Näin, että joku oli tänne pistänyt kansalaisaloitteesta ketjun niin ajattelin myös itsekin hyödyntää tätä foorumia.
En liity mitenkään tämän kansalaisaloitteen tekemiseen, mutta valitettavasti aihe on liian läheinen, jonka takia halusin laittaa tämän tänne.
Aloite on tehty jo keväällä 6.5.2014 ja minusta on huolestuttavaa ettei 50 000 allekirjoitusta vieläkään ole, mikä on se minimäärä, joka tulee saavuttaa että aloitteen voi laittaa eteenpäin.
Jokaisella meistä on omat mielipiteet siitä, mikä on tarpeeksi kova rangaistus.
Minun mielipiteeni on ettei tämän hetkinen rangaistusasteikko ole tarpeeksi kova.
Minun mielipiteeni perustuu tapaukseen, jossa isä käytti hyväksi tytärtään.
Ensimmäisen kerran, jolloin tytär ymmärsi kokevansa tietyt asiat epämielyttäviksi, olivat hänen ollessaan 9-vuotias. Hän ei kuitenkaan osannut nimetä tapahtumia seksuaaliseksi hyväksikäytöksi.
Hyväksikäyttöä kesti vuosia kenenkään tietämättä.
Hyväksikäytön tullessa ilmi, kesti yli vuosi päästä oikeuteen käsittelemään asiaa.
Sen aikana tytär joutui säännöllisin väliajoin muistelemaan kaikkia tapahtumia, jotta kuulusteluissa sekä oikeudessa tulisi varmasti kaikki asiat kerrotuksi.
Tytär voitti.
Rangaistukseksi isä sai noin pari vuotta ehdollista, vähän sakkoa sekä maksaa tyttärelleen vahingonkorvausta henkisestä kärsimyksestä.
Mikään rangaistus ei poista sitä, että lapsen käsitys itsestään ihmisenä oli murskattu.
Kun lapsi ei uskalla nukahtaa öisin tai tulla koulusta kotiin, koska pelkää omaa isäänsä, on lapsen perusturva viety.
Kun oma äiti on siinä lähellä ja näkee oman lapsensa olevan masentuneen, mutta äiti luulee sen johtuvan lapsen kokemasta koulukiusaamisesta eikä lapsi osaa kertoa, että se pahin kiusaaminen tapahtuukin kotona.
Kun yläasteella opettajat kokevat lapsen käytöksen vain laiskuudeksi ja välinpitämättömyydeksi, kun koulumenestys on niin huono, jonka takia lapsi saa myös välipitämötöntä kohtelua opettajiltaan.
Kun ystävät jatkavat opiskelujaan peruskoulun jälkeen, mutta tytön täytyy käydä läpi tapahtumia kerta toisensa jälkeen, vaikka hän haluaisi vain jättää asiat taakseen.
Kun tulee tilanteita, joissa pitäisi käyttää sanaa ”ei” ja ”lopeta”, mutta sanat tyttö on elämänsä aikana kokenut voimattomaksi, ei hän niitä osaa myöskään enää sanoa.
Nämä mainitsemani asiat ovat vain osa niistä asioista, joita tämän tapauksen lapsi sai kokea hyväksikäytön seurauksena. Halusin vain kertoa ne esimerkkinä, koska lapsen pahan olon alku voi monesti alkaa kotoa.
Tänä päivänä tuo lapsi on aikuinen. Hän hyväksyy, että menetti osan lapsuudestaan ja hän ymmärtää, että kehitys lapsesta aikuiseksi häiriintyi.
Aikaa on kulunut, mutta muistot kulkevat mukana. Ja se polku, jota on joutunut kulkemaan, jotta elämä on saatu raiteilleen sekä oma arvostus itseään kohtaan on kasvanut, se polku on ollut raskas.
Sitä polkua kuljetaan edelleen.
Se, että tämä kansalaisaloite saisi tuon 50 000 allekirjoitusta, ei tule tekemään loppua tälle pahalle, jota tapahtuu joka päivä jollekin jossain.
Mutta kun tulee se päivä, että pahan on aika saada palkkansa, tuo se lohtua sille ihmiselle, jolle sitä pahaa on tehty.
Jos tällä kirjoituksellani saan edes muutaman allekirjoituksen lisää, olen onnistunut omassa tavoitteessani tämän asian edistymisen suhteen.
