Kasvatusasiaa

[Miimi]

Tänne olis kiva kerätä juttuja ja mietteitä itselle tärkeistä kasvatusasioista ja myöskin sitten myöhemmin niitä asioita mitkä askarruttavat. Olis myös kiva kuulla meneekö muilla mummujen ja kavereiden kanssa asiat kasvatuksessa yksiin vai tuleeko riideltyjä asioista.

Mä olin itse aika ehdoton esikoisen kanssa tietyistä asioista ja nyt tuntuu, että Aleksin kanssa tulee tehtyä asioita paljon rennommin. Mutta muutamia asioita on mistä pyrin olemaan tinkimättä:
Makean syönti: meillä ei oo esikoisellakaan karkkipäivää, mutta meillä on aina saanut jotain "herkkua" kahviaikana eli silloin kun me aikuisetkin saadaan. Oikeastaan tää oli asia missä mulla ja mun äidillä meni sukset aluks ristiin, kun he aloittivat tän. Itse olisin ollut antamatta makeaa. Mutta näin jälkeenpäin tää on ollut hyvä juttu ja joutunut sen äidillekin myöntämään :). Meillä ei nimittäin esikoinen (3,5-vuotias) vieläkään tykkää karkista eikä ole muutenkaan perso makealla. Kahviaikana saa muutaman muumikeksin ja on siihen tyytyväinen eikä kinu lisää.
Ulkoilu: Mä pyrin ulkoilemaan lasten kanssa joka päivä. Kuitenkaan en hampaat irvessä pahalla kelillä. Mutta kesäisinkin me monesti syödään ulkona ja touhutaan pihahommia ym. Toivottavasti tää saa näistä pojista sitten vähän enemmän arkiliikkujia kuin äitinsä on :).
Paljon syliä ja halia: Mä oon ehdottomasti suurien tunteiden näyttäjä ja haluan, että pojat voivat tulla aina syliin kun siltä tuntuu. Suukottelen ja halailen ja juttelen joka päivä paljon ja yritän olla läsnä. Toisaalta myös rajat pitää olla. Meillä ei kotona näytetty kovinkaan paljon tunteita ja siksi varmaan hukutan nää pojat haleihin.
Pölhöily! Mä haluan olla myös "lapsi" ja tehdä kuperkeikkoja ja kärrynpyöriä lasten kanssa. Meillä mies on enemmän käytännön ihminen, joten mulle jää sitten leikkiminen ja pölhöily lasten kanssa.
Meillä on pääsääntöisesti mennyt mun äidin kanssa ihan yksiin nää kasvatusasiat. Miehen kanssa ollaan jostain asioista eri mieltä. Mies on enemmän kovemman kurin puolella. Itse yritän olla vähän pehmeempi.Mummulle ja papalle sallin kyllä paljon asioita, mitkä meillä kotona on kiellettyjä :). Yhden läheisen perhetutun kanssa meillä on ihan erikäsitys kasvatuksesta. Heillä on puolivuotias saanut jo kaikkea mahdollista syödä. On mennyt maistiaiset pizzasta, kebabista, limusta ym. Heillä myös on sallittua, että esiteinit (12-vuotias) saa jo nauttia alkoholia kotona (eikä niin vähän). Tähän asti ollaan oikeesti jopa vältety kasvatuskeskustelua, koska ollaan niin kaukana toisistamme näissä asioissa.
Mutta laittakaapa tänne omia mietteitä.

 

[Bellatrix]

Me ollaan miehen kanssa puhuttu nyt viimeaikoina aika paljon kasvatuksesta ja säännöistä mitä tulee olemaan tulevaisuudessa. Mä tiedän jo nyt olevani äitini kanssa aika eri linjoilla ja ihan varmasti sanomistakin tulee jossain vaiheessa..

Karkkipäivä asiaa ei olla vielä ratkaistu. Me ollaan miehen kanssa tosi kovia möyssämään karkkia, pullaa ym. epäterveellistä että sitten on pakko tehdä omaankin karkki elämään jonkinlainen muutos, jos sitä lapseltakin odotetaan. En mä silti hirveen "arjalaista" linjaa meinaa karkki asiassa ottaa mutta joku tolkku pitää olla kumminkin ! Se ollaan jo päätetty että sokeria vältellään kuitenkin pikkuisen ruokavaliossa mahdollisimman pitkään.

Eläinten käsittely ja niiden kunnioitus on mulle tärkeä asia. Meillä on tällä hetkelle perheessä 3 koiraa ja 2 kissaa joita pitää lapsenkin kohdella asiallisesti.  Meillä on koirilla oma huone, johon he voi tarvittaessa vetäytyä ja ajattelinkin vauvelille opettaa että hänellä ei ole sinne mitään asiaa niinkuin ei elukoillakaan ole hänen huoneeseensa. Kaikille taataan näin oma tila ja rauha. Mä uskon silti että kun lapsi kasvaa eläinten keskellä niin niitten oikeanlainen käsittely on helppo oppia.

