Kaipaatko jotain ajasta ennen lapsia?

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Vaikka lapset onkin ihana asia ja tuovat mukanaan paljon hyvää, usein jostain joutuu luopumaan kun ensimmäisen lapsen syntymästä. Kaipaatko jotain mikä oli ihan tavallista ennen kuin sait lapsia?

Itse kaipaan niitä aamuja kun sai nukkua pitkään. Olen iltaihmisiä ja lapsihan ei tietenkään ole.
 
Uni, siisteys, hiljaisuus ja että ei tarvii kantaa huolta miljoonista pienistä (ja suurista) asioista jotka liittyy johonkin muuhun kun minuun... mutta en vahtais yhtäkään univajeista, sottaista ja suunnattoman stressaavaa hetkeä poiskaan :) tai noh esikon koliikki huudon oisin voinut vaihtaa pois jos ois saanut edes yhden hyvin nukutun yön;)
 
Unta, siisteyttä, omaa aikaa, kaupoilla käyntiä, kirjojen lukemista, onhan näitä vaikka kuinka paljon. Ei ole noita asioita vauvan syntymän jälkeen pystynyt tehdä.
 
En kaipaa mitään muuta kuin sitä, että saisin edes joskus siivota ihan rauhassa. Ilman minkäänlaisia keskeytyksiä tai, että kukaan istuu/seisoo imurin tai sen johdon päällä. Tai ilman, että kukaan lapsista haluaa auttaa. Tai levittäisi tavarat sitä mukaan, kun saan niitä itse laiteltua paikoilleen jne. Haluaisin siis edes joskus siivota YKSIN :D
 
Kirjojen lukemista rauhassa oon ikävöinyt ! :joyful: en oo yhden yhtä kirjaa lukenut kannesta kanteen melkein kolmeen vuoteeno_O

Esikoisen syntymän jälkeen kaipasin myös viihteellä käymistä ja omia juttuja enempi. Nyt sitä kai on jo niin "paatunut" äiti ettei tommosia osaa kaivata ja vaikka pyydetään välillä että lähde messiin ni sitä on että nääää, ei kiitti:rolleyes: toki jos esin. joku isompi juhlan aihe on niin menen (vaikkei sit alkoholia joiskaan) mutta kaikki kissanristiäiset on kyllä jääny :p
 
Kaipaan sitä kun sai tehdä ihan perus juttuja ilman että kukaan keskeyttää, oli kyse sitten siivouksesta, ruuan laitosta tai hampaiden harjauksesta.

Kaipaan sitä kun kotoa pystyi lähtemään niin, että huolehti vain itsestään. Miten helppoo se oli!

Ja nyt kipeenä ollessa haikailee sitä aikaa ennen lapsia kun sai sairaslomaa ja sai levätä ja sairastaa ihan rauhassa, keskittyä parantumaan. Toista se on nykyään, ei kotiäidit mitään sairaslomia saa. :meh:
 
Unta, lukemista ja ylipäänsä sitä, ettei tarvitse koko ajan suorittaa. Voisi vaan olla :)
 
Ai siis mistä? Siitä on niin kauan etten oikein muista mitä ylipäätään tein ennen lapsia :hilarious: Ollaan oltu yhdessä teineistä asti, saatu esikoinen nippanappa täysikäisinä ja nyt hän on jo yläasteella.

Mutta joo, tuota talvitintin mainitsemaa lähtemisen helppoutta. Lähdit sitten tallille, lenkille, kauppaan, leffaan, juhliin. Muuta kuin otti luurin ja lompsan, vilkaisi peiliin ja läks. Nyt hössöttää ja huolehtii kaikista muista ja muiden tavaroista niin, että hiki valuu jo eteisessä, jotakin oleellista unohtuu aina ja yleensähän se on jotain omaa.
 
Vauvavuosi oli kiireinen, ja silloin kaipasi unta, ja sitä, että saisi syödä voileivän silloin kun sen voitelee, eikä vasta kahden tunnin päästä kahta haukkausta ja seuraavat kaksi haukkausta neljän tunnin päästä.

Nyt kun lapsi on kaksivuotias, kaikki on jo helppoa ja lapsen kanssa osaa elää, eikä siksi oikeastaan kaipaa enää mitään. Erityisesti nyt kun lapsen lääkityskin saatiin kohdalleen, eikä enää tarvitse juosta sairaalapäivystyksessä 10 kertaa kuukaudessa astmakohtausten vuoksi. Ihanan helppoa ja rauhallista arkea nykyään.

Minä olin aika vanha kun sain lapseni, joten niiden ensimmäisten 40 elinvuoden aikana ehti jo tehdä kaikkea kyllästymiseen asti, joten mitään menemisiä, lähtemisiä tai tekemisiä ei kaipaa. Tai toki toivoisi, että saisi lottovoiton, jotta ei tarvitsisi töissä käydä, vaan voisi viettää seuraavat 15 vuotta lapsen kanssa kotona. :D
 
Nukkuminen ja lukeminen nyt olis ensin kivoja asioita saada takaisin. Olis myös kiva joskus päästä miehen kanssa kahdestaan tuulettumaan. Mihinkään ei olla päästy yli kahteen vuoteen. Eikä päästäkään ennenkuin lapsen saa jollekin tulevalle kaverille yökylään.
 
