Jatkuva huoli siitä meneekö kaikki hyvin..

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja marriku
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
M

marriku

Silmät suurina ihmettelijä
Raskauteni on nyt kestänyt 5+4 ja odotan ensimmäistäni. Vauva on erittäin toivottu ja ongelmani onkin se, että murehdin koko ajan siitä että jotakin tapahtuu. Minulla ei ole mitään raskausoireita epämääräisiä menkkakipujen tapaisia vatsakipuja lukuunottamatta. Kaksi raskaustestiä muutama viikko sitten näytti positiivista mutta minua ehkä hämääkin se etten huomaa kropassani mitään merkkejä raskaudesta. Neuvolaan on vielä kuukausi aikaa ja malttamattoma lasken päiviä siihen, jotta saan edes jotakin todistetta siitä että siellä joku majailee ja että sillä on kaikki hyvin. Joka kerta vessaan mennessäni pelkään että olen alkanut vuotamaan ja saan keskenmenon. Asia on myös ruvennut häiritsemään niin paljon että nään painajaisia keskenmenosta. Tuskimpa tämä äärimmäinen stressaaminen auttaa asiaa. Onko muilla vastaavia kokemuksia ja joitakin hyviä keinoja päästä tästä eteenpäin?
 
marriku: vaikka raskautesi on vähäoireinen, niin se ei tarkoita sitä että jokin olisi hullusti. Olet ilmeisesti yksi niistä onnekkaista, jotka selviävät hyvin vähillä oireilla, kuten myös minä esikoistani odottaessa.
Stressaaminen ei ainakaan auta oloasi, vaan sinun tulisi nauttia hyvästä olostasi, sillä kaikilla se ei ole yhtä helppoa.
Niin kauan voit olla ihan rauhallisin mielin, jos mitään kovia kipuja ja verenvuotoa ei ilmaannu.
Pienokaisesi voi ihan yhtä hyvin, oli sinulla pahoinvointia tai ei. :)

Ja mitä tulee ensimmäiseen neuvolakäyntiin, niin siellä ei paljon mitään tapahdu. Lähinnä keskustelua, virtsanäytteen anto, hemoglobiinin ja verenpaineen mittaus, punnitus ja saat läjän kaikkia lehtisiä mukaasi kotiin luettavaksi. :)
 
Kyllä raskaana oleva keksii aina jotain mistä olla huolissaan.. Ainakin minä keksin :D Itsellä myöskin täysin oireeton alkuraskaus, eikä ne oireet siitä ole kyllä paljoa viikkojen myötä lisääntynytkään.. Mitä nyt järjetöntä väsymystä.. Aivan samalla tavalla hermoilin eikä siinä auta muu kuule kuin vain odotella, ajatella positiivisesti ja välttää stressiä! (helpommin sanottu ku tehty i know) .. Itsellä tietty tällä hetkellä helpottaa jo kun pienokaisen liikkeet ja potkut tuntuu joka päivä :)
Ole ihmeessä onnellinen että olet noinkin oireeton.. Kyllä mä mieluummin oireettomuuden otan ku jatkuvan oksentelun/pahoinvoinnin. Sulla on kuule kaikkea ihanaa ja ihmeellistä koettavaa vielä edessä :) Päivä kerrallaan ja kyllä se siitä!
 
25+1 menossa ja päivittäin huolettaa... :D ei se lopu. Eikä muuten varmaan lopu siihenkään että lapsi syntyy :D Syntyy se sitten terveenä tai ei. Aina on jotain: korvatulehdus, käsi paketissa, tappelu koulussa, kiistaa vaatteista, vaikeuksia koulussa, vaikea murrosikä, jnejnejne :D

Lohduttaudutaan sillä, että muuttaa ne sit joskus kotoa... HAAAH! sitten onkin huoli siitä ettei ne enää olekaan kotona ja miksei ne joka päivä soita ja mitenhän sillä menee vaimonsa kanssa ja kuinkahan sillä menee töissä ja käyköhän se nyt sen yliopiston...
 
