ansku81
Puuhakas puhuja
Nyt alkaa menemään tän äidin usko ja hermot... [:(][:@]
Mulla ihana, reilun kuukauden vanha tyttö ja kaikki on lähtenyt sujumaan oikein hienosti. Synnytys meni hyvin, imetys lähti heti hyvin käyntiin, maitoa riittää ja vauva voi hyvin. Ainoa ongelma on jatkuva rintatulehduskierre, jonka "ansiosta" mä olen jatkuvasti antibioottikuurilla... [:(] Vauva on nyt 38 päivää vanha ja siitä tasan 8 päivää on menty ilman antibiootteja... Tää ei voi olla hyväksi vauvalle... Mutta kun tää toinen utare vaan on tosi hankala yhteistyökumppani...
Takana siis 3 rintatulehdusta, 6 lääkäriä, 4 antibioottikuuria ja aika monta lääkärireissua mutta aina kuurin jälkeen menee 2-3 päivää kun alkaa hirveä horkka, kuume 39-40 asteeseen, tulehdusarvot yli 160 ja tissi punaiseksi (ja tosi kipeäksi). Mun mielestä ei voi olla normaalia että noin nopeasti uusii. Lääkärit vaan ottaa päivystykseen, toteaa että ompa tissi hurjan näköinen, kirjoittaa reseptin, käskee pitää rinnan lämpimänä ja toivottaa hyvää päivän jatkoa. Neljännen lääkärin kohdalla aloin pyydellä lähetettä jatkotutkimuksiin (kun siis kyseessä oli jo kolmas tulehdus kuukauden sisään) niin mulle äyskäistiin että "No kuule, jos sinä et pysty nyt pitämään sitä tissiä lämpimänä ja tyhjänä kotikonstein niin siihen tulee *joku hieno latinankielinen nimi*, sitten se rinta joudutaan leikkaamaan, siitä jää elinikäinen RUMA arpi ja sillä rinnalla ei sitten enää imetetä!". Ja mä sieltä sitten itku kurkussa kotiin.
Ja niin kun mä en olis yrittänyt!!! Kuljen tuolla 25 asteen helteessä tuulitakki, 2 villatakkia, aluspaita ja villainen tissituubi päällä, puen villatakin jopa pakastimella käydessäni jne. Mä saan oikeesti lämpöhalvauksen jos laitan yhtään enempää päälle... Imetän aina kun vauva vähänkin siltä näyttää että voisi kelvata ja pumppaan tissin loppuun jos vauvan jälkeen sinne jotain jää. Vaihtelen imetysasentoja säännöllisesti, jotta tissi tyhjenisi tasaisesti. Kaikki kotikonstit mitä joku on ehdottanut kaalinlehdistä, maitorahkaan, villasukkiin ja kuumakääreisiin on kokeiltu (näin ollen paitsi että mä haisen hieltä mun toppausten takia niin mukaan sekoittuu ihana kaalin tuoksu... Ai miksi mua ei enää kutsuta kylään [;)] ). Rasvaan lisäksi nänninpäitä lansinohilla sekä bepanthenella ja pidän aina huolen että vauva syö hyvällä imuotteella. Käytän pehmeitä, kaarituettomia rintaliivejä mutta tuen kuitenkin hyvin liikkeessä. Imettäessä käytän rintakumia, osaksi matalien nänninpäiden takia, osaksi ettei nänninpää mene rikki. Ja kiltisti imetän vaikka aina tulehduksen alussa tissiin sattuu jo pelkkä paidan kangas saatikka sitten nälkäisen neidin "hampaat". Ekat kolme päivää on aina yhtä helvettiä kun imettää kipeästä tissistä... Tuntuu oikeasti siltä että taju lähtee...
No eilen sitten taas kävin neuvolareissulla otattamassa pika crp:n että nähtiin onko nykyinen kuuri lähtenyt puremaan ja arvo oli vielä kolmen päivän kuurin jälkeen 94. Taas päivystävälle (viides sellainen mutta taisi olla ensimmäinen joka edes koski koko rintaan... [8|] ), joka kirjoittaa uuden antibioottikuurin entisen tilalle ja passittaa kotiin. Kun yritän selittää että sen kipeän rinnan maito on koko ajan ollut klimppistä (niin että joudun sen siivilöimään jos aion pullosta antaa) ja tulehduksen aikana nänninpäähän tulee aina kipeä, ruskea, mätäpaiseen näköinen alue, että eikö sitä maitoa tai nänniä voida tutkia, niin vastaus on että voitaisiin mutta ei se mitään hyödyttäisi. [8|] Siis???
