Jylläävät hormoonit

N

NeliApila-11

Jostain jotain jo tietävä
Pakko tänne avautua tästä suhteellisen kiusallisesta ongelmasta nimeltä hormoonit. Olen aina ollut melkosen herkkä vaikutuksille ja e-pilleritkin aikoinaan laittoivat tunteet sekaisin. Nyt olen kuitenkin tikittävä aikapommi joka tunteen kanssa. Raivostun, ilostun ja alan itkemään todella herkästi ja missä vaan. Viimeksi, kun kävimme kaupassa mieheni kanssa, otti tunteet vallan. Aloin itkemään, vaikka kuinka koitin pidetälle ja selittää tunteille, että kotona vasta. Oli muuten todella noloa vollottaa mieheni olkapäätä vasten tavaratalossa. Onneksi mieheni on ihana ja lohdutti mua ja pyyhki kyyneleitäni. emoticon

No selvisin itkukohtauksestani ja päästiin kunnialla kaupasta ulos. Mutta kyllä tämä vaivaa, koska tuntuu, etten siedä ihmisiä. Kaikissa ärsyttää jokin piirre aivan miellettömästi. Ennen olen tullut ihmisten kanssa toimeen, mutta nyt haluaisin olla vain mieheni ja lemmikkiemme kanssa. Jotenkin on haastavaa olla ihmisten kanssa tekemisissä, kun tunteet heittelee laidasta laitaan. Millon ärsyttää oma äiti niin kovin, että voisin lähettää raketilla kuuhun tai millon haluaisin hypätä appiukon syliin itkemään. Tuntuu vähintäänkin siltä, että olen sekoamassa. emoticon


En odota, että kellään olisi samanlaisia tuntemuksia, mutta oli vaan pakko saada purkaa tämä. Tällaista tunteiden vuoristorataa ei toivo kellekään.

Ihanaa kesän alkua kaikille! emoticon
 
moikka!

täällä toinen pommixD

ennen raskautta, näytin hyvin vähän tunteita kellekkään... suutuin kyllä ja saatoin raivota, mutten itkeny, näyttäny hellyyttä yms.

nyt asia on aivan nurin perin... itken hyvin herkästi (en vihasesti), kaikista muistya syistä kyllä... itken ilosta, surusta, huolesta, ulkonäöstä, epäoikeudenmukasuudesta, naapurin koirasta... siis ihan melkein kaikesta mahollisesta... sitte jos en itke hymyilen ja säteilen ku aurinko... voin sanoa, että suht rankka muutos ns. kovasta mimmistä.. todella rankkaa ja väsyttävää tää tunteiden vaihtelu... mut hyvin jaksaa,ku on maailman paras mies<3

ja pakko kyl sanoo, et päivääkään en vaihtais pois raskaudesta... tää kaikki kypsyttää meitä äideiks<3
 
Ite oon kans välillä tosiaa melkone POMMI. :D Pakkohan se on myöntää.

Suurimmaks osaks nää hormoonihommelit menee nii, että yhtenä päivänä kaikki itkettää, seuraavana on iha Duracell-pupu ja ilonen ja onnellinen kaikesta, kolmas päivä menee sitte raivotessa ja sitä rataa. On toki semmosia melko tasasiakii päiviä. :D Mutta ylipäätää jotenki nuo tunteet heittelee iha laidasta toiseen ja rajusti.

Nuppu-11, olen miekii itkeny kans iha tavan ruokakaupassa. Et siis ole ainoa. Siinäkään. :)

Että kiitokset vaan jollekki voimalle, jos semmosta on, että on nuo tulevat isät olemassa. Ihmeesti nekii vaa jaksaa aina kannustaa, ymmärtää, lohduttaa, olla tukena ja vaikka mitä. Koville hekii joutuu. :D

Ja nimenomaan, tässä sitä kasvetaan äideiks ja isukeiks. :) <3
 
Mie en ihan ääripäätä ole, mutta hormoni-piru kohtauksia tulee kun on tullakseen ja siitä saa osansa se joka sattuu tielle tulemaanemoticon Perustelen sen sitten vaan niin että mulla on oikeus olla kiukkuinenkin välillä kun olen raskaana (koska "normaalisti" osaan hillitä itseni aika lailla hyvin ja pystyn puremaan kieltä).emoticon

Yksin ollessani kotona itkeä pillitän jos vaikka mille. Enimmäkseen katellessani vauva-ohjelmia tai kuunnellessani lastenlauluja, joita olen lapsena kuunnellut. emoticon Muiden nähden en vielä toistaiseksi ole kertaakaan alkanu poraamaan mutta voi sekin päivä tulla... emoticon Mutta melkein joka päivä tulee volloteltua liikutuksesta. hih... Olkoon se sallittua;)

Ja samaa mieltä siitä että tää kaikki valmistaa meitä äitiyteen!! emoticon
 
Huh, kiitos kanssa kiukkuilevat! emoticon


Lohduttavaa tietää, ettei ole ainokainen näiden tunteiden vellovassa meressä. Ja Hansuuh, pitäiskö meitin käydä yhdessä ostoksilla? emoticon 


Mutta kuten sanoitte, niin uskon myös, että tämä valmistaa meitä vanhemmuuteen.
 
