Kauanko odotit supistusten kanssa kotona ennen kuin lähdit?

P

Pikka

Oman äänensä löytänyt
Eli te joilla synnytys alkanut supistuksilla, kauanko odotitte ennen kuin lähditte sairaalaan? Ehdittekö ajoissa, menikö viime tinkaan tm. ja jotka halusitte epiduraalin, ehdittekö saada? Nyt rv 39+2 ja jostain syystä olen alkanut pelkäämään etten älyä lähteä ajoissa, epiduraaliakin kun hingun.
Ja vielä, voiko saada sekä sen että petidiinin?
 
Supparit oli olleet tosi kipeitä vasta muutaman tunnin siinä kohtaa kun kuopusta lähdettiin synnyttämään. Ehdin saada epiduraalin, oltiin naikkarilla jotain puoli kuusi ja kuopus syntyi kymmenen maissa. Mä olin kyllä jo edellisenä aamuna käymässä siellä, silloin oli samalla tavalla supparit kipeitä mutta nepä laantuivat perille päästyä, enkä ollut kuin sentin auki. Tän vuoksi en sit seuraavana aamuna kovin äkkiä halunnut mennä. Mä sanoisin että lähde siinä kohtaa kun et enää kestä niitä suppareita. Sillon on edes jotain senttejä auki, yleensä voi mennä siitäkin vielä pitkään ensisynnyttäjällä. Tietty on niitä jotka syöksysynnyttää ekansakin, mutta sitä ei voi ennakoida oikein mitenkään.

Kaksoset käynnistettiin ja esikoinen päästi lapsivedet ulos joten muita lähtöjä ei oo tarttenut ihmetellä.

Mulle laitettiin petidiiniä ja myöhemmin vielä epiduraali silloin kun esikoista synnytin... En sit tiedä onko käytännössä jotain muuttunut, tää tapahtui Kättärillä vuonna -93.
 
Mä olen ollut 3 pojan kanssa joka kerta 3 tuntia kotona ja sit on lähdetty sairaalaan. Synnytysten kestot on olleet 11h30min, 11h ja vika oli 4h. Joka kerta on alkanut synnytys samalla tavalla, reippailla supistuksilla ja se 3h on ollut selvästi semmonen aika, että sit on ollut pakko lähteä saamaan kivun lievitystä. Nyt siis odotan neljättä ja luulen, että jos samalla kaavalla taas mennään niin vähän aikaisemmin lähdetään tällä kertaa.

Epiduraalin ehdin saada kahden ekan kanssa, mutta 3. oli luomu ja täytyy kyllä rehellisyyden nimissä sanoa, etten sitä haluais enää kokea. Ei oikein kroppa ehtinyt koko toimitukseen mukaan kun oli niin railakasta menoa. Kuopus on syntynyt 1.1. aamulla eikä meillä ollut silloin autoa. Taxia ei saatu, mutta lopulta silloinen anoppini onneks pääsi auton rattiin. Aika viime tippaan meni siis ja ehdin jo jännittämään, syntyykö poika kotiin tai tien varrelle... Th sanoi jo odotusaikana, ettei kannata ehkä sitä kolmea tuntia kotona odotella, mutta enpä uskonut... tällä kertaa taatusti uskon!!! [:D]

Tsemppiä koitokseen!
 
Nytpä pääsen ite vastaamaan omaan kysymykseeni. [:D] Kivuliaat supistukset alko klo 4:40, silloin 10 min välein. 7:20 tuli 5 min välein ja sairaalassa oltiin kymmeneltä. Epiduraalin ehdin saada ja muksu sylissä 15:30.
 
Esikoisen kanssa ensimmäiset raskauden aikaiset kivuliaat supistukset alkoivat illalla klo 20.30 ja seuraavana aamuna n. klo 9.00 lähdettiin sairaalaan. Noi supistukset ei yön aikana olleet kovin kipeitä, lähinnä lieviä menkkakipuja muistuttivat. Aamulla sitten alkoi jo vähän tuntumaankin, mutta ei ne silti vielä mitään tosi kipeitä olleet. Sairaalaan saapuessani oli 4cm auki. Poika syntyi klo 14 jälkeen iltapäivällä. 
 
