Joskus tekisi mieli juosta karkuun...

[Yppy]

Niin vain tämä raskaus, etenkin ensimmäinen, on mullistava asia. Kun raskaustesti näytti kahta viivaa, olin äärettömän onnellinen. Itkin ilosta! Olen edelleenkin todella onnellinen asiasta ja samalla huolehdin, miten Toukka voi ja pysyyhän se nyt siellä sisällä turvassa. Mutta hetkittäin iskee se ajatus, kuinka kaikki muuttuu. Aamulla ajattelin, että 9 kuukauden päästä en voi enää nukkua pitkiä aamuja oman kullan kainalossa. Enkä voi viettää vapaapäiviä, joina kanniskelen vain kirjaa kädessäni huoneesta toiseeseen, ahmien sanoja ja lauseita sokeana ja kuurona kaikelle muulle. Kun vauva tulee, tällaiset pienet elämän ilot jäävät taakse.

Toki uusia, varmasti suurempiakin, ilon aiheita tulee tilalle, mutta silti tulee välillä sellainen tunne, että voisinpa vain juosta karkuun tätä asiaa. (No se ei paljoa auta, koska jos juoksen, maha tulee mukana [:D].) Onko minusta sittenkään äidiksi? Osaanko luopua näistä lapsettoman ihmisen etuoikeuksista, mahdollisuuksista tulla ja mennä miten huvittaa, suunnittelematta kaikkea etukäteen?

Voittopuolisesti (99%) olen äärettömän iloinen tästä raskaudesta, mutta tulee niitä hetkiä, kun näen sieluni silmin junan kääntyvän tahtomattani uusille raiteille enkä tiedä, minne kiskot vievät. Helvetin kuiluihin vai Paratiisin porteille - vai molempiin? Silloin on tosi epävarma olo. En tiedä, voinko luottaa itseeni, puolisooni, läheisiini, Jumalaan. Koko tulevaisuus on nyt saanut uuden suunnan, kaikki muuttuu, enkä voi kontrolloida asiaa mitenkään. Voihan sen nähdä seikkailuna kohti tuntematonta, mutta minusta se tuntuu ennemminkin vapaapudotukselta kohti syvän ja pimeän kaivon pohjaa.

Tunteeko kukaan muu näin, tai onko tuntenut edellisten raskauksiensa aikana? Ehkä tällaiset tunteet ja ajatukset ovat ihan luonnollisia, mutta eivät ne silti kamalan kivoja ole. [:(]

 

[Ylpeä mamma]

Voi YPPY! Et oo todellakaan yksin noine tunteines! Varsinkin  näin alkuraskaudesta ajatukset heittää helposti negatiivisiks ja masennus meinaa iskee!

Meikä odottaa jo neljättään, ja tiedän mitä tuleman pitää...mutta silti sitä tuntee ittensä avuttomaks tän raskauden edessä! Oon viime viikon ollu todella allapäin ja itkuinen! Jotenkin on tunne et "mitä jos vauvalla ei oo kaikki hyvin"... vaikka vasta viikkol sitte käytiin ultrassa katsomas eloisaa pikku tapausta! Mut kun tää ahdistus tunkee jo uniinkin! Oon monena yönä nähny todella todentuntuista unta siitä et kui alan vuotaa verta...Päivä jo valmiiksi piloilla kun tollasest unesta herää!

Eikä kyl oikei löydy joulu-fiilistäkään, vaik normaalisti oon todellinen joulu-ihminen!

Yritän vaan sinnitellä eteenpäin, ja odottaa seuraavaa neuvolakäyntiä (joka on vasta tammikuun puoles välis..). Ja odotan et mieli vähän paranis tästä ajan kulues!

Mut kyllä tollaset pohdiskelut ja pienet paniikinpoikaset kuuluu siihen äidiksi kasvamiseen! Usko pois! Jos ois alusta asti varma ja "täysin" tietoinen siitä mitä tuleman pitää, ois aikamoinen pudotus maanpinnalle sitten vauvan synnyttyä! Epävarmuus ei oo aina pahasta!!!

Jokaine löytää oman keinonsa selvitä, ja hoitaa hommansa!

Jaksamista ja valoisaa joulunaikaa sinulle Yppy ja kaikille muillekin!!

