Oma "erolapseni" asuu meillä, mutta tapaa isäänsä usein, keskimäärin joka 3. päivä ja viettää säännöllisesti myös öitä isällään. Näin on ollut jo vuosia. Erosimme, kun lapsi oli vasta ihan vauva, ja silloin isä näki lasta jopa joka päivä, mutta lyhyen ajan kerrallaan. Siitä sitten tapaamiset pikkuhiljaa pitenivät (ja vähän harvenivat pitenemisen myötä). Lapsen isä asuu meiltä viiden kilometrin päässä, joten tapaamiset on helppo järjestää. Lapsi saa myös itse vaikuttaa tapaamisiin, eli jos tiettynä päivänä haluaa isälleen, hän saa mennä, vaikkei olisi sovittu "isäpäivä", jos isälle vain sopii. Välillä lapsi on myös halunnut jäädä yöksi spontaanisti, ja sekin on onnistunut, jos meillä vain ei ole ollut sovittua menoa seuraavaksi aamuksi.
Meillä ei ole ollut virallista tapaamissopimusta missään vaiheessa. Minulla on ollut vahva motivaatio edistää lapsen suhdetta isäänsä, ja isällä puolestaan on koko ajan ollut vahva tarve olla lapsensa kanssa, joten sen suhteen ei ole ollut ongelmia.