Jos puoliso pettäisi...
- Ketjun aloittaja Vargynja
- Aloituspäivämäärä
Koen tuntevani puolisoni niin hyvin, että luotan että ei ikinä pettäisi. Kyllähän se pistäisi miettimään onko oikein jatkaa jos toinen suunnittelmallisesti ja harkiten pettää...
Riippuu paljon siitä millaisesta tilanteesta on muuten kyse ja mitkä asiat ovat tällaiseen johtaneet. Mutta pääsääntöisesti ajattelen, että en voisi jatkaa. Pettäminen jättää aina niin isot jäljet, että ne todennäköisesti jäävät sinne taustalle tavalla tai toisella kuitenkin, vaikka asiat suurimmilta osin saataisiinkin sovittua esimerkiksi pariterapiassa tai muuten yhteisillä keskusteluilla. Mutta omalle kohdalle ajattelen, että jos voisin kuvitella jatkavani suhdetta toisen pettämisen jälkeen on parisuhteen toisellakin osapuolella oltava erittäin iso halu jatkaa ja haluta oikeasti kehittää yhteistyötä ja parisuhdetta. Yksin siihen ei pysty ja yhteistyö luottamuksen lähtemisen jälkeen on iso haaste. Tämä toimii kyllä myös niin päin, että jos itse jostain syystä pettäisin, suhde olisi todennäköisesti siinä.
Petetyllä itsellään selviytyminen pettämisestä kestää pitkään, saatika sitten luottamuksen rakennus uudelleen... Tässä artikkelissa sanottu "älä tee pettäjästä ikuista syntipukkia" on sinänsä hauskahko lausahdus, koska eihän se totuus, että toinen on pettänyt, muutu ikinä. Se on tapahtunut. Eli silloin toinen on aina syyllinen tähän tekoon, vaikka mitä tekisi. Toinen on päättänyt pettää. Se on se asia, minkä perusteella luottamus menee ja sen takaisinrakentaminen on erittäin vaikeaa, koska sitä ei tekemättömäksi saa. Myös toinen mikä pisti silmään tähän liittyen, oli tuo että tyypillisesti mies on pettäjä ja nainen petetty. Oli se sitten se, että naiset tekevät miehestä syntipukkia useammin kuin miehet naisesta, mutta tähänkin pätee se, että vaikea on yli päästä asiasta jota sinänsä ei voi korjata. Omasta kokemuksesta myös tuo tilanne on toisin päin. Itse olen joskus aiemmassa suhteessa pettänyt kumppaniani, minua ei (tietääkseni) ole koskaan petetty. Kaveripiirissäni on myös kaksi äskettäin tapahtunutta eroa, joissa syy on ollut naisen pettäminen.
Petetyllä itsellään selviytyminen pettämisestä kestää pitkään, saatika sitten luottamuksen rakennus uudelleen... Tässä artikkelissa sanottu "älä tee pettäjästä ikuista syntipukkia" on sinänsä hauskahko lausahdus, koska eihän se totuus, että toinen on pettänyt, muutu ikinä. Se on tapahtunut. Eli silloin toinen on aina syyllinen tähän tekoon, vaikka mitä tekisi. Toinen on päättänyt pettää. Se on se asia, minkä perusteella luottamus menee ja sen takaisinrakentaminen on erittäin vaikeaa, koska sitä ei tekemättömäksi saa. Myös toinen mikä pisti silmään tähän liittyen, oli tuo että tyypillisesti mies on pettäjä ja nainen petetty. Oli se sitten se, että naiset tekevät miehestä syntipukkia useammin kuin miehet naisesta, mutta tähänkin pätee se, että vaikea on yli päästä asiasta jota sinänsä ei voi korjata. Omasta kokemuksesta myös tuo tilanne on toisin päin. Itse olen joskus aiemmassa suhteessa pettänyt kumppaniani, minua ei (tietääkseni) ole koskaan petetty. Kaveripiirissäni on myös kaksi äskettäin tapahtunutta eroa, joissa syy on ollut naisen pettäminen.
Riippuu kovasti tilanteesta ja miten siihen ollaan päädytty. Kummankin pitää tehdä töitä että luottamus korjaantuu ja suhde voisi jatkua, mutta jos asiat olisivat olleet huonosti pitkään, ero on varmasti parempi ratkaisu.
Kun yhteistä matkaa on pitkä pätkä takana, niin en automaattisesti ajattele, että ero olisi paras ratkaisu. Niin sekin vaikuttaa varmasti onko taustalla systemaattinen pettäminen ja sivusuhde, vai kertaluontoinen hairahdus. Tuo ensin mainittu olisi varmaan hankalampi alkutilanne enkä välttämättä osaisi antaa asian olla, joten ero saattaisi olla parempi vaihtoehto.
Kun yhteistä matkaa on pitkä pätkä takana, niin en automaattisesti ajattele, että ero olisi paras ratkaisu. Niin sekin vaikuttaa varmasti onko taustalla systemaattinen pettäminen ja sivusuhde, vai kertaluontoinen hairahdus. Tuo ensin mainittu olisi varmaan hankalampi alkutilanne enkä välttämättä osaisi antaa asian olla, joten ero saattaisi olla parempi vaihtoehto.
Muokattu viimeksi:
Kuurankukkasia
Näppärä viestien naputtelija
Hmm, tuota...itseasiassa en tiedä etukäteen, miten suhtautuisin. Nuorena olin ensimmäisestä aviomiehestä mustasukkainen, turhaan. Minulla oli erittäin huono itsetunto ja meillä oli seksiä harvoin. Koin, että en kelpaa ja riitä hänelle. Ero tuli sitten monien syiden seurauksena mutta en usko hänen oikeasti koskaan pettäneen. No, nyt olen joutunut kokemaan asian kääntöpuolen. Nykyinen mieheni on aina ollut minusta mustasukkainen - ja turhaan. Se on ollut suunnattoman häiritsevää, mutta olen yrittänyt ymmärtää, koska olen itse aiemmin kokenut, miltä mustasukkaisuus tuntuu. Ja tiedän että se johtuu omista epävarmuuksista. Joka tapauksessa luulen, että jos mies pettäisi, se olisi jonkinlainen järkytys, sitten varmaan ajattelisin että "So what" ja kohauttaisin olkiani. Itseasiassa kyseessä olisi hänen oma ongelmansa ja hän saisi kantaa taakkansa itse. En olisi vihainen, en katkera. Minusta hänen tekonsa olisi - surkea, oma virheensä. En edes koe että minulla olisi anteeksiannettavaa, sillä en koe että hänen omat virheensä olisivat vastuullani tai minun anteeksiannettavissani. Toisaalta se kertoo, että hän ei kykenisi loukkaamaan minua teollaan 