Mulla suht nopea synnytys kun kuitenkin esikoinen kyseessä.. Eli supistukset alkoi klo 23, heti 3 min välein ja ainakin minuutin kerrallaan (eli kai ne olis sisälle ottaneet, jos ois viitsinyt lähteä, mutta ku tuntu, että kotona on kivempi ku sairaalassa...) Puoli 4 maissa sitten aamuyöstä sitten lähdettiin synnärille, ja olin yli 4 cm auki. 2,5h myöhemmin oli 40min ponnistuksen jälkeen poika sylissä, eli yhteensä alle 6,5h.
Kuulemma mahdollisen seuraavan kanssa ei kande ihan niin kauaa odotella, tosin nyt sen tietää, että koska se lapsi meinaa syntyä, ekan kanssa ei oikein näitä asioita tiiä..Soitin nimittäin synnärille yöllä 2 aikaa, sanoivat, että kyllä äiti tietää, kun on aika (ja suht töykeään äänensävyyn) johon minähän sitten totesin, että no kun en itse tiiä, ni soitanko omalleni?!?!
Nii ja luomuna synnytin, ei ollu yhtään paha siihen asti, kunnes tikkasivat, kun poika otettiin imukupilla ulos, ja jouduttiin "vähän" availemaan paikkoja.. Tikkaus siis sattui eniten!
 
Esikoisen kanssa oltiin kotosalla 7h. Olo ei ollu sietämätön sillonkaan, mut matka autossa paikoillaan pelotti siinä vaiheessa. Supparit oli koko ajan ollu säännöllisiä. Olin 3cm auki saapuessamme, joten en usko et kovin monilla epiduraalin saanti jää kiinni liian myöhäsestä lähdöstä. Tokan kaa oltiin n. 3h supistusten alusta sairaalassa ku väli oli enää1-2minuuttia ja supparit kipeitä. Auki olin 3cm. Ymmärtääkseni voisit saada vielä melko loppuvaiheessa spinaalin, mikä on tehokkaampi ja nopeampi kuin epiduraali.
 
Mulla tuli semmosia supistuksia eka etten ees tajunnu et ne on supistuksia mut sit ku ne alko kunnolla ni sit tiesin ja kolme ja puoli tuntia niitten kaa olin kotona, väli muuttu 10 minuutista viiteen ja voimistuvat vaan koko ajan. Sairaalaan päästiin niin niitä tuli parhaimmillaan kolmen minuutin välein ja oli tosi kivuliaita. Auki olinki jo 5 senttiä et olivat tehneet tehtävänsä :)
 
Mulla kakkosen kanssa en ollu varma oliko tullu tilkka lapsivettä vai oliko karannu virtsa.  Supistuksia ehti tulla pari tuntia ennen kuin sanoin miehelle että vois varmuuden vuoksi hakea lapsenvahdin esikoiselle, ei oo kiire.  Siitä puoltoista tuntia niin lähettiin sairaalaan ja sairaalaan saapumisesta kaksi tuntia niin lapsi oli maailmassa.  Epiduraalia pyysin mutta en saanu ilmeisesti siksi että olin sairaalaan tullessa 6cm jo auki.  Spinaalin sain hetki ennen tytön syntymää ja ei ehtiny vaikuttaa tai ei vaikuttanu myöskään jälkikäteen.  Ei sinällään haitannu kun oli niin nopea synnytys :)

Niin joo, en kellottanu supistuksia missään vaiheessa, olin niin vainoharhanen että loppuvat heti jos ryhdyn kellon kanssa leikkimään X)
 
mä olin kotona sellaset 8 tuntii ja supistukset oli 3 min välein ennen synnärille lähtö mutta meillä oli sitte viellä kahen tunnin ajomatka synnärille että sen aikana kerkes tapahtuu aika paljon nimittäin synnärille saavuttua supistukset oli jo minuutinvälein et ei mitää lepoo niitten välis... synnäriin päästyä kesti viel se 4 tuntii ku poika oli sylis.. :)
 
Meillä on sairaalaan noin 120 km matkaa.

