Käynnistystarinat

E

Ex-ensisynnyttäjä89

Jostain jotain jo tietävä
Kertokaapa mulle positiivisia, hyvin menneitä käynnistystarinoita 😁 Mulla tiistaina 39+6 ja kontrollikäynti sairaalassa vauvan isokokoisuuden vuoksi (oli jo pari viikkoa sitten arviolta 3,8 kg). Oon kuitenkin itse niin loppu, että pyydän kyllä käynnistystä vaikka lääkäri ei sitä suoraan ehdottaisi. Nivusia polttelee koko ajan, mahanahkaan sattuu tää älytön venyminen, jalat on turpeat 24/7 vaikka kuinka käyttäisi lääkinnällisiä tukisukkia ja nostaisi jalat ylös, mitään ei jaksa... Esikoisen raskaus oli äärettömän helppo hänen pienikokoisuutensa vuoksi, vaikka menikin 2 viikkoa ja 2 päivää yli, eikä mulla ollut mitään näistä vaivoista. Synnytys myös käynnistyi itse, mutta tämän kanssa en voi kuvitellakaan jaksavani vielä 2 viikkoa... Haluaisinkin nyt kuulla miten teillä on (hyvin menneet) käynnistykset edenneet? :)
 
Meillä esikoinen käynnistettiin korkean vesienmenon (=pientä tihkumista) takia rv 39+5. Aamulla laitettiin lääkkeet ja niitä lisäiltiin tasaisesti. Vuoronvaihdossa edellinen mietti, että ei ehkä laiteta lisää vielä, ettei mene liian intensiiviseksi, mutta seuraava työntekijä laittoi kuitenkin lisää. Eteni hyvin ja illalla syntyi vauveli, reilu 12 h käynnistyksen aloituksesta. Eli keho reagoi lääkkeisiin hyvin. Kivuliaampi oli kyllä mielestäni, kuin seuraava (spontaanisti alkanut) synnytys. Ekassa kokeilin ilokaasua, ei sopinut minulle, toinen meni täysin luomuna.

Ja ei ollut mitään synnytyksen merkkejä ilmassa, uskon, että olisi mennyt reilusti yli, jos ei olisi käynnistetty.
 
VäriSointu sanoi:
Meillä esikoinen käynnistettiin korkean vesienmenon (=pientä tihkumista) takia rv 39+5. Aamulla laitettiin lääkkeet ja niitä lisäiltiin tasaisesti. Vuoronvaihdossa edellinen mietti, että ei ehkä laiteta lisää vielä, ettei mene liian intensiiviseksi, mutta seuraava työntekijä laittoi kuitenkin lisää. Eteni hyvin ja illalla syntyi vauveli, reilu 12 h käynnistyksen aloituksesta. Eli keho reagoi lääkkeisiin hyvin. Kivuliaampi oli kyllä mielestäni, kuin seuraava (spontaanisti alkanut) synnytys. Ekassa kokeilin ilokaasua, ei sopinut minulle, toinen meni täysin luomuna.

Ja ei ollut mitään synnytyksen merkkejä ilmassa, uskon, että olisi mennyt reilusti yli, jos ei olisi käynnistetty.
Click to expand...
Eli teillä on mennyt kaikki oikein nappiin, ihana kuulla! 🩷 Mulla esikoisen kanssa omat supistukset oli heti niin kivuliaita, etten usko, että niitä pystyisi lääkkeillä edes saamaan kivuliaammiksi 😁 Eli tällä kertaa pyydän kyllä epiduraalin heti kuin vain mahdollista, ilman sitä en pystyisi ikimaailmassa synnyttämään. Liike, TENS, ilokaasu tai kipupiikki ei auttanut mulla yhtään ja huusin banaanina kivusta ennen epiduraalia.
 
Kerrotaan nyt sitten se oma käynnistystarina 😁 Klo 10.00 mentiin sairaalalle ja olin noin 2 cm auki, mutta kohdunkaulaa vielä hyvin jäljellä. Klo 13.00 laittoivat mulle ballongin, joka aiheutti jonkin verran siedettäviä supistuksia. Kätilö kävi sen sitten nyppäsemässä irti klo 19.00, olin tuolloin noin 3 cm auki. Olisi varmasti lähtenyt aikaisemminkin, mutta en itse uskaltanut vetää tarpeeksi lujaa. Tosin kätilö sanoi, että joku luu (häpyluu?) olisi mulla jokatapauksessa estänyt sen tippumisen omillaan. Tämän jälkeen siirryin synnytysosastolle ja kalvot puhkaistiin. Tämä saikin supistukset kunnolla käyntiin ja seuraavat 3 h kävelin huonetta non-stop puolelta toiselle, kun supistuksia ei pystynyt ottamaan vastaan muuten kuin seisten ja liikkuen. Makuullaan ne olivat hirvittävän kipeitä. 3 h kärvistelyn jälkeen sain kipupiikin, joka vei kovimman terän supistuksista. Olivat toki edelleen kivuliaita. Kipupiikin vaikutus kesti noin tunnin, jonka jälkeen pyysin epiduraalin ja samalla aloitettiin oksitosiini (tosin hyvin pienellä annoksella), jotta saataisiin paikat kunnolla auki. Oksitosiinia tiputettiin noin 7 h, jonka aikana avauduin 10 cm:iin. Epiduraalin sain tuona aikana yhteensä kolme kertaa. Ponnistusvaihetta kesti huimat 6 minuuttia, jonka aikana potra 4,6 kg vauva saapui maailmaan 😁 Eli hyvin olivat arvioineet painon. Vaikka hän oli 1,3 kg painavampi kuin esikoinen ja ponnistusvaihe oli nopea, mulle ei tullut minkäänlaisia repeymiä tai nirhaumia. Synnytyksen kokonaiskestoksi merkattu 8 h (esikoisella lähes 20 h).
 
Takaisin
Top