jos vauvasi on joutunut olemaan sairaalassa........

Meillä poika oli 6 päivää teholla,muutaman päivän ihan lämpökaapissa ja loput sit seurantahuoneessa kopassa..Yhden päivän oli myös valohoidossa.Rankkaahan se oli,vaikka meillä ei ollut pojalla mitään hätää,mutta silti oli koko ajan pieni huoli pojasta kun syntyi aikaisemmin.Ja oli osastolla vaikea katsella muita äitejä joilla vauvat siinä vieressä kun oma oli teholla.Meillä poika siis syntyi rv 34+2 alle kolme kilosena kiireellisellä sektiolla,mun pahan myrkytyksen takia.Sit jouduin olemaan vielä 4päivää erossa vauvasta kun jouduin sektio haavan hematooman purkautumisen takia itse takaisin sairaalaan.Nyt poika jo 2kk:)

Toivottavasti teidän tyttö pääsee pian kotiin :)
 

Meidän tyttö syntyi 16.12 ja joutui lastenteho osastolle heti seuraavana päivänä. Oli alhaiset verensokerit. Vietti lastenosastolla 6pv:ää. Rankka kokemus oli vaikka tiesi että tyttö saa hyvää hoitoa. Itse olin osastolla ja liikkuminen sektion jälkeen oli aika hidasta ja tuskallista. Onneksi päästiin miehen kans katsomaan tyttöä monesti päivässä. Nyt ollan oltu kotona viikko.

Toivottavasti uusi tase teidän tyttö pääsee pian kotiin.
 
Hei, meidän pienokainen joutui olemaan vastasyntyneiden teho osastolla 8 päivää ja nyt ollaan oltu onnellisesti kotona 2 päivää. Neiti syntyi 27.12, ajallaan päivää ennen laskettua aikaa. Synnytyksen yhteydes sydämestä löytyi lisä- ääni, jonka vuoksi oli tarkkailussa synnytyksen jälkeen. Synnytys oli normaali alatie synnytys ja se meni hyvin ja vauva oli muuten hyvässä kunnossa. Itse olin sairaalassa 3 päivää eli viime ke;na ( 29.12) kotiuduin, olo oli hirveä kun vauva jäi sairaalaan ja ajattelimme etukäteen että päivät tulevat menemään hitaasti mutta aika kului nopiasti kun päivittäin vierailimme ja opettelimme vauvan hoitoa. Voimia kaikille samassa tilanteessa oleville..
 
Meidän poika syntyi vkolla 34+4 ja joutui keskolaan hoidettavaksi ensimmäisiksi viikoiksi.

Olen todella tyytyväinen sairaalan hoitohenkilökuntaan ja siihen kuinka ottavat vanhempien mielipiteet hoitojen suhteen. Lääkäritkin tosi ihania...minähän kävin joka päivä hoitamassa ja sylittelemässä pikkuista sairaalassa...

Ensimmäisen viikon pikkumies vietti keskoskaapissa, vain yhden päivän oli painehappi päällä. Pääsi sitten koppaan reilu viikon ikäisenä, jossa sitten tarkkailtiin pulssia ja kaikkea mahdolista. Aluksi ruoka meni nenämahaletkusta suoraan masuun, kunnes opeteltiin syömään suun kautta tuttipullolla. Rintaakin annoin sairaalassa, mutta toinen ei jaksanut imeä. Kun pikku mies oppi syömään kaiken ruoan mitä tarjottiin masun kautta pääsi mies kotiin, tuolloin hän oli 3viikon ikäinen.

Imettäminen jäi kun kotiin tultiin kun pikku mies ei suostu syömään on niin hidasta...joten korvikkeillä ja tuttipullolla mennään... (tais mennä jo ohi aiheen)
 
Meillä Aino joutui lastenosastolle tarkkailuun vuorokauden ikäisenä käsien nykinöitten takia. Aivot ultrattiin, vatsa ultrattiin, otettiin eeg:tä 2 vuorokautta mutta mitään ei löytynyt. Lääkäri sanoi että olisi keskushermoston kehittymättömyyttä joka yleistä vastasyntyneillä, tyttö pääsi kotiin viikon ikäisenä. Rankkaahan se oli vaikka ei mitään hätää ollutkaan. Kävin 3kertaa päivässä imettämässä neitiä kotoota käsin. 2viikon ikäisenä jouduttiin uudestaan sairaalaan kun pikkunen sai vesirokon siskoltaan, tipassa annettiin viikonlopun yli estolääkitystä,koska Aino oli vasta 3viikkoa.
 