Ensimmäisen kanssa supistukset alkoivat pe-la yönä. Välillä tiheesti ja välillä parin tunnin taukoa. Sunnuntaina oli jo paljon säännöllisempää. Neuvolassa sanottiin että soita laitokselle ennen kuin lähdet. No minä soittelin, monta kertaa ja aina sama vastaus, ei kannata vielä tulla. Kun sitten viimein lähdettiin koittamaan onnea maanantai iltana. Sairaalalle päästyä olin jo ihan valmis synnyttämään. Eli matkalle tai kotiin olisi syntynyt jos olisin vielä odottanu.

Nyt jännittää toisen kanssa, koska pitää lähteä...
 
Minä odotin tunnin.

Supparit alko su-iltana n. klo 22:30 heti kahden minuutin välein ja kesti minuutin kerrallaan. Tiesin että olin ollut jo kuukauden sentin auki, niin meinasi tulla hätä. Tunnin pystyin olemaan kotosalla sekä kipujen että sen takia etten tiennyt oliko tuommoinen supistelu normaalia - kun päästiin sairaalaan olin "vau!" 2 cm auki ja sitte homma tyssäsi moneksi tunniksi. Kalvojen puhkaisun jälkeen synnytys eteni vähän paremmin ja epiduraalin saatuani pystyin rentoutumaan. Poika syntyi seuraavana aamuna 07 jälkeen. No jos mahdollisella ensi kerralla on noin raju lähtö, niin on ainakin syytä epäillä että on kakkaa lapsivedessä :)
 
Moi!
Kiva lukea kaikkien vastauksia, itteäni jännitti hirveesti ku lähdin poikaani synnyttämään..
Eli, oli lauantai ilta ja olin siivoillut ja saunonut.. Sauna oli klo 18 jolloin mulla oli tullut 20-30 min välein kipeä supistus..
Saunan jälkeen mua supisteli 15-20 min välein.. Tunniksi helpotti, ajattelin käydä nukkumaan..
Sitten taas koveni ja tuli 10 min välein, soitin klo 1.00 aikoihin sairaalaan, että kannattaako tänään tulla..
No, sitten taas yritin nukkua, koska mulle sanottiin "oot niin kauan, kunnes et enää pysty olemaan..", no sitten mulla tuli muutama kipeä supistus yöllä ja sit niitä tuli jo 5 min välein ja sitten soitin kyytiä..
Autossa jännitys kai teki ne kipeämmiksi, koska mun jalatkin alkoi täristä ku aina kivusta jännitin alavartaloa..
Sitten kun pääsin sisään, niin heti ovella tuli tosi kipeä supistus ja nojailin vastaanotossa oveen..
En kuitenkaan ollut edes yhtään auki ja kysyin, että joudunko lähteä kotiin.. En joutunut, koska supistukset tulivat 5-10 min välein, muttei olleet kyllä yhtään niin kipeitä ku myöhemmin..

No, eli sunnuntaina aamulla olin synnärillä jo ja poika synty sitten tasan klo. 8.00 aamulla maanantaina. Mun synnytys jumitti sen takia, koska poika oli kasvot väärässä asennossa, melkein jouduin sektioonkin, kunnes poika tajus kääntää ittensä ja synnytys tapahtui alhaalta.
Mietin pitkään, että tuliko lähdettyä liian aikaisin? Mutta mulle sanoi kätilö, että en ois voinu nukkua ilman kivunlievitystä ja jos oisin vasta maanantaina aamuyöstä tullut, niin en ois varmaan jaksanut edes synnyttää. Ja sit toisaalta se, kun poika oli kasvot väärässä asennossa oli riski, joten olen ihan onnellinen, että olin ajoissa..

