Heippa!
Täällä kesä-heinäkuussa (kohta, hui :)!) syntyy australialais-suomalaiseen perheeseen tyttö. Eli asumme siis Australiassa. Olen monesti miettinyt, että pitää alkaa tätä kaksikielisyyttä pohtimaan ja selvittämään, kiva kun olikin jo paljon linkkejä tuolla yllä :)
Ehdottomasti aion suomea puhua vauvan kanssa, samoista syistä kun mitä täällä onkin jo mainittu. Uskon, että yhteys on vahvempi, kun omalla äidinkielelläni vauvan kanssa kommunikoin ja no, kyllähän minä kaipaan suomen puhumistakin :D Nyt kyllä aina, jos yksinäni juttelen masulle, niin se valitettavasti tuntuu luontevalta englanniksi.. Joten vähän jännittää, että miten tulee menemään.
Oma äitini korosti sitä, että on tärkeää etten lainkaan puhu englantia lapsen kanssa, ettei hän mene sekaisin. Mitä mieltä olette tästä väittämästä? Lähinnä mietin, että toisaalta tuntuu, että jätän miehen ns. ulkopuolelle, jos juttelen vauvalle vain suomeksi.. En tiedä sitten.
Tuo keskeyttäminen ja kysely kyllä varmasti ärsyttää. Keskeyttämisestä tosin tiedän itsekin muissa maissa ja muiden kanssalisuuksien kanssa tekemisissä oltuani, että se todella on niin, ettei sitä hoksaa vierasta kieltä keskenään puhuvien voivan todella keskustella jostakin ihan aikuisten oikeesti :D Niin helposti itsekin alan puhumaan päälle..
Kirjat, dvd:t ja lasten laulut suomeksi on ehdottomasti mun suunnitelmalistalla :) Myös tuutulauluja pitää opetella, olen yrittänyt, mutta nyt ollaan iltaisin vain kännykästä kuunneltu Lentäjän poikaa 
