Lindeliini
Silmät suurina ihmettelijä
Kenelle tahtoisitte ilmoittaa ensimmäisen vauvan saapumisesta maailmaan?
Minä tahtoisin ilmoittaa omalle äidilleni. Olen itse syntynyt todella pahasti keskosena vaikean raskausmyrkytyksen vuoksi. Hätäsektio tehtiin jo viikolla 31. Oma äitini on siis ollut hengenvaarassa minut saadessaan, joten mielestäni vähintä, mitä voin tehdä, on ilmoittaa oman lapseni syntymästä ensimmäisenä juuri hänelle. Äiti on muutenkin minulle todella tärkeä. Isäni on toki myös, mutta hän kuulisi uutisen kyllä samalla, jos siitä kuulisi äitikin. :)
Minulla on enää kaksi viikkoa laskettuun aikaan. Olen viime aikoina pohtinut synnytystä päivittäin ja miettinyt sen kulkua kovasti. Tämä vauvan syntymästä ilmoittamisasia alkoi askarruttaa mieltäni kovasti. Pyysin mieheltäni, että jos minusta ei ole ilmoittajaksi, voisiko hän soittaa ensin äidilleni. Mies sanoi, että hänen mielestään on itsestään selvää, että hän soittaa ENSIN OMILLE VANHEMMILLEEN... Hän ei halua antaa asiassa periksi, koska hänestä minun äidilleni ilmoittaminen on minun sukulaisteni suosimista asiassa. Hän haluaa lisäksi ilmoittaa ensin itselleen tärkeimmille henkilöille.
Itse koen vahvasti niin, että mieheni pitäisi noudattaa toivomustani, koska minä sen lapsen synnytän. Mielestäni on hyvin julmaa häneltä, että koettuani painajaismaisia tuskia hän ei voi toteuttaa pyyntöäni. Asia surettaa minua suunnattomasti.
Anoppi ja appi eivät ole kohdelleet meitä vuosien varrella kovinkaan hyvin. Mies ei yleensä suostu sitä myöntämään, mutta toisinaan on mennyt niin överiksi, että mieskin on ollut sitä mieltä, että appivanhemmat ovat olleet ilkeitä. Välimme ovat nykyisin toimivat, mutta eivät kovin lämpimät. Sydämeni meinaa juuri sen vuoksi pakahtua kivusta, kun kuvittelen anoppini saavan tiedon pienokaiseni syntymästä ensimmäisenä. Haluaisin kerta kaikkiaan, että äitini ja isäni saisivat tiedon ensimmäisinä.
Pahimmissa kuvitelmissani anoppini soittaa äidilleni ja kertoo vauvan syntymästä. He ovat siis tuttuja keskenään, mutta eivät suoranaisia ystävättäriä, koska ovat hyvin erilaisia naisia. En suurin surminkaan tahtoisi anoppini pääsevän kertomaan äidilleni.
Aika pieni asia siis, mutta vaivaa minua kovasti.
Minä tahtoisin ilmoittaa omalle äidilleni. Olen itse syntynyt todella pahasti keskosena vaikean raskausmyrkytyksen vuoksi. Hätäsektio tehtiin jo viikolla 31. Oma äitini on siis ollut hengenvaarassa minut saadessaan, joten mielestäni vähintä, mitä voin tehdä, on ilmoittaa oman lapseni syntymästä ensimmäisenä juuri hänelle. Äiti on muutenkin minulle todella tärkeä. Isäni on toki myös, mutta hän kuulisi uutisen kyllä samalla, jos siitä kuulisi äitikin. :)
Minulla on enää kaksi viikkoa laskettuun aikaan. Olen viime aikoina pohtinut synnytystä päivittäin ja miettinyt sen kulkua kovasti. Tämä vauvan syntymästä ilmoittamisasia alkoi askarruttaa mieltäni kovasti. Pyysin mieheltäni, että jos minusta ei ole ilmoittajaksi, voisiko hän soittaa ensin äidilleni. Mies sanoi, että hänen mielestään on itsestään selvää, että hän soittaa ENSIN OMILLE VANHEMMILLEEN... Hän ei halua antaa asiassa periksi, koska hänestä minun äidilleni ilmoittaminen on minun sukulaisteni suosimista asiassa. Hän haluaa lisäksi ilmoittaa ensin itselleen tärkeimmille henkilöille.
Itse koen vahvasti niin, että mieheni pitäisi noudattaa toivomustani, koska minä sen lapsen synnytän. Mielestäni on hyvin julmaa häneltä, että koettuani painajaismaisia tuskia hän ei voi toteuttaa pyyntöäni. Asia surettaa minua suunnattomasti.
Anoppi ja appi eivät ole kohdelleet meitä vuosien varrella kovinkaan hyvin. Mies ei yleensä suostu sitä myöntämään, mutta toisinaan on mennyt niin överiksi, että mieskin on ollut sitä mieltä, että appivanhemmat ovat olleet ilkeitä. Välimme ovat nykyisin toimivat, mutta eivät kovin lämpimät. Sydämeni meinaa juuri sen vuoksi pakahtua kivusta, kun kuvittelen anoppini saavan tiedon pienokaiseni syntymästä ensimmäisenä. Haluaisin kerta kaikkiaan, että äitini ja isäni saisivat tiedon ensimmäisinä.
Pahimmissa kuvitelmissani anoppini soittaa äidilleni ja kertoo vauvan syntymästä. He ovat siis tuttuja keskenään, mutta eivät suoranaisia ystävättäriä, koska ovat hyvin erilaisia naisia. En suurin surminkaan tahtoisi anoppini pääsevän kertomaan äidilleni.
Aika pieni asia siis, mutta vaivaa minua kovasti.