Kasvatuksen ihmettely

Uusperhesatu

Uusperhesatu

Asioista perillä oleva
Tuli yhdestä toisesta ketjusta mieleen, että oletteko te kohdanneet ihmettelyä tai kritiikkiä jotakin kavatustapaanne tms koskien? Miten vastasitte ihmettelyyn/kritiikkiin vai annoitteko asian olla?

Itse en ole hirveästi tällaista kohdannut, mutta eräs miehen sukulainen kyllä tykkäsi kritisoida minun kasvatusvalintojani. Kantoliinassa kantaminen kuulemma tarkoitti että "opetin lapseni ongelmiin" koska ilmeisesti pidin heitä liikaa lähelläni - olisi kai pitänyt "karaista" lapsia jo vauvasta asti antamalla sylinkipeän lapsen huutaa lattialla. Samalta ihmiseltä kuulin että kiusaan lastani, kun suunnittelin muutaman tunnin lomalentoa taaperoikäisen kanssa.

Näihin kommentteihin vastasin aika kärkkäästi, enkä sittemmin ollut enää tekemisissä ko. henkilön kanssa. Muut lievemmät ihmettelyt olen joko antanut mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos tai sitten korjannut ihmettelijää ystävällisesti. Esim. kun eräs henkilö ihmetteli lapsen "roikottamista" kantoliinassa, kerroin asennon olevan hyvinkin ergonominen.

Itselleni ei tulisi kyllä mieleenkään mennä ihmettelemään tai arvostelemaan toisten kasvatustapoja, ellei joku nyt tekisi jotain suorastaan vahingollista lapselleen.
 
Kyllä on kritisoitu ja arvosteltu monen monta kertaa. Miten syödään, miten ulkoillaan, mitkä vaatteet ja kengät, mitkä vaunut, miten komennan, miten lohdutan, ei saa pitää sylissä, lapsi ei saa itkeä turhasta jne. Sitten valitetaan siitä, miten äiti on liian herkillä ja ottaa turhasta itteensä, sellasta se on imettävillä. Voi jeesus vieköön, nyt on minun vuoroni ja aikani tehdä omalle lapselle miten haluan. Ja todellakin sanon takaisin enkä ole hiljaa.
 
Ihan hirveästi ei ole onneksi kritisoitu. Mitä nyt yksi vanhemman puoleinen sukulainen oli sitä mieltä että 3kk vauvalle olisi pitänyt antaa jo kiinteitä. o.O Ja taisi hänellä olla monesta muustakin asiasta hieman kyseenalaisiakin mielipiteitä. Annoin niiden kuitenkin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Vähän on ihmetelty sitä että ei annettu lapselle vauvana sokeria.

Todella tyhmää kyllä kritisoida päin naamaa toisten kasvatusta, ellei nyt tee jotain oikeasti haitallista.
 
Sehän se onkin, kun usein näkee toisten vanhempien tekevän selkeästi haitallista kasvatusta... Niin kyllä siitä pitäisi kritisoida.

Esimerkiksi kaupassa annetaan aukaista tuotteita ja jopa syödä ennen maksamista. Tai kun vanhempi räplää kännykkää, eikä yhtään katso, mitä oma lapsi tekee ja tämän lapsi sillä aikaa terrorisoi muita lapsia - leikkikentällä kerran yksi lapsi löi minun lastani ja yritti viedä hänen lelujaan, äiti ei tehnyt yhtään mitään. Päiväkodista lähti äiti lapsi pyörän tarakalla istuen ilman kypärää. Lista olisi vaikka kuinka pitkä. Kiehuttaa nollasta sataan tuollaiset tapaukset! Siis ihan oikeasti joskus on paikallaan vähän kritisoida.
 
En kyllä menisi Aiaranan mainitsemista asioista sanomaan yhtään mitään lasten vanhemmille.

Kaupan omistaja päättää, miten heidän kaupassaan suhtaudutaan tuotteiden aukomiseen tai lapsen syöttämiseen. Joissain kaupoissa tarjotaan jopa ilmaisia syötäviä pienille lapsille, koska kauppiaskin tajuaa, että ongelma on olemassa, ja sitten joissain kaupoissa siihen suhtaudutaan kuin myymälävarkauteen. Kaupan oma valinta, kaupan asia siis, eikä kenenkään kolmannen osapuolen.