Meillä kävi muuten kylässä jokin aika sitten tuttava pariskunta ja heidän hiukan alle 2v. poikansa. Poika oli aika kerkeeväistä sorttia ja vanhemmat vaikutti jotenkin hirmu väsyneiltä eikä heillä tuntunut olevan oikeen mitään selkeetä linjaakaan että mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Poika olisi mm rikkonut meidän vauvan lelut, jos mä en oli asiaan puuttunut. Paiski kaikki tavarat pitkin lattioita niin kovalla voimalla että mä katsoin parhaaksi kerätä oman jälkikasvuni ylös leikki matoltaan. Miehen kanssa tuumattiin vieraitten lähdettyä että onneksi laitettiin remontin yhteydessä se kaikkein kovin laminaatti niin ei jääny jälkiä :) Lisäksi poika murusteli pullat ja keksit lattioille pitkin meidän kämppää ( siis ihan tahallaan. kulki pitkin olohuonetta ja heitteli pullan palasia ympäriinsä..)eikä vanhemmatkaan siihen mun mielestä kovinkaan tomerasti puuttuneet. Kaikki toimii tietysti tavallaan mutta mä en omasta lapsestani halua ainakaan samanlaista kasvattaa. Mua ei nyt ne pullan murut niin älyttömästi häirinnyt, ne on helppo siivota mutta tuli mieleen että jos lapsi on ihan joka paikassa samanlainen on vanhemmilla varmasti aika raskasta.

 

[Bellatrix]

Me ollaan miehen kanssa puhuttu nyt viimeaikoina aika paljon kasvatuksesta ja säännöistä mitä tulee olemaan tulevaisuudessa. Mä tiedän jo nyt olevani äitini kanssa aika eri linjoilla ja ihan varmasti sanomistakin tulee jossain vaiheessa..

Karkkipäivä asiaa ei olla vielä ratkaistu. Me ollaan miehen kanssa tosi kovia möyssämään karkkia, pullaa ym. epäterveellistä että sitten on pakko tehdä omaankin karkki elämään jonkinlainen muutos, jos sitä lapseltakin odotetaan. En mä silti hirveen "arjalaista" linjaa meinaa karkki asiassa ottaa mutta joku tolkku pitää olla kumminkin ! Se ollaan jo päätetty että sokeria vältellään kuitenkin pikkuisen ruokavaliossa mahdollisimman pitkään.

Eläinten käsittely ja niiden kunnioitus on mulle tärkeä asia. Meillä on tällä hetkelle perheessä 3 koiraa ja 2 kissaa joita pitää lapsenkin kohdella asiallisesti.  Meillä on koirilla oma huone, johon he voi tarvittaessa vetäytyä ja ajattelinkin vauvelille opettaa että hänellä ei ole sinne mitään asiaa niinkuin ei elukoillakaan ole hänen huoneeseensa. Kaikille taataan näin oma tila ja rauha. Mä uskon silti että kun lapsi kasvaa eläinten keskellä niin niitten oikeanlainen käsittely on helppo oppia.

Meillä kävi muuten kylässä jokin aika sitten tuttava pariskunta ja heidän hiukan alle 2v. poikansa. Poika oli aika kerkeeväistä sorttia ja vanhemmat vaikutti jotenkin hirmu väsyneiltä eikä heillä tuntunut olevan oikeen mitään selkeetä linjaakaan että mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Poika olisi mm rikkonut meidän vauvan lelut, jos mä en oli asiaan puuttunut. Paiski kaikki tavarat pitkin lattioita niin kovalla voimalla että mä katsoin parhaaksi kerätä oman jälkikasvuni ylös leikki matoltaan. Miehen kanssa tuumattiin vieraitten lähdettyä että onneksi laitettiin remontin yhteydessä se kaikkein kovin laminaatti niin ei jääny jälkiä :) Lisäksi poika murusteli pullat ja keksit lattioille pitkin meidän kämppää ( siis ihan tahallaan. kulki pitkin olohuonetta ja heitteli pullan palasia ympäriinsä..)eikä vanhemmatkaan siihen mun mielestä kovinkaan tomerasti puuttuneet. Kaikki toimii tietysti tavallaan mutta mä en omasta lapsestani halua ainakaan samanlaista kasvattaa. Mua ei nyt ne pullan murut niin älyttömästi häirinnyt, ne on helppo siivota mutta tuli mieleen että jos lapsi on ihan joka paikassa samanlainen on vanhemmilla varmasti aika raskasta.

 

[IngaZ]

Auts! Kuulostipa tuttavaperheesi lapsi rasittavalta! Oisiko huomiota vailla?

Itselleni kasvatusasiat ovat täysin uusia, mutta musta tärkeintä on lapsen huomioiminen perheen täysivaltaisena jäsenenä. Musta on tärkeää just se, että lapsi huomaa olevansa arvostettu, tärkeä ja rakastettu sellaisena kuin on. Samoin läheisyys on musta tosi tärkeää <3. Ja tietysti aikuisen täytyy olla turvallinen ja johdonmukainen sekä asettaa lapselle rajat.

Tuttavapiirissä tosissaan meilläkin on muutamia ongelmalapsia. Yhdellä on tosi pahaa häiriökäyttäytymistä. On mm. hypännyt pikkuveikkansa päälle, kun tämä oli vauva. Vauva meni tästä tajuttomaksi ja liikkumattomaksi :(. Ja sieltä vanhemmistahan ne ongelmat usein kumpuavat. Tämäkin pariskunta keskittyy vain toistensa haukkumiseen ja tappeluun, lapset siinä pyörivät jaloissa.... Ihan itku tulee kun sitä meininkiä katselee ja miettii. Sellaista ei toivoisi kenellekään.

 

[Bellatrix]

Mulle tuli jotenkin tästä tuttava perheen pojasta sellanen fiilis että ihan niinkun koko lapsi hylätty, henkisesti siis ! Että vanhemmat vaan jättää hänet selviytymään asioista miten parhaiten taitaa. Aika surullista :(
Mä koen kans läheisyyden antamisen hirmu tärkeänä. Kaikki sylittely, halailu, lukeminen ja laulaminen on kotiinpäin ! Lapsen pitää tuntea olevansa rakastettu ja että hän on turvassa.