Kaikenlaista löpinää kun la:han on vain reilu kourallinen viikkoja ^^

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tata87
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Minä olen harrastanut tuota masukuvausta oikein urakalla ;) Itse ottanut, ystäväni otti minusta meidän omassa "studiossa" eli makkarin tapettia vasten ja sitten meitä siis minua ja miestäni yhdessä kävi ihan ammattikuvaaja täällä meillä kuvaamassa jotka otettiin tuolla ulkona kauniissa maisemissa. Sattui vielä kaunis aurinkoinen syyskeli. Odotan innolla kuvia, ne otettiin neljä viikkoa sitten. Kuvaaja varoittikin että kestää ainakin sen neljä viikkoa ennen kuin saa ne lähetettyä meille kun hänellä on paljon jonossa muitakin kuvia jotka on ennen meitä käsittelyssä. JOspa ne kuvat sieltä kohta saapuu.
Voinkin laittaa niitä sitten näkyville tuonne mun sivulle jos jotain kiinnostaa käydä kurkkaamassa ;)
 
Jännityksellä saat odottaa miltä kuvat näyttävät sitten :) On se vaan niin erilaista kun ammattilainen kuvaa oli sitten harrastelijalla miten hieno kamera tahansa. Pro kuvaa vaikka kivikautisella pöntöllä julmetun upeita kuvia :D

Tänään on neuvolakäynti edessä. Enää kerkiää olla 2 neuvolaa ennen la:ta ja yksi aika varattiin varalta la:n jälkeen jos ei ole pörriäinen vielä päättänyt maailmaan tulla.

Hieman jänskättää kun mies joutui lähtemään vielä käymään työmatkalla. Onneksi pääsee jo huomenna takaisin kotia. Sanoi pienelle lähtiessään että vielä ei tänään saa tulla :D Välillä on ollut sellaisia suppareita että on jo ihan varma että homma lähtenyt käyntiin..

Aion viettää nyt sitten kun tilaisuus tuli, niin oikein urakalla aikaa siskoni kanssa. Vietämme varmaan yön leffoja katsellen ja herkutellen. Juuri tuollaista irtiottoa arjesta vielä tässä vaiheessa kaipaankin ^^
 
Ajattelin vähän ajatella tässä "ääneen" omia ajatuksiani/tapojani nyt tässä raskauden aikana (ja ennen sitäkin) mitä tulee ruokiin... :)

Olen ollut suurimmaksi osaksi kasvissyöjä (joka syö myös maitotuotteita, kalaa satunnaisesti ja kananmunia) suunnilleen 13 vuotta. Aloitin siis kasvispainotteisin syönnin jotain 13-vuotiaana ja nyt olen 26.

Nyt tässä raskauden aikana olen pakottanut itseni syömään noiden edellä mainittujen lisäksi myös lihaa ja muita kasvissyöjien painajaisia ihan vain sen vuoksi että pikkuiseni saisi varmasti kaikki tarpeelliset ravintoaineet (paistijauhelihaa, kanaa, kalkkunaa ja joskus myös verilettuja, makkaraa erittäin harvoin ja on tainnut muutama kinkkuruokakin upota), MUTTA nyt tuntuu sille että enää en pysty vaikka laskettuunaikaan on enää vain 16 pv. Yksinkertaisesti ei enää kroppa eikä mieli tahdo lihaa. Rv 7 asti olen sitä pupertanut kasviksien ohessa pakolla vaikka tosi tiukkaakin on tehnyt.

Onko täällä ketään joka olisi lakto-ovo-vegetaristi myös raskauden ja imetyksen aikana ja onko se vaikuttanut lapseen mitenkään?

Itse taidan nyt lopettaa kiduttamiseni ja unohtaa ton punaisenlihan yms ja syödä vain kuten ennenkin. Täytyy vielä varmaan ens viikolla neuvolassa puhua siitä että en enää pysty lihaa pupertamaan. Täytyy vain olla tarkka ruuan suhteen että ravintoaineet on yhä riittävät jne.

Mies syö kyllä lihaa (ja vieläpä mielellään yllätys yllätys) joten siitä ei ole pelkoa että "pakotan" lapsen isompana syömään vain kasviksia. Hän saa kyllä syödä isän kanssa lihaa :)
 
Mä olen ollut kasvissyöjä vähän vaihtelevalla asteella puolet elämästäni. Nykyään löysimmin, kun syön maitotuotteita, munia ja kalaa. En ole raskaus/imetysaikana edes harkinnut lihan syömistä mistään syystä. Tästä ruokavaliosta saa kyllä kaikki tarvittavat ravintoaineet, kun syö monipuolisesti. Tässä raskaudessa ei ole edes Hb laskenut, viimeksikin laski vain hyvin vähän.

