Jos kuolisit nyt...

Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Eilen vietettiin itsemurhan tehneiden muistopäivää. Itsemurhaa perhenäkökulmasta käsitellään tässä artikkelissamme. Ei, tässä ketjussa ei kysytä mitään itsemurhaan liittyvää. Otetaan asiaan edes hieman kevyempi lähestymistapa. Aiheesta tuli mieleen, jos nyt kuolisin, miten lapsen hoito järjestyisi... (Sanoinkin hieman kevyempi.)

Eli jos sinä kuolisit nyt, miten lapsen/lasten hoito järjestyisi? Hoitaisiko kumppani vai mitä tapahtuisi?

Meidän kohdalla taitaa olla tilanne ettei miehellä olisi siihen voimavaroja ainakaan näillä eväillä. :( Eli joko hän tarvitsisi paljon tukitoimia ja tukiverkon apua tai sitten lapsi päätyisi jonkun muun hoitoon. Minne tai kenelle, en tiedä. Ehkä äitini ottaisi hänet hoiviinsa.
 
Mies on kertonut hoitavansa lapsen yksin jos kuolen. Toki äitini auttaisi entistä enemmän, nytkin hoitaa minimissään kerran viikossa.
 
Elämässähän ei ikinä voi tietää mitä tapahtuu. Vähän myöhässä vastaan, mutta mies hoitaisi, joskin tukiverkosto on hyvä ja varmasti sitä vauvan kanssa tarvitsisikin.

Tosin ihan just nyt en tietenkään kuoleman soisi keräävän kun meillä on vasta käynnistys edessä tällä viikolla..
 
Meillä on sovittu, että jos jotain tuollaista tapahtuisi, lapset menevät serkkulaan. Sama myös serkuilla, eli he tulisivat meille jos heidän perheessään tuollaista tapahtuisi.
 
Kahden pienimmän kohdalla on selvää, että mies hoitaisi (tukiverkkojen avulla). Mutta esikoiseni varmastikin menisi isänsä hoiviin, ja isä varmasti veisi lapsen kotimaahansa Irlantiin. Tätä joskus mietin huolissani - että kuinka järkyttävän suuri muutos se olisi lapselle, jos tämä joutuisi eroon sisaruksistaan ja isäpuolestaan, pois nykyisestä kotimaastaan ja läheisen sukunsa parista. Lapsen isä siis asuu Suomessa, mutta vain lapsen vuoksi, ja jos minä kuolisin, ihan varmasti isänsä muuttaisi lapsen kanssa Irlantiin. Onhan lapsella toki sielläkin sukua, mutta Suomen suku on luonnollisesti paljon läheisempi, kun lapsi on koko ikänsä täällä asunut. Täytyy siis vain pysyä hengissä, ettei lapsi joudu tällaisen muutoksen eteen. :grin

Muuten, jos lapsen/lasten molemmat vanhemmat kuolevat (tai totaaliyh:n tapauksessa ainut vanhempi), onko se niin, että lasten vanhempi voi kuolemaansa edeltävästi päättää, mitä lapsille tapahtuu? Siis mietin vain, kun moni sanoo, että kuoleman sattuessa lapset menisivät tietylle henkilölle, niin voiko sen jotenkin 100 % varmuudella määritellä? Vai voiko olla, että omasta tahdosta ja sen ilmaisusta huolimatta sosiaalihuolto päättäisi toisin? Tämä on ihan vain pohdintaa, kun en oikeasti tiedä, miten tämä menee.
 
Ei sitä voi 100 % määritellä, mutta jos vanhemman valitsema perhe on sosiaalitätien mielestä soveltuva, niin kyllä he ovat ensisijainen vaihtoehto verrattuna perheeseen, josta lapsi ei tunne ketään. Sosiaalitoimi kuitenkin tekee päätöksen.

On myös mahdollista tehdä jostain toisesta aikuisesta oheishuoltaja, jolloin hänellä on oikeus hoitaa lapsen asioita, ja vanhemman kuollessa lapsi menee aika automaattisesti oheishuoltajalle. Muistaakseni Teiniäideissä yhden teinin äiti oli teinin lapsen oheishuoltaja ja sitten lapsi tosiaan meni hänelle kun teiniäiti sekoili huumeiden kanssa.

Oheishuoltaja voi olla myös uusperheessä isä- tai äitipuoli. Teilläkin jos lapsen isä asuu nyt Irlannissa, voitte hakea isäpuolelle oheishuoltajuutta, jolloin lapsen ei ole pakko muuttaa Irlantiin isälleen jos sinulle jotain tapahtuu.
 