Ainiin ja mulle jouduttiin antamaan tipassa supistuksia vauhdittavaa ja epiduraalia sain kyllä, petidin-piikinkin sain heti synnärille mentyäni, jotta saisin nukuttua. Ensin vastustelin sitä, koska ajattelin vauvan tulevan siitä jotenkin tokkuraan, mutta kätilö hienosti puhui mut ympäri ja piikin jälkeen nukuinkin sikeästi jonkun 2-3 h, kunnes supistukset taas tulivat kipeämpinä.

Limatulppa ja vedet mulla menivät vasta laitoksella, limatulppaakin kätilö ronkki vähän kovakouraisesti, jotta oikeasti se synnytys kunnolla alkaisi..

Synnytyksen kesto 14 h, yhteensä epäsäännöllisiä supistuksia tuli joku 32 tuntia muistaakseni :DD Ponnistusvaihe oli 10 vai 15 min muistaakseni ja kaksi tikkiä siitä tuli.

 

Mä odottelin ekasta kivuliaasta supistuksesta kotona 18 tuntia (+matkantekoon meni tunti eli 19 tuntia). Silti meni vielä 21 tuntia synnärillä ennen kuin tyttö syntyi maailmaan. :)

Jännällä ootellaan mitä seuraava tuokaan tullessaan :)

 
Mulla alko säännölliset supistukset illalla klo 20-21. Koko yön valvoin, kun uni ei tullu. Viideltä aamulla kirjauduttiin sairaalaan, kun tuumin että tarpeeksi kauan aikaa on kulunut ja olo oli vielä hyvä (pelkäsin, että jos meneekin huonoksi niin on tosi kurjaa tehä automatka (noin 30km, taittui kyllä yöllä melko nopeasti)). Eli mitäs tuosta nyt tulee... noin 8-9h siihen kun päästiin sairaalaan.
Ei ois kyllä mitään kiirettä ollu, olin vasta 1-2cm auki ja 1. vaihe kesti 24h.:P Ehdin ihan hyvin saaha epin ja vielä täydennysannoksenkin (alun menin luomuna, mutta luovutin suosiolla, ettei voimat hupenis suotta siihen avautumisvaiheeseen).
 
Esikoiselta kalvot puhkesi ja vesi alkoi tihkumaan 0.30 ja soitin sairaalaan, meiltä sinne 80km matkaa. Ohjeeksi annettiin, että jos ei supista tai muuten kärsit olla kotona, niin ole, mutta aamulla viimeistään synnärille. Yö meni multa valvoessa ja aamulla lähdettiin ajamaan 6.45. Perillä oltiin vaille kahdeksan ja auki olin kuulemma vasta pari senttiä, joka tosin myöhemmin paljastui, että saattoi olla enemmänkin, kun oli niin kimmoisaa kudosta tuo kohdunsuu. Luomukeinoilla kivunlievitystä ja vasta pahimpaan kipuun kyselin epiduraalia, mutta olin jo 8-9cm auki, joten jäi saamatta. Luomun lisäksi siis vain ilokaasua ja kohdunsuun puudute. Tyttönen oli maailmassa 13.28. Nyt toista odotan ja katsotaan, kauanko tätä muksua "pusketaan pihalle". Toivottavasti menisi yhtä hyvin kuin ensimmäinenkin synnytys. :)
 
Mulla alkoi supistukset klo 00.15 yöllä. Olivat tosi epäsäännöllisiä, mutta lopulta n. 3h säännöllisten supistusten jälkeen lähdettiin sairaalaan klo 16.30 kun ei enää kotikonsteilla selvinnyt. Olin silti vasta 3cm auki ja ehdin hyvin saada epiduraalin.
 
Tekstini on hyvin pitkä, mutta ensisynnytystarinana hyvinkin huvittava :).