Leikkikentällä muita terrorisoivaa lasta on syytä ohjata ihan itse, ei siihen tarvitse lapsen vanhempaa ollenkaan. Ihan samalla tavalla voi muidenkin lapsia ohjata kuin omaakin. Koskaan ei voi tietää, mikä tilanne on päällä puhelinta räpläävällä, ja toisaalta, olithan sinä siinä lapsia valvomassa, joten eivät he valvomatta olleet. Ihan normimeininkiä on se, että koppaan vieraan lapsen syliini leikkipuistossa kun hän on liukumäessä laskemassa lapseni päälle, tms, ja nostan hänet takaisin mäen päälle ja kerron ja näytän että pitää odottaa että edellinen on päässyt alta pois, ja hyvin toimii. Meidän leluilla saa hiekkalaatikolla muutkin leikkiä, ja sääntö on, ettei toisen kädestä oteta, ei vaikka ottaja olisi lelun omistaja. Tätäkin valvon, leikkipä lelulla kuka tahansa lapsi, eikä siihen tarvita vanhempia. Lyömisessä sama juttu, ei siihen muiden vanhempia tarvita, osaan itsekin kertoa muille lapsille, kuinka leikitään yhdessä. Joskus hiekkaa heittää toinen lapsi, joskus heittäjä on minun lapseni.

Lasta ilman kypärää tarakalla kuljettava vanhempi tietää kyllä kypärän tarpeellisuuden, ja hän on tehnyt toisenlaisen valinnan. Ehkä kypärä on jäänyt kiireessä kotiin, ehkä se on mennyt rikki, ehkä lapsi ei sitä suostu pitämään, jne. Ei sekään kuulu muille. Kypärä ei ole lain mukaan pakollinen, ainoastaan suositeltu, ja lain mukaan tuo tarakalla kuljetus on sekin ihan luvallista.

Siinä kohtaa menisin itse väliin, jos vanhempi näyttäisi olevan alkamassa pahoinpidellä lastaan, ja silloinkin olisin tarkkana, josko kyse olisikin jostain muusta kuin miltä se näyttää. Ulkopuolinen on aina ulkopuolinen, ja yleensä aina väärässä, koska ei tiedä mistä on kyse vaikka kuvitteleekin tietävänsä.

Esimieheni sanoi minulle vuosia sitten, että on oma valinta, antaako asioiden päästä iholle vai ei, antaako niiden ärsyttää vai ei, ja että yleensä ärsyyntynyt kokee ärsyttävän asian uhkaavan häntä itseään, ja silloin kannattaa pohtia, mikä se uhka on. Näissä muiden vanhempien kritisoinnissa tuntuu ärsytyksen pohjimmainen syy olla se, että ärsyyntyjä sisimmässään pelkää ajatella, että hänen omien sääntöjensä lähes pakkomielteinen noudattaminen onkin ihan tarpeetonta...
 
Muokattu viimeksi:
Suurimmat neuvot on tullut omilta sukulaisilta ja liittyen ruokailuun.. Likka ei ollu 6kk vielä kun kyseltiin että vielä imetät ja perunaa pitäisi antaa jo..

Mitä enemmän ikää likalle tuli sitä enemmän "Eikö voisi jo antaa jäätelöä yms herkkua.." "kyllä äiti on ilkeä kun ei suostu että annetaan vähä makeaa"
 
iLa sanoi:
Mitä enemmän ikää likalle tuli sitä enemmän "Eikö voisi jo antaa jäätelöä yms herkkua.." "kyllä äiti on ilkeä kun ei suostu että annetaan vähä makeaa"
Click to expand...

Tuo herkkujen tuputtaminen on raivostuttavaa! Miksi on niin vaikea kunnioittaa vanhempien linjauksia? Jos hemmotella pitää, niin siihen on muitakin keinoja kuin jatkuva herkkujen tuputus.
 
