Kaksin Odottanut, Yksin menettänyt....

[Kottarainen76]

Hei! Minulle sattui seuraavanlainen tilanne. Olen seurustellut 1,5v miesystäväni kanssa ja taannoin sain tietää olevani raskaana. Mies oli ensin hieman järkyttynyt uutisesta, mutta sitten alkoi iloita asiasta.Viime viikon maanantaina 6.8 minulla alkoi keskenmeno ja menetin pienen elämän alun. Päivää myöhemmin olisi tullut täyteen kymmenes raskausviikko. Se oli ihan järkyttävä isku, mutta miesystäväni asiasta kuullessaan vain tokaisi että noita sattuu ja on aika yleistä. Asumme eri paikkakunnilla, mutta välimatkaa on vain noin 7km ja pyysin häntä useaan otteeseen tulemaan luokseni tueksi, sillä olisin todella sitä tukea tarvinnut sillä hetkellä ja sen jälkeen enemmän kuin koskaan, mutta hän ei tullut silloin eikä ole tullut vielä tähänkään päivään mennessä aivan kuin menehtyneellä pienokaisella tai minun jaksamisella ei olisi mitään merkitystä varsinkaan kun yksi kommentti hänen viestissään oli ettei asia dramatisoimalla parane ja olen nyt viimeisimmän viikon ollut yksin surun kanssa itkien itseni väsyksiin kun ystäviä ei ole kun olen vasta muuttanut nykyiseen asuinpaikkaani.  On todella rankkaa jaksaa yksin varsinkin kun ikää jo 35v ja lapsi oli minulle enemmän kuin toivottu.... Onko kenellekään käynyt vastaavaa tilannetta missä on jätetty selviämään täysin yksin vai olenko ainoa?

 

Toivon sinulle todella paljon voimia jotta pääset surusi ohi. itse olen myös saanut aikaisemmin keskenmenon ja kyllähän se vaivasi mieltäni todella paljon mutta ajattelin silloin että sillä pienellä elämän alulla oli varmana jokin "syy" miksi ei pärjännyt loppuun asti.
 
ja mitä miesystävääsi tulee niin mielestäni sinun kannattaa miettiä tarkkaan onko hän sinulle se oikea. oikea mies välittää, huolehtii ja myös näyttää sen. oikea mies on hellä, rakastava ja ottaa kainaloon ja pyyhkii murheesi pois hiljaa puhumatta mitään turhaa.

memmu

Voimia ja rakkautta sinulle