Haluan (minäkin) säilyttää sen ihanan taianomaisen tunnelman, joka oli lapsuuden jouluissa.
Kuusi oli aina tuotu sisälle edellisenä yönä ja aattoaamuna me lapset koristeltiin se. Koko päivä jännitettiin, milloin pukki tulee ja pääseekö se ollenkaan tulemaan, jos ei ole lunta. Se jännitys oli ihan parasta. 
Jouluohjelmat pyörivät koko päivän ja oli ihan ok syödä joulupäivänä suklaata aamupalaksi, se tapahtui vain kerran vuodessa.
Jossain vaiheessa äidistä tuli kävelevä stressipesäke, jonka piti puunata talo lattiasta kattoon kaappeja myöten jouluksi. Voi sitä hammasten kiristyksen ja stressin määrää. Koko kööriltä oli joulu pilalla. Mieluummin ollaan vaikka kynttilän valossa, niin ei näy sotkut. 
