N
N26täältäjostain
Vieras
Sairastan todella vaikeata Chronin tautia, vasta-aineiden puutostilaa ja Suolisto syöpää. Jne. Ei sairauksista sen enempää.. Olen naimisissa ja kaikki on muuten kunnossa. Esikoisemme on 1,5-vuotias.
Olen aina sanonut etten koskaan tahdo lapsia mutta ensimmäinen raskaus joka meni kesken,
sulatti sydämeni täysin. Mieheni haluaisi vielä kovasti toisen lapsen ja itsekin aina hyvinä hetkinä olisin valmis,
mutta pelkään tulevaisuutta niin kovin. Kun tulee vastoinkäymisiä niin muutan taas mieltäni ja olen varma ettei enää ikinä. Sitten kun taas katson ihanaa taaperoamme niin tunnen älyttömän kovaa rakkautta ja suorastaan sattuu pienen puolesta ettei hänellä ole sisarusta minun takiani. Olen itse ainokainen joten en vähättele ketään. Tilanteessani tulee ottaa huomioon että riski nuorena kuolemiseen on paljon suurempi kuin muilla terveillä ihmisillä. En ole koskaan voinut tehdä tulevaisuuden suunnitelmia pelkäämättä. Aina sääntönä on ollut tämä päivä kerrallaaan... Kannan huolta myös siitä että miten mieheni jaksaa ja pärjää niin taloudellisesti kuin henkisestikin vaimon menetyksen jälkeen jos huollettavana on 2 lasta... Olisihan lapsista toki tukea toisilleen, mutta.. Koen etten voi tarjota lapsilleni tervettä tulevaisuutta ja syytän usein itseäni lapseni tulevaisuuden pilaamisesta. Olen jo sanonut useasti miehelleni että en aio tehdä yhtäkään lasta lisää. Aion laittaa piuhat poikki heti kun 30v. tulee täyteen. Vihaan sairasta minääni. Olen siis ollut sairas lapsesta asti ja pelkään että niin käy lapsellenikin, vaikka tiedän ettei etukäteen saisi pelätä mutta minkäs teet. Onko muita Crohnia sairastavia äitejä? Montako lasta teillä? Onko yksikään sairas?
Kuinka pystyit tekemään tietoisen valinnan lasten tekemiseen sairaana, ja valitsemaan todennäköisesti lapsillesi sairaan elämän?
Olen aina sanonut etten koskaan tahdo lapsia mutta ensimmäinen raskaus joka meni kesken,
sulatti sydämeni täysin. Mieheni haluaisi vielä kovasti toisen lapsen ja itsekin aina hyvinä hetkinä olisin valmis,
mutta pelkään tulevaisuutta niin kovin. Kun tulee vastoinkäymisiä niin muutan taas mieltäni ja olen varma ettei enää ikinä. Sitten kun taas katson ihanaa taaperoamme niin tunnen älyttömän kovaa rakkautta ja suorastaan sattuu pienen puolesta ettei hänellä ole sisarusta minun takiani. Olen itse ainokainen joten en vähättele ketään. Tilanteessani tulee ottaa huomioon että riski nuorena kuolemiseen on paljon suurempi kuin muilla terveillä ihmisillä. En ole koskaan voinut tehdä tulevaisuuden suunnitelmia pelkäämättä. Aina sääntönä on ollut tämä päivä kerrallaaan... Kannan huolta myös siitä että miten mieheni jaksaa ja pärjää niin taloudellisesti kuin henkisestikin vaimon menetyksen jälkeen jos huollettavana on 2 lasta... Olisihan lapsista toki tukea toisilleen, mutta.. Koen etten voi tarjota lapsilleni tervettä tulevaisuutta ja syytän usein itseäni lapseni tulevaisuuden pilaamisesta. Olen jo sanonut useasti miehelleni että en aio tehdä yhtäkään lasta lisää. Aion laittaa piuhat poikki heti kun 30v. tulee täyteen. Vihaan sairasta minääni. Olen siis ollut sairas lapsesta asti ja pelkään että niin käy lapsellenikin, vaikka tiedän ettei etukäteen saisi pelätä mutta minkäs teet. Onko muita Crohnia sairastavia äitejä? Montako lasta teillä? Onko yksikään sairas?
Kuinka pystyit tekemään tietoisen valinnan lasten tekemiseen sairaana, ja valitsemaan todennäköisesti lapsillesi sairaan elämän?