Yks sukulainen tunki sokeri munkkia likalle suuhun kun se oli 3kk ikäinen :mad: mulla taisi silloin vähä keittää xD
 
Ei mun mielestä maistamisessa mitään pahaa ole, nimenomaan siis maistamisessa. Pullan syöttäminen 3kk kuulostaa jo vähän pösilöltä :grin

Paljon on kuitenkin sellaistakin, että kaikki makean maistaminenkin kielletään esim. synttäreillä ja sitten äiti syö kakkuja, sekä leivoksia ja juo limsaa. Ei nuissa makeissakaan mitään epäilyttävää ole jos ne suhteuttaa ikään ja kokoon.

Mun äiti ja anoppi kritisoi mun kasvatusmenetelmiä vähän väliä, millon oon liian tiukka, millon annan tehä liian hurjia juttuja ja puen vaatetta liian vähän. Enempihän nää on tapa- ja näkemyseroja, mistä en kyllä loukkaannu. Kuuntelen, annan oman näkemykseni asiaan ja toki tarkastelen onko toimintatavoissani jotain korjattavaa. Myönnän, että hiiltymiskerrointani pitää tarkastella aika ajoin, jos meinaan vielä pojalle opettaa sen kontrollointia :grin

Se mikä surettaa on liikkumattomat ja lihavat lapset, sekä erilaista väkivaltaa kokevat. Näihin asioihin ei voi kuitenkaan mitenkään pysyvästi ulkopuolisena puuttua :sad001 Väkivaltaa jos näkee voi soittaa viranomaisille, mutta liikkumattomuuteen ja lihavuuteen ei.
 
Ei lihavuus ole mikään merkki huonosta kasvatuksesta. Minä en ole mitenkään yrittänyt vahtia lapseni linjoja, ja karkkia on saanut maistella heti kun on karkkia osannut osoitella, ja silti lapsi on pituus-paino-käyrillä alipainon rajoilla. Se on sitä yksilöllistä aineenvaihduntaa. En edes tiedä, millä lapselle saisi painoa lisää, koska syömisestä se ei ole kiinni. Minun on hyvin helppo uskoa myös päinvastaisen asetelman olemassaolo. Jos en minä saa lastani millään pulskemmaksi, ei toinen välttämättä saa lastaan laihemmaksi.

Se on todennäköisesti syy siihen, miksi asia ei ole mikään viranomaisille raportoitava asia. Kyllä neuvolasta asia varmasti otetaan puheeksi, jos on tarpeen, ja tarkistetaan mikä aineenvaihdunnassa on vialla.
 
Kyse on aina siitä elämäntavasta. Hyvin, HYVIN harvoin jostain sairaudesta. Jos on sitä yli- tai alipainoa selvästi, suurimmaks osaks asialle voi oikeasti tehdä jotain, ei aineenvaihdunnan vaihtelut ole niin suuria, että sille ei vain voi mitään (-sairaudet).

Ylipainoiset ja liikkunattomat lapset + normaalipainoiset liikkumattomat lapset, kohtaavat jo kouluikäisinä terveydellisiä ongelmia mihin heillä itsellään ei ole ennaltaehkäisevää tietoutta tai resursseja hankkia niitä, vanhemmilla on. Tässäkin - ne henkilöt keillä on jotain elämänhallinnanlisia ongelmia/haasteita muutenkin.

Liian usein kyse on omasta haluttomuudesta tehdä asialle jotain.... valitettavasti :sad001
 
Niinhän sitä monesti kuvitellaan.

Aineenvaihdunnasta se on ensisijaisesti kiinni, normaalilla aineenvaihdunnalla ja hormonitoiminnalla liika ruoka alkaa ällöttää, eikä tule nälkä ennen kuin ruokaa oikeasti tarvitsee. Eikä tee mieli syödä lisää ennen kuin oikeasti sitä tarvitsee. Vastaavasti silloin kun ruokaa oikeasti tarvitsee, niin tulee myös tarve syödä sitä, päin vastoin kuin alipainoisena vasten tahtoaan olevilla, heitä ruoka ei houkuttele eikä sitä tee mieli syödä vaikka kroppa sitä tarvitsisikin.

