Käynnistetty synnytys

Piutse

Vauhtiin päässyt keskustelija
Parin päivän päästä saatetaan alkaa käynnistämään diabeteksen vuoksi. Kellään kokemuksia? En tänään oikeen tajunnut edes lääkäriltä kysyä mitään kun alkoi jo jänskättämään. Jotkut puhuvat että on kivuliaampaa tai kestää pidempään kuin luonnollinen kulku. Yksilöllistä tietty tämäkin, mutta kokemuksia olisi kiva kuulla.
 
Mulla alkoi supparit ihan luonnollisesti, mutta koska avautumista ei tapahtunut pitkään jatkuneista (31 h) säännöllisistä kivuliaista suppareista huolimatta, sain sairaalassa käynnistyspiikin.

En tiedä tuosta käynnistyspiikin aiheuttamasta kivusta, sillä täällä Hollannissa annetaan käynnistyspiikin kanssa ilmeisesti aina epiduraali, joka kyllä peitti kaikki kivut alleen.

Sanon kyllä, että kiitin kaikkia maailman jumalia ja mörrimöykkyjä siinä vaiheessa, kun aloin käynnistyspiikin jälkeen avautumaan vauhdilla, sillä en olisi kovinkaan montaa tuntia enää jaksanut kärvistellä siinä. Käynnistyspiikin saamisen jälkeen meni n. 4 tuntia, jonka jälkeen sain alkaa ponnistamaan, ja poika syntyi 71 min. puskemisen jälkeen. Eli käynnistyksestä vauvan syntymään meni vain n. 6 tuntia!

En tiedä, oliko tästä sulle mitään apua, mutta nämä oli mun kokemukset käynnistämisestä. :) Tsemppiä tulevaan koitokseen!
 
Kyllä käynnistetty synnytys on rajumpi kuin itsestään alkanut, ainakin minun kokemukseni mukaan. Mutta ei niin paha että sen takia kannattaisi mitään paineita ottaa. Ei ne turhaan käynnistele, parempi ajatella vauvan parasta. Minulla on takana neljä käynnistystä ja yksi omaan tahtiin syntynyt vaavi. Ei ole tullut synnytyspelkoja käynnistyksistä huolimatta.
 
Mulla oli laskettu aika 31.3.2009 mutta mut alettiin käynnistämään tipoilla silloin kun itselläni oli alkava raskausmyrkytys,kyllä se käynnistäminen kivulias oli,tipan määrää lisättiin kokoajan vain lisää ja lisää ja kohta oltiinkin jo 80 tippaa/min,jouduin melkein tunnin välein olemaan käyrässä tuon alkavan raskausmyrkytyksen takia.Olin todella kipeä ja vapisinkin supistusten ajan kun sattui.Mut alettiin muistaakseni käynnistämään 26.3.2009 ja esikoinen sitten syntyi 29.3.2009,olin sen 3 päivää todella kipeänä,en syönyt 2 päivään mitään ja nukuinkin vain 2 päivänä korkeintaan 5 min.Sitten silloin 29.3.2009 huomasin siitä että nytten jotain tapahtuu kun mies lähti käymään kotona suihkussa ja syömässä niin aloin joskus 10 aikaan aamulla oksentamaan pelkkää sappea,oksensin varmaan 4krt ja sitten kätilö tuli ja sanoi että katsotaanpa nytten onko mitään tapahtunut,kohdunsuu oli kokonaan auki silloin mun oksentamisen jälkeen ja soitin äkkiä miehelle että tulee sairaalaan että kohta pitää alkaa synnyttämään,ei menny kuin 5 min,niin mies oli jo sairaalassa[:D] Mulla synnytys kesti 16h 43min ja ensimmäisen synnytin silloin[:)] Nytten yritellään toista.[:)] Kyllä toivoisin että toisen kohdalla synnytys käynnistyisi ihan itse,en usko että itsestään synnytyksen käynnistyminen on niin kivuliasta kuin tuo tipoilla käynnistäminen.En tuntenu ponnistusvaiheessa yhtään mitään alapäässä[:D] Olin niin puutunu etten myöskään välillä tuntenu supistuksiakaan[:)]
 
Nyt kun olen teidän muiden kokemuksia lueskellut, niin aika vähällä oon vissiin kuitenkin päässyt. Mua varmaan sitten vauhditti se, että supparit oli kuitenkin itekseen alkaneet..
 
En tiedä onko omasta kertomuksesta iloa kun on tainnut jo käynnistelyt alkaa mutta kuitenkin:

Mulla synnytys käynnistettiin 41+2 raskausmyrkytysepäilyn takia. Olin tosi tosi turvonnut ja verenpaineet sahas pahasti. Mulla ei koko raskausaikana ollut yhden yhtä supistusta eikä vauva ollut kiinnittynyt eikä laskeutunut kun käynnistys aloitettiin. Samaten paikat oli vielä todella epäkypsät ja lääkäri varoitteli että tässä voi mennä päiviä.

Eka käynnistysmurunen laitettiin 11.5 puolen päivän jälkeen...ei oikeestaan mitään eroa omassa olossa ekaan pariin tuntiin, sen jälkeen alko ala selkää jomottaa pikkuisen, paheni pikku hiljaa. Neljältä tuli mies paikalle ja pian sen jälkeen laitettiin toinen murunen. Siinä vaiheessa oli jo muutamia supistuksia sillon tällön. Limatulppa irtosi siinä samassa hötäkässä ja supistukset alko sit aikalailla samantien säännöllisinä ja pirun kipeinä. Se oli aika shokki kun ei tosiaan niistä ollu mitään aikasempaa kokemusta!

Yökköjen tullessa paikalle ysin pintaan olin vasta parille sormelle auki, olin saanut kipupiikin, kokeillut lämmintä suihkua ja ilokaasua eikä mistään ollu mitään iloa. Epiduraalia ei oltais haluttu vielä siinä vaiheessa antaa ettei synnytys pysähtyis mutta myöntyivät kuitenkin kun olin todella kipeä, oksensin supistusten tullessa eikä tosiaan oikeen mikään tuntunut auttavan. Olin ihan epätoivoinen kun niillä kivuilla ei mitään edistystä tapahtunut! Loppupeleissä sain epiduraalin puoli yhdentoista aikaan illalla (sen jälkeen 4cm auki) ja puolilta öin olin täysin auki ja eikun ponnistamaan! Joa syntyi 12.5 klo 00.37 eli aikalailla 12h ensimmäisesta käynnistysmurusta.

Eli kovin on yksilöllistä miten käynnistys etenee, mutta enpä minä niitä kipuja pahemmin muistellut enää sen jälkeen kun poika oli maailmassa <3 Joalla oli vielä napanuora kaulan ympärillä eikä ponnistusvaiheessakaan ollut vielä laskeutunut eli imukupilla avustettuna syntyi.

Mutta ainakin näin kroppa täysin valmistautumattomana oli aika rankka kokemus kun vielä eteni lopulta noin nopeasti.
 
Itsellä ei käynnistynyt lainkaan. Raskausmyrkytyksen takia yritettiin käynnistellä viikoilla 35+3, vietiin saliin oksitosiinitippaan ja täyden loudauksen jälkeen sain tasan yhden pienen supistuksen. Seuraavana päivänä sitten suoritettiin sektio. Kunnei paikat olleet yhtään kypsentyneet niin aika yhtä tyhjän kanssa tuo yritys oli. Tosin sektiossa sitten huomattiin että reagointi oksitosiinille oli muutenkin huonoa ja jouduttiin loudaamaan normaalia enemmän että kohtu alkoi supistamaan.
 
Ajatelin myös just alkaa kyselemään näitä juttuja. Jorvissa tänää vaa sanottti että 2 viikkon pääst mulle päätetään käynestetäänkö mun synnytykset, vaa pitäskö odotta. Syynä on raskausdiabetes ja vauvan pieni ylikasvu..
Tänää ku tarkistetiin paikkat oli pehmeät ja kaulasta on jääny vaa 1 senti (viimeks oli 3sentiä) ja olin sormelle auki. Mutta haluisin varmista käynestetänkö kaikki synnytykset tippailla? Vaa lyötykö joku muuki keino siihen? PElkkän neuloja ja tippoja todella paljon =(
 
Mulle laitettiin käynnistyspilleri kohdunsuulle kun oli paikat epäkypsät, tippaan laittoivat vasta epiduraalin jälkeen.
 
ALKUPERÄINEN: ^honey__

ehkä nyt tulee aika tyhmä kysymys, mutta pakko kysyä. Sattuko tippan laitaminen? 


Niinkun mun mies ruukaa potilaille jotka tuota kysyvät vastata: Se sattuu neulanpiston verran [:D] Tuntuuhan se ikävältä ja sattuukin hetken monilla mutta kyllä sen kestää, ei se sen kummempaa ole kuin verikoetta otettaessa tuntuva kipu.
 
Täälläkin oltiin tipassa ja en minäkään siinä tilassa pahemmin kiinnittänyt siihen kipuun huomiota, olin ihan muissa maailmoissa[:D] Ja oikeestihan mulla on ihan järkyttävä piikkikammo jne! Mutta kaikki noi piikit mitä synnytyksen aikana pistettiin, käteen, pakaraan, selkään, alapäähän.. luojan kiitos niitä ei tajunnu siinä tilanteessa niin hyvin kun normaalisti, oisin varmaan ollu ihan paniikissa siellä[:D]

Niin ja mulla siis käynnistettiin niin että alapäähän pistettiin tabletti. Ensimmäisestä jo rupes onneks käynnistymään niin ei enempää niitä tarvinnut.
 
ALKUPERÄINEN: ^honey__
ku sairalaas käynistetään synnytyksiä, alkaat ne tippat/ lääkkeet vaikutamaan heti? kuinka pitkää pitää odottaa?


Se on täysin yksilökohtaista, toisilla alkaa äkäseen käynnistyä, toisilla kestää useamman päivän, toisilla ei toimi yhtään.
 
Heips!

Olen kanssa kokenut käynnistetyn synnytyksen, joka tapahtui pillereillä. Ensimmäisellä kerralla ei mitään vaikutusta synnytyksen käynnistumiseen ollut, toisella kerralla sain muutaman supistuksen ja hirveät ilmavaivat. Ennen kolmatta kertaa lääkäri teki rajumman sisätutkimuksen mikä käynnisti supistelun jotka sitten lakkas kipulääkkeen myötä, seuraavana päivänä supisteli taas ja sain kolmannen kerran pillereitä ja ne pistikin vauhtia supistuksiin. Yön supisteli ja seuraavana päivänä sain supistuksia vauhdittamaan oksitosiinitipan ja vauhtia tuli kyllä ihan kiitettävästi mutta mitään ei kyllä saanut aikaan kohdun suulla, päivän kärvistelin ja illalla lääkäri päätyi kiireelliseen sektioon kun ei synnytys edistynyt.
 
En tiedä onko Honeylla jo käynnistetty, mutta kirjoitan kumminkin. Lukee sitten joku muu:)

Mulla käynnistettiin tabletilla kohdunsuulle. 1. tabletti annettiin yhdeksältä, 2. kahdelta. Puoli tuntia myöhemmin alko säännölliset supistukset. Olin sen jälkeen paljon pystyssä, kävin kävelemässä, istuin lootusasennossa ja istuin jumppapallon päällä koska tiesin että ne auttaa vauvaa laskeutumaan. Halusin näin välttää kalvojen puhkaisun, koska olin kuullut että sen jälkeen supistukset voivat voimistua tosi paljon. Ammeeseen menin siinä vaiheessa kun olin auki 6cm, koska lämmin vesi voi joskus jopa hidastaa synnytystä. Eniten apua kun ainakin 4cm auki.

Oli kaikenkaikkiaan yllättävän positiivinen kokemus ja nopeasti ohi.
 
Kaikki kolme käynnistettyjä, kaikki kestäneet noin 6h ja ihan järjettömät kivut synnytyksissä, kun ei ole saatu puudutteita toimimaan oikein.
Seuraavaan suunnitellaan sektiota.
 
Takaisin
Top