Kaksikielisyys

M

Marzipaani

Puuhakas puhuja
Täällä oli joku, joka ohimennen mainitsi kaksikielisyydestään. Onko meitä enemmän? Ja onko toinen kieli ruotsi vai joku muu? Miten ajattelitte lapsen kanssa, puhuuko toinen vanhemmista suomea ja toinen sitten sitä toista äidinkieltä? Vai tippuuko toinen kieli pois ja pelkkä suomi jää?
 
Mun äidinkieli on siis ruotsi. Suomi sujuu paremmin suomenkielisten ystävien ja koulujen yms takia, mutta lapselle aion puhua ruotsia. Saa nähdä onnistunko siinä ihan alusta asti vai lipsuuko suomenkielelle puheet :) mies sanoi jo aikaa sitten, että jos meille joskus lapsia tulee, niin minä sitten saan puhua niille ruotsia. Oppii muuten mies samalla, kun on heikko ruotsintaito ja siitä kovin harmissaan nykyisin ;) Todennäköisesti kyllä sitten saa mennä suomenkieliseen kouluun, kun itsekin kävin koulut suomenkielisellä puolella. On sitten helpompi, kun molemmat osaa auttaa läksyissä yms. Olis kyllä kiva, jos ruotsinkieliseen päiväkotiin saisi sitten tenavan, mutta katsotaan kun sen päätöksen aika on.
 
Meillä myös toivotaan, että onnistutaan istuttamaan kaksikielisyyden siemen. Ollaan molemmat suomenkielisiä, mutta miehen äiti on ruotsinkielinen ja olen hänen kanssaan sopinut, että hän puhuu lapselle ruotsia. Tarvittaessa puhun sitten fammun kanssa itsekin, kun joka päivä töissä käytän ja mulla on ruotsinkielisiä ystäviä. Miehen isä on ollut ruotsinkielisyyttä vastaan, joten valitettavasti ei ole miehelle tarttunut, mutta ymmärtää kyllä hyvin, vaikka puhuminen hänelle hankalaa onkin.

Uskon, että suomenkieliseen kouluun laitetaan täälläkin (ellei sitten kielikylpyyn), mutta mielellään pitäisin ruotsin jollain tavalla mukana, oli se sitten hoitopaikka tai urheiluseura, mutta on ehdottomasti rikkaus, jos lapsi oppii kaksikieliseksi. Meillä vielä Ruotsissa sukulaisia, joista kaikki eivät edes osaa suomea, joten senkin takia haluan, että pieni oppii, ettei ole sitten ihan kuutamolla, kun siellä käydään.
 
Meillä ollaan molemmat ihan suomenkielisiä, mutta toiveena olisi saada lapsi ruotsinkieliseen päiväkotiin ja siitä eteenpäin kouluunkin. on se tosiaan iso plussa nykypäivänä jos osaa useampaa kieltä, ja helpompi oppia muitakin kieliä kun alla on jo vahva pohja :)
 
Joo kyllä mä varmasti ainakin kieliä opin paljon helpommin ja nopeammin kuin monet muut ihan vaan sen takia, että kotona puhuttiin kahta kieltä. Tai meillä puhuttiin kai lähinnä ruotsia kyllä kun olin pieni ja sitten pihapiirin kakarat oli kaikki suomenkielisiä. Muisti vähän hämärtynyt ton osalta... Ruotsinkielinen harrastustoiminta voisi olla meidän lapselle hyvä, saisi sieltä sitten ruotsinkielisiä kavereita. Ja isi oppisi muutakin kun perusjuttuja puhumaan :D

Miehellä asuu sukulaisia Ruotsissa, eli ihan hyvä on meidänkin jälkikasvun oppia kieltä. Isotäti (tai joku vastaava) puhuu kyllä suomea, mutta hänen tyttärensä ei sitä osaa kuin ihan muutamia sanoja, joten hänen perheensä kanssa puhutaan ruotsia. Tai mies puhuu englantia ja kuuntelee, kun muut puhuu ruotsia ja yrittää ihan vähän itsekin ruotsia puhua :)