Niin kauan kun kuvitellaan, että aineenvaihdunnasta ei tarvitse välittää ja painoa hallitaan olemalla nälässä tai syömällä vastoin kropan antamia viestejä, niin kauan yli- ja alipaino on ihmiskunnassa ongelmana, koska oman kropan viestien vastaisesti eläminen ei ole mahdollista kovin pitkiä aikoja, ja lopulta ihminen antaa taas periksi.

Nykyäänhän näitä lääkkeitä alkaa ollakin, joilla korjataan elimistön tila jossa ihmisellä on jatkuvasti ruokahalua vaikka vatsa olisi täynnä. Tuota tilaa ei korjata olemalla syömättä, vaan hormoneilla. Askel eteenpäin siis.
 
Lihominen ja laihtuminen on pelkästään kiinni siitä, että syöt mitä kulutat.

Suurinosa aineenvaihdunnan ongelmista on seurausta lihavuudesta, mikä saadaan korjattua laihtumalla. Laihtuminen ei tarkoita nälkiintymistä vaan rukatottumuksien ja pysyvää elämäntapojen muutosta. Sama alipainossa, ei ole ihmepillereitä ja taikasanoja vaan "simppelisti" ravintoasiat kuntoon.

Ihmisillä on suuria ongelmia myöntää, että se mitä suuhunsa laittaa on ongelman ydin. Jos on johonkin tottunut sitä on vaikea lähtä myöntämään ja muuttamaan itsessään.

Lapsille se olisi niin helppoa vielä vaikuttaa. Ainoa "ongelma" lapselle siinä on, että ruoka maistuu ensin ehkä pahalta ja ns. ravinteetonta syötävää kaipailee ja on ikävä. Se paino tippuu mitä se tippuu, ei tarvi erikseen laihduttaa vaan muuttaa sen ruokavalion sellaiseksi mikä ei pääasiassa tai lisäksi ole vain turhia kaloreita, mistä mitään ravinteita ei saa.

Lihominen on helppoa koska se on mukavaa, laihtuminen hankalaa koska se ei ole kivaa.
 
Tietysti on kyse siitä, mitä suuhunsa laittaa, ei kai sitä kukaan kiellä.

Ongelma on se, että keho antaa virheellisen hormonitoiminnan takia viestejä, että pitää syödä lisää, vaikka tarvetta ei ole. Ja näiden viestien huomiotta jättäminen on ihan yhtä vaikeaa kuin esimerkiksi jättää huomiotta vaikkapa seksinhalua. Toki kovalla itsehillinnällä ja keskittymisellä joku ihminen siihenkin kykenee, mutta suurin osa ei sellaiseen pysty. Silloin kun tekee mieli, pitää saada jos se vain millään tavalla onnistuu.

Niin kauan kun kuvitellaan, että pelkällä itsehillinnällä ongelma selvitetään, niin kauan on todella paljon ihmisiä, jotka eivät sellaiseen kykene. Eivät vaikka tosissaan yrittäisivät. Ne, jotka väittävät, että itsehillintä riittää, eivät ole ikinä kokeneet asiaa. Vähän samalla tavalla kuin ihminen, jolla ei koskaan ole ollut suurta tarvetta seksiin, ei tajua, miksi kukaan vapaaehtoisesti harrastaisi yhtään enempää seksiä kuin on aivan pakko.
 
Täsmentääkseni vielä... on ihan turhaa vedota hormoonitoimintaan painonhallinnassa, sillä hormoonitasapainolla ei ole kovin suurta merkitystä hallinnan kokonaiskuvassa ja selvässä ylipainossa, sekä lihavuudessa. Se, että hoitaisi hormoonitasapainon kuntoon ennen painonpudotusta, jäljelle jää silti se VAIKEIN asia eli jo totuttujen tapojen pysyvä muutos. Tämä on se kaikkein haasteellisin.