Muokattu viimeksi:
Suski75 sanoi:
Oheishuoltaja voi olla myös uusperheessä isä- tai äitipuoli. Teilläkin jos lapsen isä asuu nyt Irlannissa, voitte hakea isäpuolelle oheishuoltajuutta, jolloin lapsen ei ole pakko muuttaa Irlantiin isälleen jos sinulle jotain tapahtuu.
Click to expand...

Lapsen isä asuu (lapsen vuoksi) Suomessa, on lapsen toinen huoltaja ja läheisesti lapsen elämässä, joten oheishuoltajuuteen ei isäpuolella taida olla saumaa. :/
 
Muokattu viimeksi:
Meillä isä pystyisi hyvin hoitamaan lasta, jos minä kuolisin. Jos mies viihtyisi tällä seudulla, niin oma sukuni ja lapsen sisarukset auttaisivat mielellään ja paljon. Miehen vanhemmat olisivat varmasti apuna, jos mies haluaisi muuttaa.

Pysytään nyt kuitenkin hengissä.

Oheishuoltajuus on tosi hyvä käytäntö, jos muuten huoltajia olisi vain yksi.
 
Päivällä kun tämän keskustelun nimen luin niin jotenkin ajattelin että mitä juuri silloin tapahtuisi.
No itse olin tuonut kauppakassit sisälle, lapsi oli vielä autossa (nukkui). Mietin että jos nyt tähän kuolisin niin ruuat menisivät huonoiksi ja jäätelö sulaisi, kissat ehkä karkaisivat ovesta (jäi raolleen) ja lapsi istuisi turvaistuimessa autossa seuraavaan päivään klo 10 asti, kunnes mies tulisi töistä (tai ehkä miehellä joku kello kilahtaisi päänupissa, jos ei saisi muhun yhteyttä muutamaan tuntiin).
 
Mallura sanoi:
Elämässähän ei ikinä voi tietää mitä tapahtuu. Vähän myöhässä vastaan, mutta mies hoitaisi, joskin tukiverkosto on hyvä ja varmasti sitä vauvan kanssa tarvitsisikin.

Tosin ihan just nyt en tietenkään kuoleman soisi keräävän kun meillä on vasta käynnistys edessä tällä viikolla..
Click to expand...

Et vastannut lainkaan myöhässä. :) Foorumiympäristössä ei keskustelut vanhene samalla tavalla kuin vaikka facebookissa. No jonkun kysymä kysymys saattaa olla siinä mielessä vanhentunut että kuukauden päästä ei välttämättä vastauksesta ole enää kysyjälle iloa, mutta yleensä ketjuihin voi vastata myöhemminkin. :)
 
Mies kyllä pärjäis apujen kanssa. Täytyis vaan laittaa aika paljon uusiks työkuvioita. On yrittäjä ja työajat epäsäännölliset.

Oon miettiny tätä myös toisinpäin. Et jos mies kuolis nyt.
Mulle jäis yritys jota en osaa enkä halua hoitaa. Velkaa ihan julmetusti ym. yrittäjän herkut. Tai en edes tiedä mitä kävis kun ei olla naimisissa, vaikuttaako se.
Hyi, pysytään hengissä vaan molemmat.
 
Kai tuo mies lapsen saisi hoidettua. Varmasti pitäisi lisätä tukitoimia, mutta tuskin huostaanottoon tarvitsisi mennä. I hope. Sama toisinpäin, minä ne lapset hoitaisin, vaikka olisi varmasti todella hajottavaa jos mies kuolisi. Parempi vain meidän kummankin pysyä hengissä.
 
Mulle tuli mieleen Reece Whitherspoonin lahja lapselleen kun se täytti 18v. 18kpl käsin kirjoitettuja kirjettä - yksi kirje kirjoitettu lapselle joka vuosi. Se voi tuoda iloa, lohtua ja kyyneleitä
 
Kuolema on ollut meillä jonkin verran keskusteluissa, kun puoliso on käynyt läpi syöpähoidot ja edelleen seurannat jatkuu. Että uskalletaanko perustaa perhe, jos syöpä uusii ym. Meillä ei siis vielä lasta, mutta yritys käynnissä.

Oma kuolema alkoi pohdituttamaan kans puolison sairastuttua. Ollaan jo puhuttu puolison kanssa, että jos mie kuolen äkillisesti, niin puoliso jäis tietty lapsen kanssa. Jos molemmat kuoltaisiin vaikka autokolarissa, niin toivottaisiin lapsen/lapsien menevän puolison veljelle&hänen vaimolle. Puolison sairastumisesen myötä ajattelen yhä vahvemmin, että haluan elää unelmia todeksi vielä kun se on mahdollista.
 
Takaisin
Top