Tämän reissun jälkeen aloin olla niin henkisesti lopussa että painoin suoraan keskussairaalaan ja mies alkoi soittelemaan kiukkuisia puheluita sairaanhoitopiiriin ylilääkäriä myöten. Onneksi mut otettiin naistenpoliklinikalle vastaan ja gynekologi tarkisti ettei ainakaan kohdussa ollut mitään, rinnassa ei tuntunut patteja eikä ultrallakaan löydetty mitään nestekertymiä (lääkäri tosin myönsi ettei ollut ultraamisessa mikään asiantuntija). Mies sai ylilääkärin kanssa keskusteltuaan (aika tiukkasävyisesti) neuvoteltua mulle lähetteen bakteeriviljelyyn ja tissin tarkempaan ultraukseen ensi viikolle. Sovittiin että tuun kotiin, aloitan sen uuden antibiootin ja ensi viikolla kokeisiin. Ajattelin että ihanaa, nyt tämä hoidetaan pois! [:)] No nyt yöllä heräsin ja suussa maistui sille kun joku olisi sontinut sinne. Lähdin juomaan ja pyörrytti ja oksetti ihan kaameesti. Nää lääkkeet ei selvästi sovi mulle... Luin sitten tarkemmin pakkusselostetta ja siinä kerrottiin lääkkeen yleiseksi haittavaikutukseksi oksentelun ja ripulin. Vauva on ollut tosi levoton koko yön (vaikka yleensä nukkuu kun tukki) ja luin myös että lääke kulkeutuu äidinmaitoon... Voin siis vaan kuvitella mitä nää lääkkeet tekee tolle pienelle jos mullakin on jo tämmönen olo! [:(] Eli tää lääkekuuri loppuu kyllä tähän.
Mulla alkaa olemaan tosi synkkä ja epätoivoinen olo tän asian kanssa. Tuntuu ettei kukaan ymmärrä etten mä yksinkertaisesti VOI maata melkein 40 asteen kuumeessa 1,5 viikon välein kun mulla on reippaan kuukauden vanha lapsi kotona. Onko kellään ollu vastaavaa tai tehokkaita konsteja millä sais rintatulehduksen hoidettua? Musta tuntuu että tää mun hienosti alkanut imetys loppuu hyvin lyhyeen ellei asiaa saada pian korjattua. [&o] Harmittaa vietävästi kun toisesta rinnasta imettäminen on kuitenkii ihanaa ja mä nautin siitä läheisyydestä vauvan kanssa... Ja maitoa tulis niin paljon että sillä ruokkis varmaan toisenkii muksun...
Kokemuksia? Ideoita? Mitä tahansa?????
Mulla ihana, reilun kuukauden vanha tyttö ja kaikki on lähtenyt sujumaan oikein hienosti. Synnytys meni hyvin, imetys lähti heti hyvin käyntiin, maitoa riittää ja vauva voi hyvin. Ainoa ongelma on jatkuva rintatulehduskierre, jonka "ansiosta" mä olen jatkuvasti antibioottikuurilla... [:(] Vauva on nyt 38 päivää vanha ja siitä tasan 8 päivää on menty ilman antibiootteja... Tää ei voi olla hyväksi vauvalle... Mutta kun tää toinen utare vaan on tosi hankala yhteistyökumppani...
Takana siis 3 rintatulehdusta, 6 lääkäriä, 4 antibioottikuuria ja aika monta lääkärireissua mutta aina kuurin jälkeen menee 2-3 päivää kun alkaa hirveä horkka, kuume 39-40 asteeseen, tulehdusarvot yli 160 ja tissi punaiseksi (ja tosi kipeäksi). Mun mielestä ei voi olla normaalia että noin nopeasti uusii. Lääkärit vaan ottaa päivystykseen, toteaa että ompa tissi hurjan näköinen, kirjoittaa reseptin, käskee pitää rinnan lämpimänä ja toivottaa hyvää päivän jatkoa. Neljännen lääkärin kohdalla aloin pyydellä lähetettä jatkotutkimuksiin (kun siis kyseessä oli jo kolmas tulehdus kuukauden sisään) niin mulle äyskäistiin että "No kuule, jos sinä et pysty nyt pitämään sitä tissiä lämpimänä ja tyhjänä kotikonstein niin siihen tulee *joku hieno latinankielinen nimi*, sitten se rinta joudutaan leikkaamaan, siitä jää elinikäinen RUMA arpi ja sillä rinnalla ei sitten enää imetetä!". Ja mä sieltä sitten itku kurkussa kotiin.