Niin ja meillä nykinöitä edelleen mutta on koko ajan tullut aionoastaan unessa ja etenkin syvässä unessa. ei siis oile moro reflexiä vaan sellaista lihasnykinää. Vähän on onneks vähentynyt nuo nykinät ei ihan päivittäin enää tule.
 
Meidän vauva vietiin suoraan synnytyksestä ensihoitohuoneeseen hengitysongelmien takia. Imu ei auttanut, joten laitettiin ylipainenasaaliin ja lisähappeen ja siirreettiin kiireesti vastasyntyneiden valvontaosastolle. Siellä aloitettiin antibioottihoito, koska lapsivedenmenosta oli 62,5 h ennen synnytystä. Epäiltiin hengitysvaikeuksien johtuvan tästä. Ruokaa neiti ei pullosta huolinut, joten nenämahaletkulla sai maitoa. Neiti oksenteli maitoa rajusti osastolla. Seassa oli lapsivettä ym. Seuraavana päivänä sain tytön vasta ensi kertaa syliin. Oli rankkaa olla omalla osastolla kun vauva oli toisella. Itkuksi meni ruokailuissa kun toisia katselin vauvojen kanssa. Pari päivää lastenosastolla oltuaan vauva pääsi "lomalle" vierihoitoon ja sitten myöhemmin pääsi kokonaan. Rintaruokinta kohensi nopeasti neidin tilaa. Sokeriseurantaa tehtiin 7 h välein osastolla ilmenneen rajun pulauttelun takia ja antibiootteja käytiin ottamassa lasten osastolla 2 x päivässä edelleen.

Nyt ollaan siis päästy molemmat kotiin ja vauva voi hyvin. Säikäytti kyllä tuo...
 
hei, mullekin oli rankkaa olla osastol ilman omaa nyyttiä. Ne päivät menivät sumussa. KOtiin päästyäni vietin päivät sairaalassa opetellen vauvan hoitoa, josta hoitajat saavat erityiskiitosta tukiessaan oman työnsä ohella äitiä joka opetteli kaikke uutta ja ihmeellistä. Pelkästään vauvan ilmeiden katselu oli ja on ihanaa ja ilmeitä tarkkaillessa aika kului kuin siivillä. Tänään tuli viikko täyteen kun neiti on ollut kotona;), kaikki uutta ja ihmeeellistä enkä voi kuin ihmetellä että onko siitä jo todella2viikkoa kun neiti syntyi;) aika on pysähtynyt ja uusi "aikakausi elämässä" alkanut.
 
kiitos kaikille vastauksesta..meillä tyttö ollut viikon verran kotona..eli 3 viikko oli teholla ja siitä melkein viikko vain seurannassa..
 
Toivottavasti Tasen vauvalla nyt ovat asiat hyvin.
Meillä on nyt myös sairalareissu takana ja eilen kotiuduttiin pojan kanssa Taysista. Tämä reissu oli ihan siitä johtuva, että poika oli kovin tukkoinen ja hengitti työläästi, kun nenä oli tukossa ja joutui kakomaan hengitystään eikä syöminen tahtonut onnistua. Kuumetta ei missään vaiheessa isommin ollut vain pientä lämpöä.
Hoito oli "tavallisella lastenosastolla" eli minulla oli mahdollisuus viettää aikani sairaalassa vauvaa hoitaen ympäri vuorokauden. Ja niin teinkin, poika nukkui päivät sairaalasängyssä tai sylissäni, yöt patjalla lattialla kainalossani. Ensimmäisinä päivinä toimintaa vaikeutti saturaatiomittari varpaassa, mutta kun hapetusarvot olivat koko ajan hyvät se otettiin sitten irti ja soittelin vain hoitajia aina, kun tuntui, että vauvalle pitää antaa lääkitystä tai nenästä imeä tavaraa.
Meillä saattaa sairaalareissuja olla vielä tiedossa, sydämestä löytyi sivuääni ja tuo pitää tutkia perinpohjin. Toivotaan, että kuukauden päästä kontrollissa ääni olisi jo hävinnyt. Ainakin tiedän sen suhinan sydämessä olleen todellinen, kun vähintään kymmenen lääkäriä/lääketieteen opiskelijaa vauvaa sairaalassa tutki ja kuunteli ja kaikki kuulivat sen ylimääräisen suhauksen siellä. Toivotaan nyt, että kyse olisi infektioon kuuluvasta oireesta eikä mistään oikeasta sydänviasta.
 
