Joulun vaikeat tunteet

[Vargynja]

Kaikille joulu ei ole pelkästään iloinen juhla. Monilla vanhemmilla on varmasti joulustressiä kaikista valmisteluista, toisilla se saattaa nostaa pintaan muistoja menneistä ankeista jouluista tai sitten se muistuttaa yksinäisyydestä tai lapsettomuudesta. Tai sitten kaikkialla soivat joululaulut voi pursuta korvista ulos tai aattona voi lahjat tuoda pettymyksen (itselle tai lapsille). Sukulaisten kanssa joulun viettäminenkin saattaa nostaa pintaan monenlaisia tunteita. Tähän ketjuun saa vapaasti purkaa kaikki negatiiviset tunteet jouluun liittyen.

 

[Lya M.]

Tänä jouluna emme enää oikein voi viettää joulua oman isoäitini - lasteni isoisoäidin - kanssa, ( 95v) koska hän on jo unohtanut keitä me olemme, ja hämmentyy.
Omat lapsensa hän juuri ja juuri muistaa, mutta ihmettelee, kuka kumma on valokuvassa. On siis unohtanut myös edesmenneen miehensä.

Äidin kanssa kävimme viemässä hoitokotiin pienen joululahjan. Jouluradio siellä soi ja (muovi)kuusikin näytti olevan. Tiedä sitten, ymmärsikö hän ,että lahja oli hänelle.

 

[Aaltokukka]

Olin viime talvesta lähtien haaveillut perinteisestä perhejoulusta vanhempieni + muun suvun kanssa.
Sovimme aikanaan taaperosta haaveillessa miehen kanssa että vauvan eka joulu hänen tyylillään ja vastaavasti seuraavan vuoden joulu minun sukuni tapaan.
No, nyt näin uudelleen raskaana ollessa en ole uskaltanut edes ajatella sukuni luokse lähteväni, kun se satojen kilometrien on sukutilalle siirtymä olisi sangen työlästä ja jopa ehkä riskialtista... Toisaalta eihän suku edes oleta minun sinne tulevan, kun en nimiämme osallistujaluetteloon elokuussa ilmoittaneet.
Niinpä saan viettää joulun taaperon kanssa kaksin mitään keneltäkään kysymättä tai kenenkään mitään minulta kysymättä...

 

[Pilkki24]

Olemme perheen kesken tämän joulun. Odotan sitä innolla, mutta välillä koen huonoa omaatuntoa etten kutsu meille ketään, kun tiedän lähipiirissä olevan yksinäisiä ihmisiä. Miulla on ollut välillä aika ikäviä jouluja niin haluan vain välttää kaikki paineet ja kokea rauhallisen joulun lapseni ja mieheni kanssa ilman mitään ylimääräistä draamaa, stressiä tai pönötystä.

 

[Lavendel]

Meillä tähän jouluun tuo synkeän vivahteen eräs ikävä tapahtuma, joka perhepiirissä on vastikään sattunut. Eräs perheenjäsen on pettänyt useamman ihmisen luottamuksen ja se vaikuttaa vähän jokaiseen. Kaikesta huolimatta yritän nauttia joulun taiasta ja taaperon riemusta kun alkaa vihdoin ymmärtää mitä tässä maailmassa tapahtuu (ja mikä on joulupukki!).

 

[Voikukkia]

Jouluun liittyy niin paljon turhia odotuksia, niin sitten kun ne ei täyty, niin tulee pettymyksiä. Tahattomasti lapsettomana, niin kyllä, tää aika perhekeskeisyydessään on ollut vähän hankalaa. Se alkaa siitä, kun saa ostaa kummilapsille lahjoja ja joutuu pyörimään leluosastoilla ja lasten vaatehyllyillä. Sitten, kun ois kiva askarrella jotain tai tehdä niitä elf-kalentereita, joita some tunkee mun verkkokalvoille. Pitkään oli myös haave, että just jouluna saisi ilmoittaa omasta joululahjasta. Joulu nyt joka tapauksessa tulee, oli lapsia tai ei. Jonkin verran voi käydä ihmettelemässä joulun aikana sivusta sukulaisten kautta perheellisten elämää ja sitten tulla kotiin, avata ehkä viinipullo, syödä hyvin ja nauttia kodin rauhasta. On siinä paljon hyvääkin, asiat voisi olla paljon huonommin. Ehkä sellaisesta tietynlaisesta haikeudesta tai surusta ei täysin pääse, mutta sen kanssa voi elää.

 

[herkkis]

Joulu ahdistaa. Arkirutiinit ovat vain kaukainen muisto. Kerran vuodessa syötävät ruuat eivät maistu lapsille, tunteet läiskyvät yli eivätkä hyvää tarkoittavat sukulaiset osaa käsitellä lastemme tunteita heille sopivalla tavalla. Varmaa on siis, että oma pinna on koetuksella. Tänä vuonna lisäharmia tuo se, että kolmannen lapsen laskettu aika osuu juuri joulunpyhille, mikä lisää epävarmuutta ja ahdistusta.

 

[Lavendel]

Joulu ahdistaa. Arkirutiinit ovat vain kaukainen muisto. Kerran vuodessa syötävät ruuat eivät maistu lapsille, tunteet läiskyvät yli eivätkä hyvää tarkoittavat sukulaiset osaa käsitellä lastemme tunteita heille sopivalla tavalla. Varmaa on siis, että oma pinna on koetuksella. Tänä vuonna lisäharmia tuo se, että kolmannen lapsen laskettu aika osuu juuri joulunpyhille, mikä lisää epävarmuutta ja ahdistusta.