Ruotsinkielisiä lastenkirjoja aion meille hankkia ja lukea satuja jne. ruotsiksi ihan pienestä asti. Mies voi pääasiassa sitten lukea suomeksi ja mä sitten välillä kanssa. Ja miksei mies voisi lukea myös ruotsiksi, pitää vaan aloittaa riittävän helpoista, mut eiköhän ne ihan pienten kirjat muutenkin ole yksinkertasia :)
 
Me ollaan miehen kanssa kaksikielinen pariskunta: mä suomenkielinen ja mies ruotsinkielinen. Mies on myös kaksikielisestä perheestä eli äiti puhuu suomea ja isä ruotsia, ja silleen on oppinutkin molemmat. Ja käynyt kaikki koulut jne. ruotsiksi. Meidän on tarkoitus tehdä juuri niin että mä puhun lapselle suomea ja isä ruotsia. Ja miehen isä sitten myös. Siitä täytyy vaan pitää alusta alkaen tosi hyvin kiinni. Ja todennäköisesti meidän pikkuinen menee hoitoon (ruotsinkieliseen) joskus vuoden ikäisenä, jotta oppii sitten sitä ruotsia paremmin kuin vain mun kanssa kotona möllötellessä. 
Mutta kannattaa kyllä pitää selvä raja siinä, että ei lähde puhumaan lapselle muuta kuin omaa äidinkieltään (tai toista kotimaista jos se on todella yhtä vahva kuin äidinkieli). Tiedän nimittäin perheitä, joissa suomenkielinen äiti tai isä on yrittänyt itse "kielikylvyttää" lasta puhumalla esimerkiksi englantia. Sitten lapsi ei opi oikein kumpaakaan kieltä... Ja esim. maahanmuuttajaperheissä näkyy sitä kuinka huonosti suomea puhuva äiti yrittää opettaa sitä lapsilleen (huonolla menestyksellä) sen sijaan että puhuisi ihan omaa äidinkieltään. Kielikylpypäiväkodit jne on sitten eri juttu, siellähän on usein natiiveja kasvattajinakin.
Mun mielestä lapselle on hyvä opettaa kaksikielisyys jos se on mahdollista, varsinkin jos on sukua jossain muualla maapallolla. Tiedän perheen jonka äiti on kotoisin Hollannista, mutta Australiassa asuessaan ei opettanut hollantia lapsilleen. No nyt lapset on nuoria aikuisia ja katkeria kun eivät voi puhua hollantilaisten sukulaistensa kanssa, muuta kuin englanniksi mutta eipä sitäkään kaikki vanhemmat sukulaiset niin osaa... :/
 
Me ollaan kaksikielisiä. Mulla ei tulismieleenkään puhua muuta kun äidinkieltäni lapselle. Sinänsä ihan kaksikielisenä voisin puhua kumpaa vaan mutta puhumme siis eri kieliä jotta lapsi oppii molemmat. Olen itse sellaisesta perheestä jossa puhuin eri kieliä vanhempieni kanssa.
 
Joko olette muuten ryhtyneet miettimään nimiä vauvalle? Mua harmittaa tää nimihomma just nyt, koska jokainen mun mielestä kiva nimi äännetään ruotsiksi niin erilailla että ne tuntuis tyhmältä mun suuhun. Mä esim. tykkää Joel-nimestä, mutta en kyllä koskaan oppis sanomaan poikaa nimellä "Juuel".... Sama juttu Nooan kanssa, tai ruotsiksi Noah ja äännettynä "Nuua". Ja jos taas äiti sanoo nimen ihan eri lailla kuin ruotsia puhuva isä niin on sekin kai nyt aika tyhmää ja sekoittaa vaan lapsen pään...?
 