 

[Tolteekki]

Ihanaa että joku lausahti tämänkin asian tänne.  Samat ajatukset pyörii ja hetkessä huono omatunto... Ja kun mullakin oli tuo vaaratilanne (ketjussa kesävauvat 2010) hiipi mieleen että okei, ansaitsin tämän koska mietin tuollaisia... Aivan turhaa, tiedostan hyvin sen, mut ei näille ihminen mitään voi.
 
Tästä mulla riittäis kirjoitettavaa sivukaupalla... Mut jääköön tähän että samat fiilarit ja kiva kun tästäkin jutellaan.

 

[Dora76]

Voi voi... niin tuttuja tunteita.

Uskon, että jokainen äidiksi valmistautuva käy nuo samat ajatukset läpi. Ja jokaisen raskauden kanssa aina uudelleen.
Ensimmäisen raskauden aikana nuo tunteet ja ajatukset on vaan varmasti (ainakin minulla oli) miljoona kertaa syvemmät ja "pahemmat" kuin seuraavien raskauksien kanssa. Eka kerralla kun ei vielä tiedä ollenkaan, mihin on itsensä laittamassa.

Teitä, jotka ensimmäistä odottaa, haluaisin muituttaa, että eläkää settako itsellenne turhia vaaatimuksia, älkääkä antako ympäristönkään niitä teille asettaa. Se pieni ihminen, joka teidän elämäänne on tulossa, on teille ihan vieras tyyppi, ja siihen tutustuminen alkaa toden teolla vasta sitten kun se syntyy. Tuota pientä ihmettä ei voi kukaan täysin tuntea etukäteen. Muistakaa se. [:)]

Halein D

 

[j79]

Heippa,

oli kiva lukea tätä viestiketjua. Mulle on tulossa esikoinen ja raskautta ei oltu millään tavalla suunniteltu. Kun tein raskaustestin niin kunnon itkuhan siinä pääsi ja se ei todellakaan ollut onnesta. Onneksi kaikki asiat ulkoisesti on todella hyvin ja näin ollen lapsen pitämiseen on kaikki edellytykset. Ikää on 30 eli mikään teiniäiti en ole:)

Ihanaa on ollut huomata kuinka nopeasti sitä tottuu ajatukseen uudesta tulokkaasta ja olen alkanut siitä iloitsemaankin, vaikka aina olen ajatellut etten lapsia koskaan välttämättä hanki ja vauvakuumetta ei ole koskaan ollut.

Suurin ahdistus on kyllä se, että kaikki muuttuu kerralla niin radikaalisti (vauva, muutto miehen kanssa yhteen yli kuuden vuoden seurustelun jälkeen, mahdollisesti asunnon osto, valmistuminen yliopistosta työn ohella yms..). Pelko siitä että pysytynkö oikeasti huolehtimaan toisesta ihmisestä on myös välillä mielessä sekä vapauden menettäminen.

Kuitenkin päällisin puolin on erittäin positiivinen ja odottava tunne siitä, että mitähän se elämä tuo tullessaan, vaikkakin mielialat vaihtelee aika reippaalla vauhdilla.

 

[Eeeeliah]

Huhhui... viime yönä näin unta että mun hampaat heilui... se on varmasti ainut asia jonka muistan ulkoa mitä se unikirjassa tarkoittaa... Voi tarkoittaa hyvää, mutta myös huonoa... lapsia ajatellen. Tuli ihan hirvee olo, toivottavasti pikkuisella masussa kaikki kunnossa...

En yleensä usko noihin unijuttuihin, enkä usko kyllä nytkään, mutta pitikö mennä nyt jotain hammasunia nähä ku yrittää kasvattaa uutta elämää masussa ja nuo hampaan tippumiset/heilumiset yleensä tarkottaa unikirjoissa jotain pahaa... :/

Kellään muulla unihirveyksiä?

Mut yritän nyt unohtaa tän asian ja ajatella positiivisesti :D

 

[mallukka90]

kiva tietää et muutkin ajattelee näitä samoja juttuja..ite oon varmaan kolme viikkoa jo miettiny,et mitä ihmettä mä teen,jos en osaa olla se täydellinen äiti ja jos menee hermot ku lapsi herää yöllä ja itkee...ja mitä jos mä en tykkääkkään siitä...