Ginger81: Löytykö teillä sydämestä mitään vai häipyikö sivuääni? Meillä saadaan jännittää kuukausi ennen kuin lisätietoa asiaan tulee.
 

Meillä meni synnytys ihan hyvin ja kotiuduimme 3 päivän päästä. Jenni sai flunssan isolta siskolta ollessaan n. 1,5 viikkoa. Sairastettuaan 5 päivää hänelle nousi pepusta mitattuna 39.2 kuumetta ja lisäksi hänen syöminen oli selkeästi huonompaa ja oli uneliaampi. Lähdimme viemään päivystykseen ja sieltä taysin LO4:lle. Seuraavana päivänä me kävimme keuhkokuvissa, jossa löytyi keuhkokuumeeseen viittaavia muutoksia. Yöllä osastolle tullessa oli aloitettu antipiootti kanyylin kautta. Olin osastolla 5 päivää. Jenni oli enimmäkseen sylissä, kun ei oikein nukkunut missään. milloin oli sägyssään muutaman mnuutin ja patjalla vieressäni.Saimme olla rauhassa omassa huoneessa 4 päivää. Ainoita "häiriöitä" oli lääkärin käynnit, lääkkeiden anto ja kun Jennin nenää imettiin, että sai syötyä. LO 4 oli mielestäni todella mukava osasto, eikä siitä ollut valittamista.

Toisen kerran jouduimme taysiin Jennin ollessa n kuukauden. Hänellä oli ulosteessa kirkasta verta. Jouduimme LO 1:lle. Siellä huoneet ovat ahtaita ja jouduin viettämään yöni milloin missäkin. Pari yötä olin vanhempien taukotilassa ja sitten toimenpidehuoneessa. En halunnut kotiin, koska asun kaukana ja Jenni on täysimetyksellä. Hoitajat olivat mukavia, mutta lääkärit eivät kyllä kaikesta kiitosta saa. Mitään ei viitsitty kunnolla tutkia ja oikeastaan mitään ei saanut tietää. Minä aloitin maidoton-munaton dietin osasto jakson aikana ja lisäksi Jennille annettiin antipioottia, mutta mitään jälkiseurantaa meille ei taysin puolelta tullut. Toivon ettei minun tarvitse enää koskaan mennä sinne.

 
Hei, tätttärä kysyit löytyikö sydämestä mitään. Eli lisä ääni meni pois ensimmäisen viikona  aikana eli Emilialle tehtiin sairaalassa viimeisen vuorokauden aikana eli ma- ti holter rekistöröinti, jossa oli alle 1 % lisä- ääniä, se oli todella hyvä. Halusivat ottaa vielä kontrolli holterin, joka oli 28.2-1.3. KÄvimme sairaalassa ottamassa laite kotiin ja siinä olikin kaikki jo kunnossa;) selvisimme säikähdyksellä. Tyttö kasvaa ja voi hyvästi. Mutta oli se ensimmäinen viikko todella rankka ja mietin näin jälkikäteen, että kuinka selvisinkään siitä kun matkassa oli suurta epätietoisuutta ja huolta omasta pienestä. Näin jälkikäteen olen miettinyt, että voiko lapselle jäädä sairaalassa olosta jotain "muistijälkiä", kun kuitenkin siellä oli monia eri hoitajia ja äitinä sain olla vain osan vuorokaudesta oman rakkaani kanssa. Toki ollaan otettu rutkasti läheisyys hetkiä kotona ja kaikki mennyt pienen kanssa kuitenkin hyvin...mutta nämä äidin mietelmiä...
 
Ginger: Hienoa, että vauva on kunnossa. Turhiahan nuo useimmat sivuääniepäilyt taitavat ollakin, mutta hyvä, että kaikki tutkitaan kunnolla. Vanhemmat vain saavat huolissaan ylimääräisiä sydämensykkeitä. Meilläkin sivuääni osoittautui infektioperäiseksi, eli oli kadonnut kontrolliin mennessä.

Mitä tulee noihin muistijälkiin niin minulle aikanaan keskolassa sanoi yksi hoitaja, että pitäisi tehdä tutkimus aiheesta miten keskoslapset myöhemmin suhtautuvat vihreään väriin (hoitajilla oli tuolloin vihreät takit), kammoavatko sitä...... Ainakin meidän keskosen kohdalla vihreä on aina ollut lempiväri eli ei ainakaan kammottavia traumoja jäänyt viidessäkään viikossa. 
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top