Juu meillä on nimet päätettynä jo! Tietty jos ei lapsi syntyessään näytä siltä, että nimi sopii niin sitten menee vaihtoon. Enpä muuten tosissaan ole miettinyt tota puolta, että äännettäisiin sitten eri tavalla sen nimiä... Oikeastaan se ongelma tuleekin nyt eteen vain tytön nimen kanssa, jos tulee tyttö ja saa päätetyn nimen. Jos tytön nimi menee vaihtoon ja tilalle tulee joku mikä mielessä jo on, niin sitten äännetään samalla tavalla puhuttiin sitten suomea tai ruotsia. Eikä se iso ero olisi ääntämisessä, että tuskin onnistuttaisiin sekoittamaan lapsen pää :)
 
Mua ihan oikeasti jopa harmittaa vähän, koska tytölle olis ollu hyviä nimiä jo keksittynä vaikka kuinka, mutta nyt onkin poika tulossa... Oon varmaan kamala ihminen, vaikka en mä nyt pettynyt ole poikaan mutta silti... :/
 
Etkä ole kamala ihminen! Mun mielestä ihan normaalia ajattelua sulla nyt. Mä muuten joskus ehdottelin tota Joelia, kun joskus 2010 mietittiin nimiä :D nyt kun sanoit, niin hyvä ettei miehelle kelvannut. Kyllä varmasti keksitte jonkun ihanan nimen pojalle ja sitten joko äännätte sen vähän eri tavoin tai samalla tavalla.
 
Me ei tiedetä kumpi on tulollaan eikä olla vielä nimistä puhuttu, kun ajateltiin, että puhutaan vasta sitten, kun nuo meidän lähipiiriin syntyvät nimetään niin ei sitten mene mikään meidän nimistä sinne... Oon itekseni kyllä miettinyt nimiä, mutta vaan tytölle. Tosin pojalle haluaisin antaa isäni nimen toiseksi nimeksi... Oon aina ollut niin isin tyttö ja nimikin sopisi hyvin toiseksi nimeksi. Toivottavasti sopii miehelle.
 
Meilä ei ole lähipiiriin syntymässä vauvoja ennen omaa, eli ei tarvi miettiä että mitäs jos joku vie meidän valitseman. Tai yksi vauva syntyi, mutta nimet oli jo tiedossa ennen syntymää ja ne oli aivan eri mitä me ollaan mietitty.
 
Tälle ketjulle myös nosto. Meillä on lähtenyt hyvin käyntiin se, että fammu kielikylvettää vauvaa :) Kävi meitä moikkaamassa tytön syntymää seuraavana päivänä sairaalassa ja alkoi puhua mulle suomea, mutta vastasin, että vi kunde nog prata svenska ja niin sitten mentiin ruotsiksi. Puhun kyllä itse tytölle vain suomea, mutta parempi, että puhutaan fammun kanssa ruotsia niin kuulee vähän enemmän kuin, että fammu puhuisi pelkästään tytölle. Sunnuntaina kävivät pikavisiitillä meillä, kun oltiin kotiuduttu ja hyvin luontevasti fammu puhui tytölle ruotsia ja vaihtoi sitten kieltä, kun puhui meidän muiden kanssa.

Olin kirjoittanut tuossa ylempänä, että lähipiirin pienet nimetään ennen meidän tulokasta ja sinnehän sitten itse asiassa meni meidän pojan hätäkaste-nimi. Onneksi tuli tyttö niin ei tarvitse miettiä pojalle nimeä uudelleen :)
 
Mä puhuin ekan viikon vauvalle suomea, kun sairaalassa ei tuntunu luontevalta puhua ruotsia missään välissä. Nyt oon kyllä puhunu koko ajan ruotsia ja satunnaisesti lipsauttanu jotain suomeks, mut samantien vaihtanu takasin ruotsiin. Noi tilanteet on oikeestaan tullu sillon, kun miehen kans yhdes jotain höpötelty keskenämme ja vauvalle. Äiti vähän sekoilee välillä siis, mut eiköhän tää tästä :)
 
Meillä mies on näinä neljänä ekana päivänä aika kiitettävästi muistanut tuon ruotsin kielen. Höpöttääkin jo pojalle kaikkea ihanaa... :D Oon ehkä kaks kertaa sanonut että hei olepas tarkkana mitä kieltä käytät, mutta mies ite olikin sitä mieltä että kun nyt aloittaa heti ruotsiksi niin se on sit helppoa siitä jatkaakin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top