Kaipaatko omaa aikaa?

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Meillä on täällä näkökulma-artikkeli introvertin tarpeesta omaan aikaan. Artikkelissa myös kerrotaan kuinka jotkut äidit tuomitsevat sen tarpeen.

Tarvitsetteko te omaa aikaa vai onko ok, jos olet tauotta kiinni lapsissa? Muutenkin keskustelua aiheesta, mitä vain mieleenne tulee. :smiling-eyes:

Itse tarvitsen omaa aikaa ja uuvun ja tulen kärttyiseksi, jos en sitä saa yhtään. Vähintäänkin illalla kun lapset on nukkumassa haluan vielä valvoa oman ajan vuoksi. Tuntuu suorastaan hämmentävältä jos joku ei tarvitse sitä yhtään, mutta ollaanhan me kaikki erilaisia. En kyllä yhtään ymmärrä sellaisen tuomitsemista.
 
Olen introvertti. En kaipaa sellaista omaa aikaa, että lapsi pitäisi viedä johonkin hoitoon tai minä lähtisin kotoa jonnekin. Mieheni on myös introvertti ja lapsi on tottunut siihen. Pystymme olemaan kotona kaikki yhdessä niin, että emme häiritse toisiamme. Näitä hetkiä on joka päivä. Tykkään myös yhteisestä tekemisestä, mutta en jaksa sitä jatkuvasti. On ihanaa olla hiljaa yhdessä.
 
Minä myös uuvun ja tulen kärttyisäksi, jos en hetkeäkään saa omaa aikaa koko päivänä. Nukkumaan olisi järkevää mennä aikaisin, mutta pää ei kestä jos ei saa esim. katsoa k-18 ohjelmia, vaikkapa zombiepätkiä, omassa kuplassa iltaisin.
 
Kyllä kaipaan! Olen nykyään yksinhuoltaja ja omaa aikaa tarvitsisi paljon enemmän. En koe itseäni varsinaisena introverttinä. Eniten ehkä kaipaa toisen aikuisen seuraa ilman lapsia.
 
Sanoisinko niin, että vaihtelu virkistää. Toisaalta tykkään käydä kaupungilla pyörimässä (tai siis ennen koronaa tykkäsin), tykkään tavata ihmisiä, kyläillä, sekä käydä juhlissa. MUTTA on ehkä jotain lievää aistiyliherkkyyttä tms koska rasitun tuosta kaikesta henkisesti ja fyysisesti. En siis jaksa kovin usein, ja vastapainoksi kaipaisin ihan omaa rauhaa. Siis rauhaa myös miehestä ja lapsesta.

Nuo menot on nyt koronan takia jääneet olemattomiin, ja mun omaa, lapsetonta aikaa on kerran viikossa treenit, matkoineen 3-4tuntien riippuen poikkeanko samalla kaupassa. Hyvää vaihtelua kotiäitiyteen, ja tärkeä henkireikä jaksamiselle, mutta myönnän, ettei tuo oikeasti riittäisi.

Mun päälle tekis hyvää saada olla silloin tällöin ihan yksin kotona. Sais tehdä ihan tasan sitä mitä huvittaa, ilman vahtaavia silmäpareja katselemassa ja kyselemässä, tai olla tekemättä yhtään mitään. Ei mulla siis sillain mitään salaisuuksia tms ole mitä ei vois jonkun nähden tehdä. Mutta otetaan nyt esimerkiksi vaatekaapin siivous. Paljon mieluummin sovittelen ihan yksikseni peilin edessä, että mikä mahtuu päälle ja näyttääkö hyvältä, kuin että mies olis seuraamassa touhua ja lapsi sekoittamassa kaikki vaatepinot. :No Evil Monkey: Tai löhötä sohvalla katsomassa jotain hömppää tv:stä.

Tällä hetkellä on niin vähän muita aikuiskontakteja/sosiaalisia tilaisuuksia, että mullakin alkaa lopulta seinät kaatua niskaan, ja kaipaisin vaan ihmisten tapaamista ja vaihtelua elämään. Miehenkin kanssa loppuu puheensiheet alkuunsa, kun ei käydä missään, nähdä ketään, tapahdu yhtään mitään, paitsi tasainen arki töissä&kotona. Mutta en myöskään ole voinut olla ihan yksin kotona kuin muutaman tunnin vuodessa (silloinkin joko kipeänä tai tekemäsdä rästissä olevia "paperi"hommia) eli en saa myöskään kaipaamaani omaa aikaa. Jos pitää olla pitemmän aikaa lapsen kanssa ilman muuta seuraa ja/tai lepoa, niin väsyn ja alkaa pinna kiristyä siitä jatkuvasta "äiti tuu kattomaan/tekemään asiaa x, auta hommassa y, äiti sitä, äiti tätä" :sad-face: Nämä myöhäisillan tunnit lapsen nukkuessa on edesjotain rentoutumista, mutta monta hommaa jää tekemättä, ettei herätä lasta.
 
OIen ambivertti ihminen, joten kyllä kaipaan omaa aikaa. Työni on todella sosiaalista, joten vastapainoksi kaipaan rauhaa ja omaa tilaa. Kun perheessä on pieni lapsi, niin oma aika täytyy suunnitella päivään, niin että lapsenkin kanssa jää aikaa, eikä vaan lukkiudu huoneeseen touhuamaan. Omaa aikaa minulle tällä hetkellä on myös tunnin kävelymatka / vajaan puolen tunnin pyöräily töihin, jolloin saan vaan keskittyä itseeni.

Lapsi menee kuitenkin nukkumaan n. 19:30, joten käytän nuo muutamat tunnit töiden jälkeen lapsen kanssa oloon. Illalla on sitten minun aikaani. En tarvitse kovin pitkiä hetkiä itsekseni, joten tuon aikana tehdään yleensä myös puolison kanssa jotain mukavaa yhdessä, kunhan saan sen pienen hengähdystauon itsekseni.

Mielestäni on tärkeää, että jokainen tiedostaa oman ajan tarpeensa ja menee sen mukaan. On ihan ok sanoa, että väsyttää ja kaipaa myös sitä yksinoloa. Ei ole olemassa mitään oikeaa kaavaa, vaan jokainen tietää itse parhaiten :thumbs-up:
 
Meillä lapset menevät nukkumaan vasta 20:00-21:30 eli ovat iltavirkkuja kumpikin, kuten itsekin olen.

Mutta koska töihin/kouluun/päiväkotiin ehtiäkseen täytyy nousta jo ennen kuutta, niin olen yrittänyt, että lapset olisivat sängyissään viimeistään kahdeksalta - eri asia onkin, nukkuvatko.

Olin tässä joku aika sitten muutaman päivän lomalla ihan itsekseni ja oli kyllä ihan mukavaa. Sain luettua kirjaa ilman että sen päälle lätkäistään satukirja ja sain syödä ruokani rauhassa ilman tulenpalavaa kiirettä ( tai vaihtoehtoisesti sotkua ).

Nuoremman lapsen päiväkotipäiväkin oli normaalia lyhyempi, kun ei ollut kiire töihin.
 
Nyt kun lapset ovat vihdoin alkaneet molemmat nukkua pääasiassa kokonaisia öitä, tuntuu niiiiiin rentouttavalta, ettei tarvitse iltaisin tehdä yhtään mitään tai vahtia yhtään ketään, jos siis on aiemmin saanut tehtyä välttämättömät askareet pois alta. Olo on ehdottomasti nyt paljon energisempi, kun illat ja yöt saa vaan olla!
 
Takaisin
Top