Nuppu-11, hehe, siinäpä sitä teatteria ois sitte muille jakaa. :D "yhyy, tuo vanhus vei mun jauhelihan!" "no nii-i! ja multa kahvipaketin!" :DD No ei kai sentää iha noinkaa. :P Mutta jooh, se vois olla hauskaa. hehehehe. :D

Mutta tulee kyllä välillä iha käsittämättömiä hihityskohtauksiakii. xD Tänäänkii kaupassa aloin vaa hekotella jollekkii mainoslapulle, ko luin sen väärin... Hohhoo, mitä settiä tämä raskaus. ;D
 
Mulla on nyt tullut helposti liikutuksen kyyneleitä elokuvia ja sarjoja katsellessa. Se ei haittaa lainkaan, koska katselen niitä yleensä yksin.
Mutta enemmän on nyt ollut ongelmaa siitä kun saatan purskahtaa itkuun jostain pikkuasiasta kun mies jotain sanoo. Viimeksi sanoin miehelle että musta on epämukavaa tulla sen äidille kylään kun oon niin pullukka ja miehen perheessä kaikki on niin hoikkia. Mies ymmärsi etten halua tulla ollenkaan ja sanoi "musta on ikävää jos sä et halua ton takia koskaan tavata mun perhettä". Ja sitten mä pillahdin itkuun :D.. mies ymmärsi heti että en voi ihan hyvin ja tuli lohduttamaan :)
 
Oon aina ollut 0-100 sekunnissa ja samaa vauhtia leppyminen-tyyppiä! Mutta nyt tää menee ihan yli äyräiden! emoticon
Ärsyynny pikku jutuista ja sitten oikein alan lietsoa sitä! Ihmisten käyttäytyminen on se yleisin! Lauantaina hermo paloi miehen veljen vaimoon ja tunnin paasasin miehelle asiasta, niin  että sain senkin jo hermostumaan (tosin itseeni).
Eilen ja tänään on ärsyttänyt jo ihan hermoromahduksen partaalle tuo helv**** jääkiekko huuma!! Kaupassa käydessä teki mieli ladata turpiin kaikkia jotka siellä heilu ja huusi Leijonia! En jumalauta yksinkertaiseti kestä ainoatakaan Facebook päivitystä Jääkiekosta ja kultajuhlista, oonkin suututtanut jo aika monta kaveriani avautumalla heille tästä mielestäni idioottimaisesta käyttäytymisestä. Suomihan nyt on pullollaan maailanmestareita, ja sit joku jääkiekkojoukkuea saa koko maan sekaisin!! HALOOOO!! (pahoittelut kaikille, joita loukkaan :) )
Mies vaan seuraa taas nauraen kun puhisen, oon kieltäny kaikki uutiset sun muut, kun en vaan pysty kattoo tuota.... Ja normaalisti olen siis itsekin jääkiekkofani ;)

Itku on myös herkässä! Jos mies ei heti töistä tullessa tule halaamaan ja antamaan pusua, vaan kehtaa käydä pesemässä kädet ensin, niin onhan se nyt itkun paikka! Onhan? Tai jos ei tajua illalla halia tarpeeksi, niin myös siitä kannattaa alkaa itkemään!?

Mutta muuten siis, aika tasasesti meneeemoticon
 
Muahahahaaaa, ite en oo jääkiekko fani ja mulla menee kans hermot.
En jaksa ymmärtää sitä että immeiset on oikeesti menneet ihan sekaisin...
ELI ymmärrän mitä tarkoitat.



 
Täällä yks lisää kuka ei myöskää voi tajuu miten ihmiset sekoo lätkästä :D
Katoin ite kuitenki ton finaalipelin ja itku tuli joka maalin kohdalla ( ihanat hormoonit)

Töissä mua on kans alkanu ärsyttää tietyt ihmiset ja niiden tavat. Välillä meinaa purskahtaa itkuu, ku joku tekee jotain väärin. Päivässä tulee kyllä tirautettuu useampi kyynel ku aikaisemmin. :D
 
Täällä hormonit kiristää kans aikalailla hermoja... "Vihaan" sellasia ihmisiä joista oon ennen pitäny, lähes poikkeuksetta KAIKKI ärsyttää, menetän hermoni ihan pikkuasioistakin...emoticon
Ääh, ei oo aina ihan helppoo olla raskaana.
 
Oho, meitä hormoonihirviöitähän on paljon! :D

Ja Miina, meillä sama juttu. Mies on onneksi oppinut, että ilman pusuja ja haleja ei lähdetä, ei tulla tai tehdä mitään. Valitettavasti välillä ihan inhimillisesti unohtuu ja saa katkerasti kokea mun krokotiilinkyyneleiden putoukset. emoticon

Mutta me ollaan naisia ja tämä vaihe todennäköisesti menee ohi kuitenkin, niin eiköhän me saada olla vähän vaikeita (lähes mahdottomia)? emoticon


Jaksuja kaikille hormoonihirviöille!emoticon
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top