Marriku, tiedän tasan mistä puhut. Tosin itselläni kaksi km:a takana. Nyt testit näyttää plussaa, mutta...Koko ajan huolettaa alkaako kivut ja vuoto. Huolettaa myös onko tuolla masussa ketään, kun ei juuri mitään oireita (ettei ole tuulimuna???). Menkkamaisia kipuja on, jotka myös huolettaa (vaikka kuuluvat alkuraskauteen...). Itsekin tiedän että stressaaminen ei auta ja yritän touhuta kaikkea että ajatukset saisi muualle, mutta helpommin sanottu kun tehty. Minulla kierto ollut aivan sekaisin km:n takia, joten ei ole tarkkaa tietoa raskausviikoista. Tämän vuoksi pääsen ensi viikolla varhaisultraan, jossa määritetään raskauden kestoa (ja samalla näen onko masussa pikkuinen sekä onko kaikki kunnossa.) Toivon niin että nyt kaikki menisi loppuun asti hyvin! Toivottavasti ultran jälkeen helpottaa tämä stressi!
 
Itselläni vähän auttoi jatkuvaan stressaamiseen varhaisultra, jossa kävin yksityisellä jo viikoilla 6+4. Sai tietää että pikkuinen on siellä missä kuuluukin ja sydän lyö <3 Kallistahan se oli, mutta ehdottomasti kannatti!
Nyt mennään viikoilla 22+3 ja eihän se huoli tosiaan taida täysin loppua missään vaiheessa...
Onnea sinulle ja yritä nauttia hyvästä olostasi! :)
 
Kiitos kaikille vastanneille! En olekkaan näemmä ainoa joka murehtii näitä asioita kovasti. :D Ja kyllähän se varmastikkin kuuluu asiaan murehtia vähän tai vähän enemmänkin. Täytyy myöntää että eilen tein jälleen raskaustestin ja kyllähän se vielä positiivista näytti. Eli siellä se pallero edelleen on. ;) Juu täytyy toden teolla nauttia tästä ajasta kun ei ole mitään ikäviä raskausoireita. Varhaisultraa olen myös ajatellut ja ensi viikolla sinne olisi mahdollista mennä jos niin päätän. Täytyy vielä pohtia asiaa kun se on sen verran kallis mutta toisihan sekin varmasti pientä huojennusta tähän murehtimiseen.
 
Voih, mä en tiedä ketään kuka ei olisi tarkistanut paperia vessassa käynnin jälkeen ensimmäisten 15viikon ajan =D (itse myös lukeudun näihin.) Rentoudu ja ajattele, että kaikki menee hyvin =) Turha stressaaminen ei ole hyväksi sikiölle, joten nauti =) Tottahan se on, että kaikki raskaudet eivät pääty hyvin ja itse olen kokenut myös yhden.. MUTTA opin sen että "pidä jalat maassa, mutta älä murehdi sellaista mitä ei ole vielä tapahtunut."
Yhtä hyvin saatat jäädä auton alle kuin saada keskenmenon tms..
nauti nauti nauti, kaikki eivät ikinä ole samassa tilanteessa kuin sinä vaikka haluaisi =)
 
Jep samoja ajatuksia täälläkin....ja ekassa raskaudessa ne huolet jatkui ihan loppuun saakka. Paras apu oli jäitä hatussaan pitelevä mies, joka sai rauhoitetltua hysteerisen tulevan äidin.
Ja alussa ollaan täälläkin nyt toisen raskauden kohdalla, pelko tulevasta on koko ajan läsnä
 :( Ei voi mitään, kuuluu luonteeseen.

Tsemppiä !
 
Heippa Marriku Itselleni myös ensimmäinen raskaus on mennossa, ja tiedän sun tunnetta aivan hyvin.. Mulla maanantaina vasta tulee 12 rv.. Ja edelleen pelottaa kun meneen vessaan jos sieltä se alkaa vuotaa.. Kuukautis kipuja tulee silloin tällöin tuntumaan noin 2 tai 3 kuukauden ajan, ja se on ihan normaalia, eikö tarvi siitä hirveästi stressa, Mut onneksi en antanut tätä hirveästi stressa mua koska kuten tiedät se ei ole sikiön hyväksi.. Olet kyllä onnellinen kun sulla ei ole pahoja oireita, ei muullakaan hirveästi niitä ole.. Mutta se ajatus joka kulkee päässä että olenko oikeesti raskaana vai ei ja et malta odota neuvolan tai lääkärin käyntiä on hirveen hankala.. Kaikki nää ajatukset häviä heti kun saat tietää neuvolassa tai sairaalassa että olet raskaana.. Nyt pitäisi vaa olla onnellinen kun sinusta tulee äiti ja siellä on joku uus elämä alkamassa ;) tsemppiä sulle <3>
 
Takaisin
Top