Huomasin juuri, että sinulla tosiaan siellä pian pitkä odotus palkitaan. Toivottavasti puoliso ja sukulaiset ottavat joulun aikaan koppia isommista lapsista ja muusta, että saat keskittyä olennaiseen. Rauhaisaa joulua ja paljon voimia loppusuoralle!

 

[Miyn]

Haluaisin joulunvieton olevan sellaista rauhallista pyjamassa kulkemista, jouluvalojen loisteessa voisi katsella telkkarista jouluelokuvia, syödä joulupuuroa ja sekahedelmäkiisseliä välipalaksi ja väliruuaksi ja toiseksi ruuaksi ja yöpalaksi. Hissutella ja hyssytellä vaan kotosalla.
Mutta pitää kulkea jommalle kummalle isovanhemmille. Mies ei halua viettää joulua meillä kotona vaan aina on mentävä mökille. Sinne ei mahdu joulukuusi, eikä tule laitettua joulukoristeitakaan mitään kun ei siellä ole ja tilat on pienet. Kaikki ruuat olen tehnyt kotona mutta ne pitää nyt joulupäivänä roudata sinne. Kukaan ei ole siivonnut siellä enkä haluaisi joulupäivänä ryhtyä ensitöikseni siivoamaan. Tässä on oltu kaikin vuorotellen kipeänä enkä ole mökillä käynyt useampaan viikkoon. Mies on käynyt tarkistamassa että kaikki on kunnossa. Mutta luetteli jo joulupäivälle tekemistä kun pitää lumitöitä kuulemma tehdä puoli päivää.
Lisäksi äsken tokaisi että "voinhan mä tänne kotiinkin jäädä, ei ole pakko lähteä mökille" (lapsi on ollut kipeänä ja sanoin että pitää nyt lapsen voinnin kannalta katsoa jaksaako reissata mökille).

 

[Vargynja]

Olemme perheen kesken tämän joulun. Odotan sitä innolla, mutta välillä koen huonoa omaatuntoa etten kutsu meille ketään, kun tiedän lähipiirissä olevan yksinäisiä ihmisiä. Miulla on ollut välillä aika ikäviä jouluja niin haluan vain välttää kaikki paineet ja kokea rauhallisen joulun lapseni ja mieheni kanssa ilman mitään ylimääräistä draamaa, stressiä tai pönötystä.

Huono omatunto on ikävä tunne, mutta varmasti oikea valinta viettää omanlaista joulua ilman isompia paineita. Ollaan loppujen lopuksi vastuussa omasta ja oman perheen jouluilosta ja jos vieraiden kutsuminen sen pilaa, ei vieraita tarvitse kutsua.

 

[Vargynja]

Joulu ahdistaa. Arkirutiinit ovat vain kaukainen muisto. Kerran vuodessa syötävät ruuat eivät maistu lapsille, tunteet läiskyvät yli eivätkä hyvää tarkoittavat sukulaiset osaa käsitellä lastemme tunteita heille sopivalla tavalla. Varmaa on siis, että oma pinna on koetuksella. Tänä vuonna lisäharmia tuo se, että kolmannen lapsen laskettu aika osuu juuri joulunpyhille, mikä lisää epävarmuutta ja ahdistusta.

Samaistun kyllä tähän vahvasti. (Paitsi vauvaa ei ole tulossa.) Joulu on mukavaa aikaa, mutta samalla jännitys ja varmaan rutiinien puutekin saa lasten tunteet solmuun. Ja varsinkin kuopukselle ei jouluruuat oikein maistu. Me pyritäänkin siihen että olisi joulupöydässä jokaiselle jotain - vaikka kaikki ruuat ei sitten ihan perinteisiä olisikaan. Toivottavasti vauvasi malttaa pysyä pyhien yli vatsassa (ellet sitten toivo joulua sairaalassa). Ja toivottavasti saat ottaa näin viime metreillä rauhallisesti.

 

[Pilkki24]

Huono omatunto on ikävä tunne, mutta varmasti oikea valinta viettää omanlaista joulua ilman isompia paineita. Ollaan loppujen lopuksi vastuussa omasta ja oman perheen jouluilosta ja jos vieraiden kutsuminen sen pilaa, ei vieraita tarvitse kutsua.

Kiitos kannustavista sanoista! Joskus vain on vaikeaa, kun haluaisi olla hyvä ihminen muille, mutta ei kuitenkaan haluaisi olla liian altruistinen. Siinähän sitten koittaa tasapainoilla oman hyvinvoinnin ja herkästi kolkuttavan omatunnon välillä.

 

[Lya M.]

Samaistun kyllä tähän vahvasti. (Paitsi vauvaa ei ole tulossa.) Joulu on mukavaa aikaa, mutta samalla jännitys ja varmaan rutiinien puutekin saa lasten tunteet solmuun. Ja varsinkin kuopukselle ei jouluruuat oikein maistu. Me pyritäänkin siihen että olisi joulupöydässä jokaiselle jotain - vaikka kaikki ruuat ei sitten ihan perinteisiä olisikaan. Toivottavasti vauvasi malttaa pysyä pyhien yli vatsassa (ellet sitten toivo joulua sairaalassa). Ja toivottavasti saat ottaa näin viime metreillä rauhallisesti.

Meilläkään lapset eivät tykkää jouluruuista yhtään. Silti miehen äiti vääntää joka vuosi itse laatikot ja rosollit sun muut ja hivenen loukkaantuu kun lapset eivät syö.
Tänä vuonna ovat reissussa, niin saamme viettää ihan omanlaisemme joulun juuri sellaisine ruokineen kun haluamme ( vaikka mökille tulimmekin.)

Minun äitini taas pyrkii aina tekemään sellaisia ruokia joista kukin tykkää, oli se sitten mitä tahansa. Eikö haittaa, vaikka kuopus söisi vain kalaa, perunoita ja kurkkua.