemma ihan hirveästi huudellut. Ensin ponnistin kyljellään, ja sitten kätilö käski pois kaasusta, ja puoli-istuvaan asentoon ponnistamaan ihan kunnolla. Epiduraalin vaikutus tässä kohtaa oli aika nolla, ja kaasukin häipyi päästä ikävän nopeasti, mutta kipu oli hyvin erilaista, tunsin selkeästi missä vauva meni, ja mihin suuntaan sitä piti työntää. Aika tuntui pitkältä, mutta ponnistusvaihe on ollut vain 14 min. Pään tullessa ulos asiasta tiesi varmaan puoli sairaalaa, koristi kovasti ja kirvelikin, mutta ei tarvinnut leikata. Napanuora oli kerrankaulan ympäri löysästi, sen höllättyään kätilö auttoi ponnistuksen mukana loppukropan ulos. Tuntui häijyltä, mutta kivut loppui kun seinään. Siinä sitten ihmeteltiin, että siinäkö se oli. Terve tyttö, 9 pistettä. Väristä lähti yksi piste. Ei se kauheasti karjunut, ihmetteli vaan silmät auki julmaa maailmaa =) Kinan peitossa aikalailla, mutta tukkaa näkyi sen verran, että hänet punapääksi tunnisti heti. Nenä vähän vinossa, ja mustelmaa päälaella. Painoa 3415g, pituutta 49cm, pipo 34,5cm. Viikkoja 38+5. kello näytti 06.59. Synnytyksen kesto: 11h37min, 1 vaihe 11h15min, 2 vaihe 14 min, 3 vaihe 8 min.
Jälkeiset tuli vähän painamalla, kaikki ehjänä ja ei huomautettavaa sielläkään puolella. Kolme tikkiä tuli pieneen nirhaumaan häpyhuulessa, muuten ei mitään vaurioita missään. Kannatti sis öljytä paikkoja!
Salissa harjoiteltiin vähän tissittelyä, ja kävin sitten pikasuihkussa, minkä jälkeen lähdettiin käppäilemään kohti osastoa. Jossain kohtaa taisi olla pientä evästä tarjolla salin puolella. Kovassa tokkurassa, mutta onnellisena osastolla, kuumetta vähän oli, ja sain särkyläkkeitä, mutta siitä sitten pikkuhiljaa opettelemaan elämää pienen kanssa. Istumaan pystyin ilman suurempia kipuja jo parin tunnin sisällä pakerruksesta, kaikki siis meni ihan mallikkaasti.
Sellaista meillä. Kotiuduttiin 1 pvä synnytyksestä, kun pyysin, kaikki menee helposti ja luonnollisesti vaikka on ensimmäinen, kätilö kävi tänään vielä kotikäynnillä katsomassa tilannetta, ei ilmeisesti huomautettavaa =) Näin se elämä muuttui yhdessä rysäyksessä.
Pitkä stoori tuli väännettyä, toivottavasti joku jaksaa lukea! =)