Kerrotko totuuden joulupukista?

N

Niittyleinikki_

Puuhakas puhuja
Maaliskuiset 2023
Oletko kertonut lapselle, että joulupukki tuo lahjat? Vai oletko kertonut, että joulupukkia ei ole olemassa?

Jos kerroit myöhemmin totuuden pukista, minkä ikäisille lapselle kerroit, vai saiko hän tietää muualta? Miten hän reagoi?

Muistatko itse omat reaktiosi ja tunteesi, jos uskoit pukkiin lapsena ja sait tietää ettei pukki tuokaan lahjoja?

Itselleni muistaakseni on sanottu ettei joulupukkia oikeasti ole. Äiti sanoi ettei halunnut valehdella minulle. Mietin, miten teen oman lapsen kanssa, ensimmäinen joulu vasta tulossa.
 
Mä "annan uskoa" joulupukkiin niin pitkään kun haluaa uskoa ja kerron sitten jos lapsi kysyy. Varmasti jossain vaiheessa lapsi alkaa kuulla kavereilta tai muilta isommilta lapsilta, ettei pukkia ole. Ehkä puolet minustakin haluaa vielä uskoa, että joulupukki on olemassa :No Evil Monkey:
 
Meillä 7v. on ollut se maaginen ikä, jolloin on kerrottu se totuus pukista ku "nyt oot jo niin iso ja osaat pitää salaisuuden pienemmiltä". Alunperin meidän ei pitänyt puhua pukista ollenkaan, mutta niin se vaan lipsui meidänkin elämään. 😂 Ei olla vielä päätetty kuopuksen suhteen miten menetellään.
 
Olen miettinyt tätä kovasti. 😅 Periaatteessa olen sitä mieltä, etten halua lapselle valehdella. Toisaalta joulupukissa on kyllä jotakin ihanaa lapsuuden taikaa... Ainoa mistä olen ihan varma, on se, että jos ja kun vähän isompi (+5 v?) lapsi joulupukkia jo alkaa kyseenalaistaa ja suoraan asiasta kysyy, niin silloin kerron totuuden, jos jo aikaisemmin ei ole ruvettu puhumaan "joulun sadusta" tai vastaavasta. Mulla on nuorempia pikkusisaruksia ja muistan, miten tosi kiusallista oli, kun nämä(kin) jo tiesivät pukin olevan satua, mutta äiti piti ihan väen vängällä pukkitarinaa yllä. Ja tyypit tyyliin kolmannella luokalla. 😂

Tavallaan koen, että haluaisin lapsen kiittävän lahjan oikeaa antajaa eikä joulupukkia, joten voisiko olla joku kompromissi, että pukki tuo jokaiselle lapselle yhden paketin ja muut on sitten avoimesti mummilta tai tädiltä tai iskältä.
 
Meillä puhuttu aina, että joulupukki on joulun satua, ja lahjat tulee niiden oikeilta antajilta. Minä itse tajusin joskus lapsena, kuka oli pukkina aattona ja jotenkin se koko homma lässähti siinä. Eräs sukulainen taas kertoi, kuinka hän oli pitkään uskonut joulupukkiin ja koulussa luokka oli nauranut kun hän ihan tosissaan puhui joulupukista.
Ollaan ihan tyytyväisiä valintaan. Lasten kanssa kuitenkin luetaan joulusatuja ja lapset tykkäävät pohtia, että miten asiat menisi, jos joulupukki olisi todellinen.
 
Varmaan vastaan totuuden sitten kun on sen ikäinen että kysyy. Lahjoista olen jo nyt 1,5-vuotiaalle höpötellyt että kelle niitä annetaan, ja hän on nähnyt mun niitä paketoivankin. Ei toki omia lahjojaan ole päässyt näkemään 😄 varmaan tulevina vuosinakin lisään hänelle tätä ymmärrystä, että kaikki lahjat ei ainakaan tule joulupukilta, vaan sukulaiset ja ystävät antavat niitä toisilleen.
 
Mä uskoin pitkään pukkiin. Jossain vaiheessa aloin ymmärtää että kaikki puitteissa ole totta mutta jossain on se oikea pukki. En oikein muista milloin olen lopulta luopunut siitä viimeisestäkin oikeasta pukista😅 mitään traumoja ei jäänyt siitä että ymmärsi jossain vaiheessa että se onkin satua. Eikä kukaan aikuinen mulle sitä tullut kertomaan ettei pukki ole totta. Omat lapset uskoo pukkiin ja kuulevat kyllä kavereilta juttua ettei pukkia ole. Ja ovat kysyneet että annammeko me ne lahjat. Uskovat myös hammaskeijuun. Esikoinen oli niin tohkeissaan keijusta kun ensimmäinen hammas irtosi että pakkohan sen keijun oli käydä vaikka meillä ei lapsena käynyt. Kun kerran kysyivät ja vastasin toden mukaisesti että minä ne kolikot laitan niin heillä tuli kauhea itku ja kiven kovaan uskovat keijuun. Joten en aio pukista kertoa saavat uskoa niin kauan kuin mielikuvitusta ja lapsuutta riittää. Saavat Sitten aikanaan hoksata niin kuin minäkin että se on joulun satua.
 