Ja niin kun mä en olis yrittänyt!!! Kuljen tuolla 25 asteen helteessä tuulitakki, 2 villatakkia, aluspaita ja villainen tissituubi päällä, puen villatakin jopa pakastimella käydessäni jne. Mä saan oikeesti lämpöhalvauksen jos laitan yhtään enempää päälle... Imetän aina kun vauva vähänkin siltä näyttää että voisi kelvata ja pumppaan tissin loppuun jos vauvan jälkeen sinne jotain jää. Vaihtelen imetysasentoja säännöllisesti, jotta tissi tyhjenisi tasaisesti. Kaikki kotikonstit mitä joku on ehdottanut kaalinlehdistä, maitorahkaan, villasukkiin ja kuumakääreisiin on kokeiltu (näin ollen paitsi että mä haisen hieltä mun toppausten takia niin mukaan sekoittuu ihana kaalin tuoksu... Ai miksi mua ei enää kutsuta kylään [;)] ). Rasvaan lisäksi nänninpäitä lansinohilla sekä bepanthenella ja pidän aina huolen että vauva syö hyvällä imuotteella. Käytän pehmeitä, kaarituettomia rintaliivejä mutta tuen kuitenkin hyvin liikkeessä. Imettäessä käytän rintakumia, osaksi matalien nänninpäiden takia, osaksi ettei nänninpää mene rikki. Ja kiltisti imetän vaikka aina tulehduksen alussa tissiin sattuu jo pelkkä paidan kangas saatikka sitten nälkäisen neidin "hampaat". Ekat kolme päivää on aina yhtä helvettiä kun imettää kipeästä tissistä... Tuntuu oikeasti siltä että taju lähtee...
No eilen sitten taas kävin neuvolareissulla otattamassa pika crp:n että nähtiin onko nykyinen kuuri lähtenyt puremaan ja arvo oli vielä kolmen päivän kuurin jälkeen 94. Taas päivystävälle (viides sellainen mutta taisi olla ensimmäinen joka edes koski koko rintaan... [8|] ), joka kirjoittaa uuden antibioottikuurin entisen tilalle ja passittaa kotiin. Kun yritän selittää että sen kipeän rinnan maito on koko ajan ollut klimppistä (niin että joudun sen siivilöimään jos aion pullosta antaa) ja tulehduksen aikana nänninpäähän tulee aina kipeä, ruskea, mätäpaiseen näköinen alue, että eikö sitä maitoa tai nänniä voida tutkia, niin vastaus on että voitaisiin mutta ei se mitään hyödyttäisi. [8|] Siis???
Tämän reissun jälkeen aloin olla niin henkisesti lopussa että painoin suoraan keskussairaalaan ja mies alkoi soittelemaan kiukkuisia puheluita sairaanhoitopiiriin ylilääkäriä myöten. Onneksi mut otettiin naistenpoliklinikalle vastaan ja gynekologi tarkisti ettei ainakaan kohdussa ollut mitään, rinnassa ei tuntunut patteja eikä ultrallakaan löydetty mitään nestekertymiä (lääkäri tosin myönsi ettei ollut ultraamisessa mikään asiantuntija). Mies sai ylilääkärin kanssa keskusteltuaan (aika tiukkasävyisesti) neuvoteltua mulle lähetteen bakteeriviljelyyn ja tissin tarkempaan ultraukseen ensi viikolle. Sovittiin että tuun kotiin, aloitan sen uuden antibiootin ja ensi viikolla kokeisiin. Ajattelin että ihanaa, nyt tämä hoidetaan pois! [:)] No nyt yöllä heräsin ja suussa maistui sille kun joku olisi sontinut sinne. Lähdin juomaan ja pyörrytti ja oksetti ihan kaameesti. Nää lääkkeet ei selvästi sovi mulle... Luin sitten tarkemmin pakkusselostetta ja siinä kerrottiin lääkkeen yleiseksi haittavaikutukseksi oksentelun ja ripulin. Vauva on ollut tosi levoton koko yön (vaikka yleensä nukkuu kun tukki) ja luin myös että lääke kulkeutuu äidinmaitoon... Voin siis vaan kuvitella mitä nää lääkkeet tekee tolle pienelle jos mullakin on jo tämmönen olo! [:(] Eli tää lääkekuuri loppuu kyllä tähän.
Mulla alkaa olemaan tosi synkkä ja epätoivoinen olo tän asian kanssa. Tuntuu ettei kukaan ymmärrä etten mä yksinkertaisesti VOI maata melkein 40 asteen kuumeessa 1,5 viikon välein kun mulla on reippaan kuukauden vanha lapsi kotona. Onko kellään ollu vastaavaa tai tehokkaita konsteja millä sais rintatulehduksen hoidettua? Musta tuntuu että tää mun hienosti alkanut imetys loppuu hyvin lyhyeen ellei asiaa saada pian korjattua. [&o] Harmittaa vietävästi kun toisesta rinnasta imettäminen on kuitenkii ihanaa ja mä nautin siitä läheisyydestä vauvan kanssa... Ja maitoa tulis niin paljon että sillä ruokkis varmaan toisenkii muksun...
Kokemuksia? Ideoita? Mitä tahansa?????