Itse istuin vielä 19 aikaan kaverilla kahvilla ja mutustelin tyytyväisenä pullapitkoa. Taisin vielä siinä sanoa, että ottaapa välillä kipeästi tuolta mahasta. Tässä vaiheessa näitä kipuja tuli 1-3 tunnin sisällä. Kotona laitoin saunan lämpimäksi ja odottelin, että mieheni tulee ylitöistä kotiin ja alottaisi kesäloman. Siinä saunassa istuskellessa sanoin jo isännälle, että ottaapa kipeästi. Toinen sitten alkoi puhumaan, että tuleeko yöllä lähtö (LA olisi ollut viikon päästä, mutta koko raskausaikana naurettiin, että minäpä ajotan tämän synnytyksen toisen loman alkuun :D) ja itse koko ajan sanoin, että höpöhöpö. Saunasta tullessani katselin näiden kipujen välillä kelloa ja huomasin, että n. 10 minuuttia oli väli.

Ihan pienen hetken päästä olin jo aika kipeä ja supistusten aikana ei huvittanut enää hymyillä, saatikaan puhua. Sairaalaan soitin 22.15, mieheni pakotuksesta ja vastaus oli odotettu : kyseli onko ensimmäinen lapsi ja kauan supistuksen kestävät (en todellakaan kellottanut, mutta veikkasin jotain 10-15 sekuntia) ja mikä on supistusten väli. Siinä vaiheessa niitä tuli 5 min. molemmin puolin. Kehotti olemaan kotona niin pitkään kun mahdollista, mutta niinhän ne varmaan yleensäkin kehottaa.

15 min. tuosta soitosta (istuin siis vielä kylpytakki päällä sohvalla) mieheni melkeinpä pakotti lähtemään sairaalaan. Sanoin vielä, että ei mennä vielä, kun laskuttavat tästäkin päivästä :D.  Onneksi ei automatka ole kuin reilu puoli tuntia, sillä sen aikana minua ei enää kiinnostanut paljonko he tästä ensimmäisestä päivästä laskuttaisivat. Sairaalassa selvisi, että olen 4 senttiä auki ja kätilö ohjasi suoraan synnytyssaliin. Vasta siinä vaiheessa tajusin, että täältä ei enää kotiin lähdetä ison mahan kanssa.

Tyttö syntyi 1.55 seuraavana yönä. Siis 6 tuntia myöhemmin, kun olin sitä pullapitkoa tyytyväisenä mussuttanut, täysin tietämättömänä seuraavan yön tapahtumista.

Sairaalan papereihin on merkattu säännölliset supistukset alkavan 20.30, sairaalaan minut on kirjattu sisään 23.25 ja tosiaan tyttö syntyi 1.55.

Näin jälkiviisaana kehotankin kaikkia pakkaamaan edes jonkinmoisen sairaalalaukun valmiiksi, itse en ollut näin tehnyt ja kätilökin ihmetteli, että onpas teillä vähän tavaraa :D. Edes sen hammasharjan, -tahnan, hiusharjan, puhelimen ja laturin metsästäminen ei ollut mukavaa siinä vaiheessa.
 
Janinet: Uskomaton tarina :) ja hauska!

Itse tänään ensi kertaa oikeasti tajusin, että synnytän alkuvuodesta, viikkoja tänään 19+0. Siispä lueskelen näitä synnytystekstejä mielenkiinnolla! Olen vähän huithapeliluonne tavaroiden suhteen, hyvä neuvo siis tuo ajoissa pakkaaminen! Suunnitelmissa myös pitää viimeiset pianotunnit oppilaille vajaa 3 viikkoa ennen LA:ta, jos kaikki vaikuttaa menevän ajallansa. Ois kyllä hupaisaa joutua sanomaan pikkuoppilaalle, että jätetääs tää soittotunti myöhemmälle kevääseen, kun ope lähtee nyt synnyttämään... :) Todella epätodennäköistä tietenkin, että just sillon alkais. 
 
Takaisin
Top