Puhutaan kyllä kaksi vuotiaalle että joulupukki tuo aattona lahjoja mutta on nähnyt kun paketoin lahjoja ja on viety lahjoja eikä ole kummastellut sitä☺️ on myös saanut yhden paketin avata kun tuli postista kauempaa asuvalta sukulaiselta ja näki paketin. Avattiin se jotta tiedän kiittää oikeasta lahjasta ♥️ aattona en muista kuitenkaan mikä paketti on keneltäkin ja vauhdilla kun taapero ne repii auki niin siinä ehdi tarkistella mikä on keneltäkin 🫣😇 sinänsä sama meidän lähipiirin lahjojen osalta mutta juurikin nämä muut haluaisin osata kiittää oikein eli tietyn lahjan antajaa juuri lahjastaan ☺️ siinä onkin äidillä aattona puuhaa kun listaan kuka antoi mitäkin arvuutellen pakettejen ulkoasusta 😇😅😂
 
Me annettiin esikoisen uskoa pukkiin, mutta niin että kun alkoi kyseenalaistaa, kerrottiin totuus. Kuopukselle on puhuttu siitä joulusatuna, mikä on siinäkin mielessä hyvä, että esikoinen ilmoitti kuopukselle, ettei pukkia ole. Omassa lapsuudessa oli kiva uskoa pukkiin, mutta sitten oli tylsä, kun aikuiset väittivät yhä pukin olevan totta kun aloin kysellä siitä. Olin aika iso, kun lakkasin uskomasta. Muistaakseni kolmannella tai neljännellä luokalla, kun opettaja sanoi jotain että ekaluokkalaiset uskoo vähän vielä pukkiinkin.
 
harsokukka sanoi:
Olen miettinyt tätä kovasti. 😅 Periaatteessa olen sitä mieltä, etten halua lapselle valehdella. Toisaalta joulupukissa on kyllä jotakin ihanaa lapsuuden taikaa... Ainoa mistä olen ihan varma, on se, että jos ja kun vähän isompi (+5 v?) lapsi joulupukkia jo alkaa kyseenalaistaa ja suoraan asiasta kysyy, niin silloin kerron totuuden, jos jo aikaisemmin ei ole ruvettu puhumaan "joulun sadusta" tai vastaavasta. Mulla on nuorempia pikkusisaruksia ja muistan, miten tosi kiusallista oli, kun nämä(kin) jo tiesivät pukin olevan satua, mutta äiti piti ihan väen vängällä pukkitarinaa yllä. Ja tyypit tyyliin kolmannella luokalla. 😂

Tavallaan koen, että haluaisin lapsen kiittävän lahjan oikeaa antajaa eikä joulupukkia, joten voisiko olla joku kompromissi, että pukki tuo jokaiselle lapselle yhden paketin ja muut on sitten avoimesti mummilta tai tädiltä tai iskältä.
Click to expand...
Juuri noin me ajattelimme tehdä 😊 , kun ystäviltä saimme ajatuksen, koska tuntuu vieraalta ajatukselta, että joulupukki toisi toisille lapsille enemmän lahjoja kuin toisille. Yksi lahja tulisi siten joulupukilta, jos ylipäänsä alamme puhua joulupukista. Olemme paljon keskustelleet asiasta puolison kanssa, kun en haluaisi riistää mitään kivaa joulupukkikokemusta lapsilta, mutta toisaalta 2v10kk ikäinen esikoinen ei ainakaan vielä ole lainkaan kiinnostunut pukista ja on nähnyt, että me toimme lahjapussin jne. Kuopus on vasta 7kk, joten ei ymmärrä asiaa. Saa nähdä miten lopulta teemme.
 
Lapsen elämässä ja mielikuvituksessa menevät sekaisin sadut ja todellisuus ja jonkun psykologin mukaan lapsen kannattaa antaa elää omassa mielikuvitusmaailmassaan. Jossain vaiheessa lapsi alkaa ymmärtämään että Nalle Puh ei ole totta ja kyseenalaistaa myös Joulupukin, hammaskeijun ym. Tällainen oivallus on myös tärkeä lapsen kehityksessä.
Meillä vielä uskotaan pukkiin, varmaan vielä yksi joulu menee läpi. Sitten saakin tehdä uudet traditiot jouluaatolle.
 
Meillä on kans vähän tommonen kompromissi ratkaisu. Pukki tuli ja toi lahjoja, mut osan lahjoista näki jo enne pukkia ja tiesi että ne on kummeilta ja sukulaisilta. Taapero myös teki ja anto ite lahjoja sekä näki kun minä tein lahjoja ja paketoin.
 
En olekaan miettinyt asiaa tarkemmin. Ollaan puhuttu Joulupukista, esikoinenkin vielä uskoo. Joulupukki tuo lahjoja kuusen alle, mutta myös muut antaa lahjoja. Saa nähdä kuinka kauan taika kestää.
 
Takaisin
Top