Mitä nuorempi lapsi oppii perusterveellisen ravintorungon sen helpompaa asian kanssa on elää. Mitä vanhemmaksi elät huonolla/epäedukkaalla mm. kiloja kartuttavalla ja sen vuoksi juuri ravinneköyhemmällä ruoalla, sitä suurempia terveyshaittoja + todella hankalaa motivoida pitkän ajat tapoja ja tottumuksia. Se, että hormoonitasapainossa on jotain häiriötä näin on, mutta edelleen ne eivät ole niin suuressa asemassa kuin se henkinen motivaatio ja kapasiteetti. Hormoonitoiminnan saa sekaisin juurikin sillä huonolla ravinnolla ja se myös palautetaan sillä monipuolisuudella.

Valitettavasti ravitsemusasioissa ja artikkeleissa viitataan näihin asioihin paljon sillä tarjontaa on kovasti ja halutaan yksilöityä, sekä erottua hienoilla hifistelytiedoilla, kun kyse ei loppujen lopuksi ole muusta kuin siitä, että syöt mitä kulutat ja syö monipuolisesti perusraaka-aineita, mistä saat kyllä kaikki tarvittavat esim. mineraalit, hivenaineet, vitaaminit, proteiinit ja varsinkin naisilla ne äärimmäisen tärkeät monipuoliset rasvat mitkä juuri pyörittää ja ylläpitää hormoonitasapainoa.

Alipainosta minulla on omakohtaista kokemusta, ylipainosta ei ole omakohtaista, mutta olen sen kanssa paljon tekemisissä ja nuorten liikunnan kanssa olen paljonkin tekemisissä.
 
Ei se ole tottumus, josta asia riippuu. Vaikka tottumus muutetaan, jää jäljelle hormonien vaikutus. Tästä johtuu se, että elämänmuutoksen tehnyt repsahtaa takaisin vielä vaikkapa viidenkin vuoden jälkeen. Tottumushan heillä on jo useita vuosia ollut terveellinen, mutta hormonit ovat edelleen vaatimassa enemmän ruokaa kuin kroppa tarvitsee. Itsehillinnällä jaksaa taistella hormoneja vastaan jokusen vuoden, sitten jaksaminen loppuu. Se, että siinä vaiheessa on täysin tottunut terveelliseen elämäntapaan, ei auta, koska tottumus ei ole ongelman syy.

Ihan samalla tavalla kuin ihminen haluaa seksiä vaikka olisi ollut 10 vuotta ilman. Kun hormonit vaativat, on ihmisen vaikea rimpuilla vastaan.
 
elaffy sanoi:
Voiko tästä tehdä nyt johtopäätöksen, ettei minun kannata edes yrittää laihduttaa, kun kuitenkin lihon uudestaan, vaikka painon saisinkin putoamaan?
Click to expand...
Jos sinulla lihominen johtuu vahvasta tarpeesta syödä enemmän kuin kulutat, niin sitten kannattaa kysellä lääkäristä neuvoa, saattaa nimittäin paino tippua kuin itsestään, jos aineenvaihdunnassa on vikaa ja siihen saa lääkityksen. Eikä tarvitse edes laihduttaa.

Ensisijaisesti kannattaa huolehtia siitä, että nukkuu riittävästi eikä ole stressiä. Unenpuute ja stressi aiheuttavat myös tarvetta syödä energiapitoisia ruokia, vaikka päivän aikana olisikin jo syönyt riittävästi. Näistäkin huolehtiminen voi aiheuttaa sen, ettei tarvitse laihduttaa ollenkaan, vaan ylipaino häviää itsestään.

Jos kovasti tekee mieli laihduttamalla laihduttaa, kannattaa varmaan sekin kortti katsoa. Muutaman vuoden päästä tietää, toimiiko se omalla kohdalla vai ei. Jojoilusta löytyy niin päinvastaisia väittämiä, että tuskinpa tähän on mitään yleispätevää ohjetta. Joku asiantuntija sanoo, että jojoilu on pahempi juttu kuin pelkkä ylipaino, toisen asiantuntijan mielestä aina kannattaa laihduttaa, vaikka se menisikin jojoiluksi.
 
Takaisin
Top