Kaverin vahinkoraskaus ahdistaa

Olemme miehen kanssa toivottu lasta jo pitkään, ja yrittämällä yritetty kohta vuosi. Olin kahvilla kaverin kanssa, ja hän pelkäsi olevansa raskaana. Kysyi vielä, että voisinko lähteä mukaan aborttiin, tueksi, jos tarvitsee. Vastasin tietysti, että kyllä. Totta kai lähden ystävän tueksi.
Mutta voi taivas kyllä suututtaa ja harmittaa ja ahdistaa... Olen ihan hirveän vihainen ystävälleni. Kuinka hän kehtaa tulla raskaaksi vahingossa, kun minä en siinä onnistu niin millään!!?! Ahdistaa.

Miksi elämä on niin epäreilua?

 

vau, sä oot tosi urhee, ja hyvä ystävä!

mä oon miettiny samaa, että miks toiset vaan tulee vahingossa raskaaks ja tekee abortin ja toiset haluis vauvan eikä saa..se on niin väärin. voispa ne toisten "ylimääräset" jotenkin siirtää halukkaille..

 

Itse en oikein tiedä, mitä sanoa, kun kuulun näihin, jotka ovat tulleet vahingossa raskaaksi (e-pillerit pettivät)....

Ainoa mitä osaan sanoa niin itseäkin kyllä suuresti harmittaa sellaisten ihmisten puolesta, jotka eivät tule raskaaksi, vaikka haluaisivat ja yrittävätkin kovasti... :( Ja minuakin kyllä vituttaisi näin suoraan sanottuna, jos olisin samassa tilanteessa.. :/

 

Kaverisi raskaus on jutun perusteella täysi vahinko, joten asiasta on turha olla hänelle vihainen. Ei hän ole tehnyt sitä kiusaksi sinulle, eikä siinä ole kehtaamisen kanssa mitään tekemistä. Mitä tuohon aborttiin tulee, olisin itse luultavasti sanonut kaverille, etten valitettavasti ole oikea henkilö tulemaan mukaan. Ja mikäli hän olisi ihmetellyt, olisin vielä kertonut (uudestaan) oman tilanteeni. Mikäli kaveri ei vieläkään ymmärrä, on hän hetkellisesti täysi idiootti. Hän tajuaa varmaan myöhemmin asian sinunkin kannalta.

Itse olen raskaana täysin tarkotuksen mukaisesti ja sen ajan kun mieheni kanssa myös yrittämällä yritimme, kuulin milloin mitäkin juttuja. Oli sattunut vahinkoja, toiset sanoivat etteivät voi sietää lapsia, toiset kertoivat laittaneensa ns. piuhat kiinni + yms.
Useammat parit kuitenkin yrittävät keskimäärin vuoden verran ennen kun onnistuu. Omalla kohdallani kului myös tämä kyseinen vuosi.

Nyt vaan vähemmän stressiä ja muuta mietittävää niin kyllä tärppää. Toiset ovat saaneet kauan toivomansa pienokaisen alun lomareissulla, toiset kesken kaiken ison asuntoremontin. Meillä päätettiin jo, että pyydämme päästä lapsettomuushoitoihin. Tämän päätösen jälkeen aloimme harrastaa seksiä vaan seksin ilosta, ei sen takia, että "on pakko, nyt ovuloin". Tämän jälkeen meni 1 ½ kk ja tärppäsi. Ikinä emme sinne lapsettomuuspuolelle ottaneet yhteyttä.

Nyt vaan rentoudut tämän asian tiimoilta, vaikka se niin klisee onkin, se toimii. Keksikää jokin uusi harrastus tai jokin, mihin voisit/ voisitte keskittyä ja ennen kun huomaattekaan, olet jo raskaana.