Muokattu viimeksi:
Kyllä kaipaan monta monta asiaa, luetellaanpa muutama, kaipaan unta, sitä että sai tehdä jotain ilman että joku tuli aina sen sekoittamaan tai peruuttamaan, sitä että pystyi keskittymään kirjoittamiseen tai piirtämiseen tai johonkin luovaan miettimistyöhön, sitä että joka hetki ei tarvitse olla sydän syrjällään estämässä pientä menemästä joka paikkaan mihin ei saisi, sitä että toisen henki ei kirjaimellisesti riippunut minusta, sitä että saattoi lähtä ulos milloin vain ilman että piti ensin miettiä voiko lähtä, onko joku muu hoitamassa, tai pukea (talvella) toinen michelin mieheksi (pahimmillaan kirkuvana ja potkivana) niin että on ihan hiki ja melkein jo luovuttaa koko ulos menemisen ennenkuin pääsee ulko-ovesta ulos. Sitä, että pystyi johonkin ulos lähtä miehen kanssa, sitä että ei ollut kiukuttelua ja vastaansanomista joka pienessä asiassa (isommalla 6 veellä), sitä että sai syödä rauhassa ja juoda kahvin vielä kuumana, ja niin edelleen...
 
Minä kaipaan joskus huonoina päivinä sitä, ettei tarvitse täyttää kenekään muun tarpeita, vaan saa ajatella vain itseään. Omia harrastuksia on myös ikävä. Ne jäivät lasten syntymän jälkeen tauolle ajanpuutteen ja taloudellisten syiden takia.
 
Unta!!! En oo sitten viime elokuun varmaan nukkunut yhtään kokonaista yötä. En yhden ainutta. Unta on ikävä.

Ja ulkona käymistä. Lautapeli-iltoja ystävien kanssa ja leffojen katsomista teatterissa eikä yksin kotisohvalla.

Ja matkustelua. Ja matkojen suunnittelua. Ja niiden odottelua ja fiilistelyä.

Viime aikoina tehnyt mieli myös tupakkaa. Outoa, lopetin yli vuosi ennen raskautta, enkä edes raskauden takia. Mutta ei parane ratketa nyt. Ehkä tupakkaakin enemmän sitä kaipaa tupakkataukoa....
 
Ensimmäisenä asiana mitä kaipaan on uni, siis sitä, että sai nukkua ensinnäkin vaikka 8 tuntia putkeen ja myös niin pitkään kuin haluaisi. En ole itseasiassa yli 2 vuoteen nukkunut yhtään kokonaista yötä putkeen, mutta ehkä se aika vielä joskus koittaa. :grin
Toinen asia on se mitä kaipaan on kodin siisteys, sillä varsinkin keittiö on ruokailujen jälkeen ihan sotkuinen, kun ruokapöydässä istuu 7 kk ikäinen sottaava sormiruokailija ja reilu 2-vuotias uhmaava pieni neiti. :facepalm::grin
Ja tottakai sitä omaa aikaa siis sellaista, että saisi oikesti tehdä mitä haluaa ja milloin ja varsinkin ihan rauhassa. Toki saan joka viikko omaa aikaa silloin, kun käyn kuntosalilla, mutta silloinkin aikaa on rajallinen määrä.
 
En ole koskaan ollut aamu ihmisiä, joten tällähetkellä kaipaan kaikista eniten sitä että saisin aamulla nukkua niin pitkään kuin nukuttaisi ja heräillä kaikessa rauhassa. Olen tottunut heräämään lasten vuoksi noin viiden vuoden ajan 1-3krt yössä kuitenkin. En valita väsymystä koska se on itse aiheutettua itselläni jos en muista mennä illalla ajoissa nukkumaan.

Tän koko mökin siivoaminen miehen kanssa ilman pieniä auttavia käsiä olis ihan kiva juttu.. poika on kyllä varsin innokas välillä siivoamaan mutta silti.

Nyt en ihan rehellisesti sanoen muista et milloin ollaan käyty ukon kanssa kahdelleen jossain, mutta olen monta vuotta haaveillut käynnistä yhdellä sisävesi risteilyllä. Niin. Ennen lapsia extempore lähtemiset ja tulemiset oli paljon helpompia kun ei tarvinnu miettiä ruokia eikä päiväunia.. luulen että tältäkin vuodelta risteily jää välistä kun keväällä lapsiluku muuttuu kahdesta kolmeen ja ukolla menee koko kesä töissä uuden duunin vuoksi. Mutta ainahan voi haaveilla :wink
 
Unta ja sitä että jaksais edes joskus valvoa pidempään kuin yheksään :grin Kirjoille olis aikaa ysin jälkeen ku neiti menee nukkumaan mut en jaksa edes ajatella! Samoin aamuihin kaipaan sitä rentoutta, että sais edes hetken maata peiton alla heräämisen jälkeen mut ei, neiti herättää järkiään siinä kuudelta ja sillä siisti. Käsite aamuseksi on myös nykyään aivan jotain käsittämätöntä, aikana ennen lasta se oli aivan parasta mut nyt täys mahdottumuus varmasti vielä monen monta vuotta :grin
 
Takaisin
Top