Esikoinen on sekasyöjä, mutta kyllä meillä kotona on hyvin kasvispainotteista ruokaa, kun ei viitsitä kovin usein tehdä eri ruokia. Hän taisi olla ainakin 9kk ennen kuin maistoikaan mitään lihaa. Epäilen, että hän on perinyt minulta huonosti lihaa sulattavan elimistön, sillä kanaa poika ei pysty syömään vielä 2,5-vuotiaanakaan, kun se jumittaa jo pienissä määrissä ruoansulatuksen täysin pariksi päiväksi. Vauvana tein hänelle kyllä lihasoseita, mutta maistatin ne miehelläni, joka on sekasyöjä :D Ennen esikoista en ollut koskaan valmistanut mitään liharuokaa, sillä lopetin lihansyönnin ennen kuin muutin aikoinaan pois vanhempieni luota.

Jäin eilen lopulta äitiyslomallekin, ja tänään tuli täyteen 35 viikkoa :)
 
Tänään on ollut reipas päivä taas vaihteeksi. Siivosin kotona joka nurkan ja jynssäsin vielä pesuhuoneesta kaakelitkin putipuhtaiksi.

Seuraavaksi on vuorossa halloweenkakun tekeminen kun juhlitaan siskon kanssa sitä jo huomenna... ihan vain siitä syystä että se on kaikille parhaiten sopiva päivä :) Olenpa vitsaillut sen olevan minun "babyshower"kakkukin siinä samalla (en pitänyt niitä vaikka aioin) ^^

Seuraavat hommat on kakun väsäystä ja ehkäpä laitan sen vauvanpedinkin nyt tässä valmiiksi. Muuten rentoa yhdessä oloa miehen kanssa illalla selviytyjiä katsellen ja kainalossa öllötellen <3
 
Mä olin ennen esikoista pitkään semi vege, punaista lihaa en syönyt ollenkaan ja hyvin harvoin kanaa ja kalaa. Jostain syystä pahimman raskauspahoinvoinnin jälkeen aloinkin syömään lihaa, siis teki ihan mieli sitä. Ja se jäi sitten ruokavalioon taas. Tässä raskaudessa oon välttänyt punasta lihaa, ja oon miettinyt jos jättäis taas lihat pois synnytyksen jälkeen..Syön kuitenki niin monipuolisesti että imetykseen tuskin vaikuttaa mitenkään.. :)
 
Mulla on pikemminkin niin päin, että raskausaikana pelkkä lihan haju saa yökkäämään :D Sianlihaa ei onneksi mieskään syö, se haju on pahinta. Rasvaisia kalojakaan en ole nyt voinut juuri syödä, kun kalanrasva nousee ylös vuorokauden ajan syömisen jälkeen :( Mut eipä tuo ole sen enempää maidontuotantoon kuin muuhunkaan tuntunut vaikuttavan.
 
Nyt todella paljon aiheesta poikkeamista... Tahtoisin todella kovasti hiustenpidennykset (olen himonnut niitä jo monta kuukautta)... Viimeksi minulla oli pidennykset viime joulukuussa kun menimme naimisiin =) Raskaaksi tullessani luovuin niistä sitten.

Yritän nyt toitottaa itselleni näitä asioita:
1) onkohan se sitten helppoa elää vauvan kanssa pitkillä kutreilla (no saahan ne tietysti letille jne)
2) omat hiukset yltävät jo olkapäiden alle, eikö se muka riitä (mutta ohuet kuin hiirenhäntä)
3) kalliit ostaa (laatu maksaa)
4) kalliit hoitaa (sehän olisi vain pientä luksusta arkeen)
5) imettäessä hormonit jyllää ja niiden pysyminen päässä voi olla mahdotonta (mutta entäpä jos ne sittenkin pysyisi..)

mutta silti päässä pyörii miten kauniilta ne pitkät ja kiiltävät hiukset näyttävät..... voi hyvänen aika kun pitää käydä kauheaa tahtojen taistelua itsensä kanssa :D

Paras varmaan lähteä vauvaostoksilla käymään jos vaikka pidennysten halu taas laantuisi. Jos vain paikat antaisi tänään sen verran myöten :)

.... Pahus kun halusinkin muuttaa keskustan ulkopuolelle. Tosin vain alle 2 km päähän keskustasta, mutta näin mursuna sen edestakaisin kävely kauppojen kiertelyn lisäksi on melkoinen suoritus x) Shoppailun suhteen tämä asunto ei ole hyvällä paikalla kun on vain yksi auto käytössä. Muuten todella ihana sijainti jne :)
 
mulla imetysaikana lähti niiiiin paljon hiuksia päästä että olisin tosiaan toivonut pidennyksiä siinä vaiheessa kun muutenkin niin ohuet hiukset :D mä koen ainakin että pitkät hiukset on paljon helpommat, senku laittaa vaan ponnarille ja thats it jos ei muuta jaksa tehdä. tän lyhyen kans pitää aina jotain muotoilla ennen ku kehtaa ulos lähteä. mulla ois vielä edelliset pidennykset kaapissa odottelemassa mut en oo saanu aikaseks/jaksanu käydä niitä laitattamassa..
 