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/852
En liity mitenkään tämän kansalaisaloitteen tekemiseen, mutta valitettavasti aihe on liian läheinen, jonka takia halusin laittaa tämän tänne.
Aloite on tehty jo keväällä 6.5.2014 ja minusta on huolestuttavaa ettei 50 000 allekirjoitusta vieläkään ole, mikä on se minimäärä, joka tulee saavuttaa että aloitteen voi laittaa eteenpäin.
Jokaisella meistä on omat mielipiteet siitä, mikä on tarpeeksi kova rangaistus.
Minun mielipiteeni on ettei tämän hetkinen rangaistusasteikko ole tarpeeksi kova.
Minun mielipiteeni perustuu tapaukseen, jossa isä käytti hyväksi tytärtään.
Ensimmäisen kerran, jolloin tytär ymmärsi kokevansa tietyt asiat epämielyttäviksi, olivat hänen ollessaan 9-vuotias. Hän ei kuitenkaan osannut nimetä tapahtumia seksuaaliseksi hyväksikäytöksi.
Hyväksikäyttöä kesti vuosia kenenkään tietämättä.
Hyväksikäytön tullessa ilmi, kesti yli vuosi päästä oikeuteen käsittelemään asiaa.
Sen aikana tytär joutui säännöllisin väliajoin muistelemaan kaikkia tapahtumia, jotta kuulusteluissa sekä oikeudessa tulisi varmasti kaikki asiat kerrotuksi.
Tytär voitti.
Rangaistukseksi isä sai noin pari vuotta ehdollista, vähän sakkoa sekä maksaa tyttärelleen vahingonkorvausta henkisestä kärsimyksestä.
Mikään rangaistus ei poista sitä, että lapsen käsitys itsestään ihmisenä oli murskattu.
Kun lapsi ei uskalla nukahtaa öisin tai tulla koulusta kotiin, koska pelkää omaa isäänsä, on lapsen perusturva viety.
Kun oma äiti on siinä lähellä ja näkee oman lapsensa olevan masentuneen, mutta äiti luulee sen johtuvan lapsen kokemasta koulukiusaamisesta eikä lapsi osaa kertoa, että se pahin kiusaaminen tapahtuukin kotona.
Kun yläasteella opettajat kokevat lapsen käytöksen vain laiskuudeksi ja välinpitämättömyydeksi, kun koulumenestys on niin huono, jonka takia lapsi saa myös välipitämötöntä kohtelua opettajiltaan.
Kun ystävät jatkavat opiskelujaan peruskoulun jälkeen, mutta tytön täytyy käydä läpi tapahtumia kerta toisensa jälkeen, vaikka hän haluaisi vain jättää asiat taakseen.
Kun tulee tilanteita, joissa pitäisi käyttää sanaa ”ei” ja ”lopeta”, mutta sanat tyttö on elämänsä aikana kokenut voimattomaksi, ei hän niitä osaa myöskään enää sanoa.
Nämä mainitsemani asiat ovat vain osa niistä asioista, joita tämän tapauksen lapsi sai kokea hyväksikäytön seurauksena. Halusin vain kertoa ne esimerkkinä, koska lapsen pahan olon alku voi monesti alkaa kotoa.
Tänä päivänä tuo lapsi on aikuinen. Hän hyväksyy, että menetti osan lapsuudestaan ja hän ymmärtää, että kehitys lapsesta aikuiseksi häiriintyi.
Aikaa on kulunut, mutta muistot kulkevat mukana. Ja se polku, jota on joutunut kulkemaan, jotta elämä on saatu raiteilleen sekä oma arvostus itseään kohtaan on kasvanut, se polku on ollut raskas.
Sitä polkua kuljetaan edelleen.
Se, että tämä kansalaisaloite saisi tuon 50 000 allekirjoitusta, ei tule tekemään loppua tälle pahalle, jota tapahtuu joka päivä jollekin jossain.
Mutta kun tulee se päivä, että pahan on aika saada palkkansa, tuo se lohtua sille ihmiselle, jolle sitä pahaa on tehty.
Jos tällä kirjoituksellani saan edes muutaman allekirjoituksen lisää, olen onnistunut omassa tavoitteessani tämän asian edistymisen suhteen.
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/852
Muokattu viimeksi:
