kävin pelkopolilla ja nyt pelkään vielä enemmän

[nahkatakkinen_tyttö]

sain neuvolasta lähetteen synnytyssairaalaan puhumaan synnytyspeloista. olin ollut huolissani siitä mitä kipua synnytys aiheuttaa. eilen aamulla kyseinen keskusteluaika oli ja siellä puhuttiin siitä mitä kivunlievityksiä voi saada ja miten synnytys normaalisti etenee. siellä puhuessa tuntui siltä, että ei siitä juurikaan ollut hyötyä, mutta sain kuitenkin jonkin verran uutta tietoa asioista. sain myös ajan psykologille, mutta se on vasta 30 päivä. lähtiessäni pois olin vähän pettynyt, koska keskustelu ei antanut erityisemmin ahaa-elämystä siitä kuinka pelkoni olisi turhaa tms.

pian kotiin päästyäni iski paljon suurempi synnytyksen pelko, kuin mitä olin kokenut ennen pelkopolilla käyntiä. päivällä aloin katsoa tuleeko telkkarista jotain kiinnostavaa ja eräältä kanavalta tuli vauvoista kertova ohjelma. aloin katsoa sitä, koska siinä kuvattiin isää vaihtamassa vauvansa vaippaa ja ajattelin että tulisin paremmalle mielelle katsoessani hauskoja vauvoja. mutta sitten siinä ruvettiin kuvaamaan synnyttävää naista. olin järkyttynyt. iski vielä pahempi pelko siitä, että synnytys on totaalisen helvetillistä tuskaa. miten voin ikinä selvitä siitä ilman kymmenen vuoden terapiaa?

nyt pelkään järkyttävää tunteja jatkuvaa kipua, ponnistusvaihetta ja sitä kuinka voin ikinä kaiken sen helvetin jälkeen iloita lapseni syntymästä. olen toivonut lasta viisi vuotta ja nyt pelkään että helvetillinen synnytyskokemus pilaa suhteeni lapseen. välillä tunnen jopa vihaa siitä, miksi naisen pitää kärsiä niin paljon saadakseen lapsia. tuntuu etten voi nauttia loppuraskaudesta, koska pelkään synnytystä niin paljon. nyt tulen ahdistuneeksi ja surulliseksi siitäkin kun katselen kotonani olevia vauvanvaatteita ja -tavaroita. joudun varmaan pakokauhun valtaan sitten kun synnytykseni jonain päivänä alkaa. laskettu aikani on tammikuun viimeinen, joten ei ole varmaa ehdinkö edes saada paljoa apua pelkoihini ennen synnytystä.

soitin neuvolaan ja kerroin tilanteesta, mutta ei heillä kuulemma ole tarjota muuta kuin psykologi- ja näitä pelkopoliaikoja. pelkopolilla käynti ei selvästikään auta mitään ja psykologillakin ehdin varmaan käydä vain kerran. miten se yksi psykologikäynti muka ehtisi poistaa pelkoni? olen eilisestä asti vain itkeskellyt vähän väliä, koska tuntuu niin toivottomalta.

toivoisin että joku kertoisi jos on kokenut vastaavanlaista tai osaisi antaa hyviä neuvoja.

 

[Pipa87]

En tiedä onko tästä apua sinulle, mutta kerronpahan nyt kuitenkin, ettei synnytys välttämättä ole tunteja kestävää suurta tuskaa.
Ensimmäisessä synnytyksessäni sain epiduraalin aika varhaisessa vaiheessa, lähinnä olin väsynyt siinä vaiheessa koska synnytys eteni aika hitaasti, mutta en ollut kuitenkaan kokenut mitään ihan hirveän kipua. Loppusynnytys menikin sitten täysin ilman kipuja.

Toinen synnytykseni taas meni ilman lääkkeitä, ensimmäinen kipeä supistus tuli puoli tuntia ennen kuin lapsi syntyi.

Synnytykset ovat erilaisia ja se kipu synnytyksen aikana on erilaista kuin mikään muu kipu, eikä tämä tarkoita että se olisi kovempaa kuin mikään muu, se on erilaista.
Synnytyskipuun on, kuten jo tiedät hyvin tehokkaita lääkkeellisiä ja lääkkeettömiä lievityskeinoja. Koeta luottaa itseesi, kehosi kykyyn saattaa uusi vauva maailmaan, koska kehosi osaa sen kyllä! Kun supistukset alkavat, koeta rentouttaa leuka/suun alue supistuksen aikana, se auttaa sinua rentoutumaan muutenkin. Ja helpottaa avautumista. Jos tarvitset kivunlievitystä sanot siitä kätilöllä ja hän kyllä osaa sitteen suositella tilanteeseen sopivaa vaihtoehtoa.
Lopuksi: muista että SINÄ pystyt selviämään synnytyksestä!

 

[heppura]

Mä ymmärrän aloittajaa hyvin. Pelkäsin itsekkin todella paljon synnytystä! Mutta synnytin alateitse ja minä onnekas en kokenut ollenkaan kipua kun oli hyvät lääkkeelliset avut ja ihanat kätilöt ja mies neuvomassa sekä tukemassa.
Mutta synnytyksistähän ei koskaan tiedä kuinka kivuliaita ne on ja miten niitä lääkkeitä ehtii antamaan. Minun mielestäni sinun kannattaisi ottaa neuvolaLÄÄKÄRIN kanssa puheeksi mahdollinen sektio pelkosi vuoksi. Koska eipä ole kovin kivaa jos joudut ihan paniikissa odottelemaan synnytystä. En osaa sanoa kyllä miten Suomessa tehdään sektioita pelon vuoksi, mutta kannattaa yrittää!

 

[Nanna-]

En tiedä lohduttaako tää nyt mut sanompa silti: sen kivun UNOHTAA :) ja se kun sä saat sen lapsen on oikeasti sen arvoista! Itsellä takana vaikea ja pitkä synnytys joka lopulta päättyi kiireelliseen sektioon, mutta välittömästi kun sain lapsen sanoin et voisin vetää tän kaiken uudestaan vaikka 3 kertaa, koska se oma lapsi on vaan niin rakas ja kaiken sen arvoista ettei siinä vaiheessa muulla oo mitään väliä :)

Tsemppiä sinne! :)

 

[nahkatakkinen_tyttö]

Mä ymmärrän aloittajaa hyvin. Pelkäsin itsekkin todella paljon synnytystä! Mutta synnytin alateitse ja minä onnekas en kokenut ollenkaan kipua kun oli hyvät lääkkeelliset avut ja ihanat kätilöt ja mies neuvomassa sekä tukemassa.
Mutta synnytyksistähän ei koskaan tiedä kuinka kivuliaita ne on ja miten niitä lääkkeitä ehtii antamaan. Minun mielestäni sinun kannattaisi ottaa neuvolaLÄÄKÄRIN kanssa puheeksi mahdollinen sektio pelkosi vuoksi. Koska eipä ole kovin kivaa jos joudut ihan paniikissa odottelemaan synnytystä. En osaa sanoa kyllä miten Suomessa tehdään sektioita pelon vuoksi, mutta kannattaa yrittää!

kävin eilen neuvolassa ja siellä hoitaja kysyi minkälaista pelkopolilla oli. hän sanoi että mun kannattaa miettiä olisiko sektio mun kohdalla parempi vaihtoehto ja puhua asiasta psykologille, jolle menen 30 päivä. ei hoitaja siis tietenkään voinut luvata että saisin sektion, mutta suositteli että selvitän mahdollisuuksiani siihen. olen nyt miettinyt asiaa ja tullut siihen tulokseen, että sektio aiheuttaisi mulle vähemmän traumoja ja pelkoa kuin tavallinen synnytys. pelkään vaan, ettei asiasta ehditä puhumaan kunnolla missään ja kukaan ei ehdi auttaa mua ennen kuin synnytykseni ehtii käynnistyä ns normaalisti. musta tuntuu että lapsi syntyy etuajassa, koska raskaudessani on ollut välillä merkkejä siihen suuntaan. viime tutkimuksen mukaan ennenaikaisen synnytyksen riskiä ei tällä hetkellä olisi, mutta olen kyllä lääkäreissä ravatessa huomannut että alapäässäni voi muuttua tilanne laidasta laitaan silmänräpäyksessä.

 

[nahkatakkinen_tyttö]

pelkään etteivät lapsen isä ja äitini ymmärrä sitä että haluan sektion. mieheni tietää että synnyttäminen pelottaa mua ja puhuimme siitä viimeksi eilen. hän sanoi että jos kerran haluan lapsen, niin sitten pitää vaan kestää se synnytys vaikka se olisi kivulias. eipä ollut myötätunnolla pilattu lause. hän ei ilmeisesti pidä vaihtoehtona sektiota, kun kerran sanoi noin. hän oli mukana kun neuvolassa puhuttiin sektiosta, joten hänen pitäisi kyllä tietää että sellainenkin on olemassa. en tiedä miten uskallan sanoa hänelle haluavani sektion, kun pelkään että hän ei ymmärrä sitä. vai puhunko asiasta hänelle vasta sitten kun olen selvittänyt onko mun edes mahdollista saada sellaista? ja sitten äitini. hän sanoi joskus että on ihan typerää vaatia sektiota synnytyspelon takia. hän ei kyllä tiedä synnytyspelostani, mikäli ei sitten ole puheistani päätellyt sitä. tiedän kyllä että se olen kuitenkin minä joka synnyttää eivätkä he, joten mulla on kyllä oikeus pyytää synnytystä haluamallani tavalla, mutta en tiedä miten uskallan kertoa siitä muille.

 

[matti]

Mulle jätti edellisen synnytyksen epäonnistunut kivunlievitys sellaset pelot että sanoin heti etten enää tooste alateitse synnytä. Mulla on myös tammikuussa la ja oon nyt käynyt pelkopolilla lähes 10 kertaa. Varmaan ekat 6 kertaa tuntui ettei siitä ole mitään hyötyä, mutta pakko käydä jos haluaa lääkärin allekirjoituksen sektiopäätökseen. Yhtäkkiä jotain tapahtui kun olin juttelemassa an

 

[matti]

...anestesialääkärin kanssa. Se sai vakuutettua että ens kerralla kivuille voidaan tehdä paljonkin, ja selvisi myös miksi viimeksi epäonnistui. On tässä vielä aikaa ennen synnytystä, jos ei ehditä riittävästi peloille tekemään ennen synnytyksen käynnistymistä, niin muista että ketään ei pakoteta synnyttämään alateitse. Jos sillä hetkellä kun synnytys käynnistyy sulla on sellanen tunne ettet pysty synnyttämään, kerro se kätilölle ja sano että haluat sektion.

 

[panda]

Mua on auttanut valmistautumisessa kipuihin tieto siitä, että kipu on jaksottaista ja ponnistusvaihe yleensä kuitenkin kohtalaisen lyhyt. Olen selvinnyt nimittäin satunnaisesti tulevista helvetillisistä menkkakivuista juuri siten, että kipupuristusten välissä on aina pieni tauko, jonka aikana nautin täysillä siitä, ettei tunnu mitään kipua ja pumppaan itseni siten täyteen mielihyvähormoneja. Se on aivan mielettömän ihana tunne, kun ei tunne kipua! Yhtään ei ole tietoa siitä kuinka voimakkaat synnytyssupistukset ovat, mutta epäilen että niillä ihmisillä, jotka sanovat niiden olevan kymmenen kertaisesti kovia menkkakipuja vastaavat, on kohtalaisen lievä se kovinkin kipu.

Monta kertaa elämän aikana on käynyt mielessä, että vaikka todella haluaakin lasta ja lapsia, niin miettii haluaako oikeasti koskaan synnyttää. Mutta onneksi odotusaika on pitkä ja saa valmistautua. Se on vain pakko kestää, ei se ole kuin se yksi päivä se pahin rutistus. Sektio on mulle taas alatiesynnytystä moninkertaisesti pelottavampi vaihtoehto, leikkaus ei kuitenkaan ole mikään pieni operaatio koskaan, ja luotan aina siihen, että mahdollisimman luonnollisesta hommasta toipuu parhaiten.

Tässä kun synnytys alkaa tulla yhä lähemmäksi, olen yrittänyt psyykata itseäni ajattelemaan, että se on lopulta aika voimallinen ja hieno kokemus, että naisena pääsee kokemaan synnytyksen, jota se onkin. Mitä enemmän onnistuisi luottamaan itseensä ja vähentämään pelkoja, sitä todennäköisemmin kivunkin kokemus on helpompi.

Toivottavasti kaikki peloista kärsivät saatte keskusteltua jonkun kanssa asioista, ja saatte kannustusta. Sekin on niin tärkeää oman luottauksen kehittämisessä. Älkää yksin jääkö pelkojenne kanssa, silloin ne pahenevat.

 

[Applejack]

Itse pelkäsin synnytystä kans ihan hulluna. Lopussa tuntui että mielenterveys menee kun vaan pelkäsin ja odotin. Itselläni synnytys sitten sattui, kyllä, mutta epiduraali lopulta teki mun synnytyksestä hyvän kokemuksen. Itselläni oli sellanen epiduraalipumppu, että sitä ainetta tuli tuntien ajan aina vähän. Ja itse pelkäsin etukäteen ponnistusvaihetta, mutta siinä vaiheessa kipu ei ollutkaan pahinta, vaan kivuliain vaihe oli alussa monen tunnin avautuminen, kun en ollut vielä saanut epiduraalia, mutta kestin senkin, ja sain epiduraalin juuri siinä vaiheessa kun voimani meinasivat loppua kokonaan. Ja mulla epiduraali ei hidastanut synnytystä, päinvastoin aloin aueta nopeammin siinä vaiheessa. Hurjasti tsemppiä synnytykseen!