Oon kans haaveillu pitkään pidennyksistä mut aattelin et ehkä viisain ottaa ne sitten keväällä kun ei enään pipoa tarvi pitää :)

Sent from my GT-I9300 using Vau Foorumi mobile app
 
Menipä iltapäivä ja alkuilta tosi äkkiä. Näpersin äp-pakkauksen päälle suojuksen. Tosi rujolta näyttää vielä, mutta huomenna kun on taas energiaa niin koristelen sitä ulkoa jotenkin. Ehkäpä kangasnauha kehiin.

Sen projektin jälkeen yritän tehdä sen unipussin pikkaselle ^^ Olisinpa käynyt nuorena jossain käsityökerhossa tms niin osais vähän paremmin. Nyt tämä on tällaista keksi ja kokeile (ja tuskastu) touhua xD
 
Mitenköhän karvaiset ystäväni suhtautuvat tulokkaaseen sitten... :)

Asumme miehen kanssa kerrostalossa joten koirani ja kissani ovat äitini ja siskoni hellässä huomassa lapsuudenkodissani (omk-talo). Meillä taitaneekin nykyään olla yhteisomistajuus niihin, paitsi kissat annoin kokonaan äidilleni kun mies on niille pahasti allerginen ja piti tehdä aikoinaan valinta x)

Olen huomannut että koirat tökkivät mielellään kirsulla mahaani aina tilaisuuden tullen. Taitavat haistaa, kuulla ja tietää että siellä on pörriäinen ^^

Minulla on kuitenkin vahva luotto siihen että yksikään turriaisista ei pienelle pahaa tahdo, mutta valpas pitää olla. Saattavat pitää pienestä vähän liikaakin =) Täytyy mahdollisimman pian sitten tutustuttaa ne varovaisesti pikkuiseen että tottuvat kunnolla.

Miten teillä jo lapsen saaneilla lemmikin omistajilla tilanne on sujunut ja miten olette tutustuttaneet lemmikit vauvaan? :)
 
Mäkin miettinyt tosi paljon tota että kuinka totuttaa koira uuteen tulokkaaseen. Äiti neuvonu tuomaan sairaalasta vauvan käyttämiä vaatteita kotiin jotta ehtii koira vähän tutustua. Ja sanoki että kotiin kun tullaan niin onhan se koiralle uutta mutta tottuu hyvin nopeasti :) meidän koira vielä erittäin hypersuperaktiivinen joten kyllä sitä vähän kauhunsekaisella jännityksellä odottaa :D
 
Meillä kans 2 koiraa. uskon että ottavat pikkuisen hyvin vastaan. Esikoiseen eivät päässyt tottumaan niin että esikoinen ois ollu ihan vauva. poika oli 2v kun eka näist koirist tuli. Mutta oon kuullut että esim juuri vauvan harson voi tuodA haisteltavaks ekaks ja siitä sit vauvan kotiin tullessa antaa koirien haistella rauhallisesti vauvaa. on se jännää :-)
 
Tuo onkin hyvä idea. Kun äiti ja pikkusisko käyvät täällä kuikkaamassa tulokasta niin annan niille mukaan jonkin vaatteen jota koirat kuin kissat saa nuuskutella samalla kun niitä rapsutellaan ja ehkäpä lahjotaan makupaloilla kun ovat nätisti =)
 
Mä laitoin yhden puklurätin miehen mukana sairaalasta kotiin jota koira sai haistella :) Kotiin kun päästiin niin koira sai tulla heti haistamaan vauvaa ja sen ensi kohtaamisen jälkeen ei oikeastaan enää välittänyt yhtään PAITSI että mieltään osotti mm. tekemällä tarpeitaan mm. meidän sänkyyn kun ei oltu kotona.. Muuten siis meni ihan hyvin :)
 
Tajusinpas juuri pari asiaa kun äp-pakkausta pediksi laitoin
a) tekemäni suoja on ihan kamalan näköinen. Tarvisi edes vähän koristetta peittämään ulkopuolelta tökeröä ilmettä erityisesti yhdeltä reunalta mut ei ole tällä hetkellä sukupuolineutraaleja ideoita tms siihen. Saa siis vielä jäädä mietintään TAI pitää tehdä uusi kun saan uusia kankaita haettua. Tuo olkoon surkea kokeilu x)
b) äp-pakkauksen peitto on aivan liian iso noihin pussilakanoihin mitä meillä on hankittuna ja lahjaksi saatuna :O Täytyy joko ostaa pienempi peitto tai isompia pussilakanoita (tosin aion tehdä/ostaa pikkuiselle jonkinlaisen pussukan tai pesän minkä sisässä hän voi tutia joten peitto ei vielä ole välttämätön. Olisi kyllä harmi jos suloiset lahjalakanat jää käyttämättä kun ovat väärän kokoisia.
c) ihme "ärtymys" iskenyt päälle. Ihan kuin joskus ennen menkkoja on pahalla tuulella. Johtuu varmaan noista edellä mainituista pitkälti xD

d) ja tuossa ährätessä kerkesin miettiä sitäkin että ei vieläkään ole mitään tietoa että alkaako se marraskuussa/joulukuussa putkiremontti tässä talossa.... huoh x(
... ja lisäksi on tosi tukala olo. Meni vähän valituksen puolelle nyt mut menköön tän kerran =)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top